Kolmen lapsen äitinä - vauva, taapero ja eskari

Olen nyt ollut äitinä kuusi ja puoli vuotta. Paras kutsumanimi itselleni, mitä tiedän, on äiti. Äitiys on muuttanut minua paljon. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, olen kasvanut ihmisenä. Samalla olen oppinut priorisoimaan ihan uudella tavalla, järjestänyt arvomaailmaani uudestaan ja saanut kokea jotain aivan erityistä kiintymyksen tunnetta.


En koe, että olen menettänyt mitään äitiyden myötä, päinvastoin! Mutta tunnustan, ei se aina ole ihan helppoa. Kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa täytyy ennakoida koko ajan. Ennakointia ihan arkipäiväisissä asioissa, kuten esimerkiksi mitä ruokaa, onko puhtaita vaatteita, kauanko vauva jaksaa olla hereillä, milloin käydään kaupassa, kuka vie ja hakee ketäkin, lähtötilanteet ja pukeminen, iltasuihkut ja hampaiden pesut. Lisäksi kaikki muistamista vaativat asiat, kuten vaikkapa eskarin luistelu ja oman kirjan päivä, päiväkodin kevättapahtuman arpajaispalkinnot, vasukeskustelu, neuvola, korvatulehduksen jälkitarkastus, liian pienet kengät ja rikkinäiset hanskat jne.

Metatyötä on ihan älyttömästi ja välillä tuntuu, että aivot surisevat ylikierroksilla yötä päivää. Tähän, kun lisää vielä sen, että öisin ei välttämättä nukuta kovinkaan paljon. Ei ihme, että osa asioista unohtuu ja tuntuu siltä, että mitään ei ehdi tekemään kunnolla. Välillä olen todella väsynyt. Onneksi olen ajan myötä myös oppinut tunnistamaan itsessäni merkkejä, kun väsymystä tai suorittamista on liikaa ja silloin jätän kaiken ylimääräisen tekemättä. Niinä päivinä on pääasia, että lapsilla on puhtaat vaatteet, ruokaa (vaikka sitten nakkia), äiti, joka jaksaa kuunnella ja hymyillä edes jonkin aikaa. Loppuilta voidaan vaikka katsoa yhdessä telkkaria.


Illat yksin kolmen pienen lapsen kanssa

Vauvan syntymän jälkeen tuntui lähes mahdottomalta ajatukselta selviytyä yksin lasten iltatoimista ja nukkumaan laitosta. Vauva vaati ihan koko ajan syliä, O tarvitsi rauhallista nukuttamista ja E oman iltahetken iltasadun ja juttelun parissa. Miten voisin olla samaan aikaan kaikkien kolmen käytettävissä?

Lapset myös aistivat, jos äiti ei ole kartalla ja meillä ainakin osataan ottaa siitä ilo irti. Iltariehuminen, kiukuttelu ja riitely veljen kanssa on näissä tilanteissa todennäköistä. Mutta kuten lähes kaikessa muussakin, aika auttaa tässäkin. Aika ja rutiinit. Meillä ei esimerkiksi useinkaan lapset saa katsoa telkkaria ennen iltasuihkua, koska sen äärestä on lähes mahdotonta saada lapsia suihkuun ilman riitaa. Ennen ja jälkeen ruoan on niin sanottua leikkiaikaa tai harrastuksia. Lapset eivät enää edes kyseenalaista oikeastaan tätä toimintatapaa. Välillä he saattavat kysyä jo itsekin jossain vaiheessa, että voisinko mennä jo iltasuihkuun ja siitä alkaa samalla iltatoimet vähän kuin itsestään.


R on nyt reilun 7 kuukauden ikäinen. Arki hänen kanssaan on todella erilaista kuin esimerkiksi kolme kuukautta sitten. Hän leikkii jo itsekseen jonkin aikaa lattialla, mutta toisaalta, konttaa jo vauhdilla johtojen ja isompien poikien lelujen luokse. Kuitenkin koen, että tämä on jo hieman helmpompaa kuin sylivauvan kanssa. Pystyn leikkimään ja tekemään asioita paremmin isompien lastemme kanssa tai valmistamaan ruokaa tai muita pieniä kotitöitä R:n hereillä ollessa.

Lisäksi ihan muutamassa kuukaudessa isommat pojat ovat alkaneet leikkimään yhdessä! O on nyt reilu 2,5 vuotias ja puhe on kehittynyt hurjasti tämän kevään aikana. Se on mahdollistanut paljon uusia leikkejä E:n kanssa. E ottaa tosi hienosti O:n omiin leikkeihin. Tietysti välillä tulee riitoja, mutta enemmän meillä leikitään sovussa kuin riidellään. Odotan innolla, minkälaisia leikkejä meillä on muutaman vuoden päästä, kun tämä kolmaskin oppii puhumaan ja leikkimään paremmin. Itse olen aina ajatellut, että minulle omat sisarukseni ovat yksi isoimmista rikkauksista elämässäni ja olen todella onnellinen, että saan tarjota saman kokemuksen myös omille lapsilleni.



Kommentit

  1. Ihanasti kirjoitat lapsiperheen elämästä! Ja hyviä havaintoja teet, niin tutulta kuulostaa moni kohta. Olen huomannut, että juuri tuo lasten välille syntyvä suhde, yhteiset leikit ja välittäminen kuuluvat ihan hienoimpiin asioihin perhe-elämässä, on ihastuttava katsella sisarusten yhteisiä juttuja ja ajatella, että heillä tulee olemaan aina toisensa tässä elämässä. Se onkin useamman lapsen hankkimisen myönteisiä puolia. Tietysti he riitelevätkin ja se raastaa joskus hermoja todella paljon, mutta on kuitenkin pientä kokonaisuuden kannalta. Meillä ylihuomenna 9 vuotta täyttävän esikoisen ja tuokokuussa 5 vuotta täyttävän keskimmäisen välillä on erityisen läheinen ja hyvä suhde, he leikkivät todella paljon yhdessä ikäerosta huolimatta ja haluaisivat usein että toinenkin lähtee mukaan, kun yritän järjestää kahdenkeskistä aikaa jomman kumman kanssa! 2-vuotias pienin tulee sitten siinä heidän vanavedessään ja yrittää päästä mukaan juttuihin. Aika paljon häntä jo otetaankin, vaikka usein vielä melkein pelkästään "häiritsee" ja sotkee leikkejä. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna :) Ja ihana kuulla, että teillä 4v ikäerolla leikkivät paljon yhdessä. Meillä myös kahden vanhimman lapsen ikäero on neljä vuotta ja toivon, että heillä on hyvä ja läheinen suhde. Ja tietysti myös, että tämä kolmas löytää oman paikkansa veljesten touhuissa :) Ja onnea 9v synttärisankarille! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauhdilla maailmaan - ambulanssisynnytys

Lapsi päiväkodissa, kun äiti on kotona

Kolmen lapsen turvaistuimet: Minkälaiset ja mihin autoon ne mahtuvat?

Noin 40 ilmaista tekemistä lapsiperheille Tampereen seudulla

10 vinkkiä isänpäivälahjaksi

Maidoton ja gluteeniton: Suklaa Marianne Crush kakku

Tuulimunaraskaus: Raskaana ilman vauvaa

10 vinkkiä helpottamaan 1v:n taaperoelämää

40 ideaa lastensynttäreille Tampereen seudulla ja vinkkejä lastenjuhliin!

Vauvavuoden 10 tärkeintä ja 10 turhinta tavaraa