Pikkulapsesta koululaiseksi: Pitkät aamut ja paljon vaatimuksia

Meidän esikoinen aloitti elokuussa koulun. Ensimmäisen lapsen kohdalla tämä oli meille vanhemmillekin jännittävää ja osaltaan myös haikeaa. Pieni poikamme oli yhtäkkiä koululainen isojen joukossa. E aloitti koulun isossa yhtenäiskoulussa, joten muutos turvalliseen päiväkodin esikouluun oli melkoinen. Lisää jännitystä asiaan toi se, että muutimme kesällä eikä luokalla ollutkaan tuttuja eskarikavereita. Ensimmäisenä koulupäivänä jännitti vähän, mutta ihailen, miten reippaasti E lähti luokan mukana sisälle.

aapinen

Askel esikoulun ja koulun välillä on suuri - varsinkin, jos esikoulun käy päiväkodissa. Yhtäkkiä ympärillä on isoja oppilaita eikä kukaan enää esimerkiksi huolehdi siitä, mitä ulos mentäessä laitetaan päälle tai onko sukat märkänä. Suurin muutos on kuitenkin se, että moni pieni ekaluokkalainen joutuu selviytymään kouluaamuista yksin. Meidän paikkakunnallamme ei ole aamukerhoa, joten jos lähtisin aamulla töihin, E jäisi aamuisin yksin kotiin. E:n koulu alkaa neljänä aamuna vasta klo 9.30, joten aamut olisivat oikeasti pitkiä. Harvalla ekaluokkalaisella on vielä selkeää käsitystä ajasta tai taitoa ymmärtää kelloa. Myös itsenäisesti aamupalan laittaminen ja syöminen on iso harppaus valmiiseen eskarin aamupalaan. Saati, että kaikki kylmätavarat palautuisivat jääkaappiin, valot olisi sammutettu, telkkari kiinni ja ulko-ovi lukossa. Lisäksi pitäisi osata huolehtia omasta avaimesta ja muistaa ottaa se mukaan. Minä olen nyt opintovapaalla, joten me olemme saaneet pehmeän laskun koulun aloitukselle.


Iltapäiviin on tarjolla iltapäiväkerhoa. Kerho on maksullista, mutta monen kohdalla lähes välttämätöntä. Pienten koulupäivät päättyvät välillä jo puolilta päivin, joten myös iltapäivät ovat pitkiä yksin kotona. Meillä koululainen tulee koulusta suoraan kotiin, sillä olen vauvan kanssa useimmiten siihen aikaan kotona. Monien kohdalla vanhemmat tulevat kuitenkin töistä vasta klo 16-17 aikaan kotiin. Meidän ekaluokkainen tekee läksyt noin kymmenessä minuutissa ja, jos en olisi kotona, koko iltapäivä menisi luultavasti kännykän parissa (tosin sen käyttöä on rajattu FamilyLink-sovelluksella).

Kolmas iso asia on yksin liikenteessä liikkuminen. Monet varmasti harjoittelevat sitä paljon ennen koulun alkamista ja meillä ainakin jo pienille opetetaan liikennesääntöjä. Silti on eri asia kulkea yksin kuin vanhemman kanssa. Aluksi saatoin aamuisin ja menin koululle vastaan iltapäivisin, mutta nyt E on tullut yksin kotiin. Aamuisin menemme usein kaikki yhdessä, kun vien O:n päiväkotiin samaan aikaan tai menemme muuten ulkoilemaan.

Koulussa myös välitunneilla pitää itse keksiä tekemistä ja löytää kavereita. Jos etukäteen omalla luokalla ei ole tuttuja, alkupäivien välitunnit voi olla vaikeita. E:n koulussa välitunnilla on yhtä aikaa ulkona monta sataa oppilasta, joten aremmalle lapselle jo se voi pelkästään tuntua pelottavalta. Harrastuksien merkitys korostuu tässä, sillä E löysi heti mielekästä tekemistä välitunteihin jalkapallon pelaamisesta. Samalla hän tutustuu uusiin kavereihin ihan huomaamatta. Ruokailussa on merkityt pöydät, mutta ei merkittyjä paikkoja. E:n eskarissa syötiin omassa ryhmässä, joten iso ruokasali on myös uudenlainen ja varmaan osalle jopa pelottava kokemus.

Isot edellä, pienet perässä

Uskoisin, että toisen ja kolmannen lapsen kohdalla en mieti näitä asioita näin paljon, vaan ne sujuvat enemmän omalla painollaan. Silloin toki myös kotona on samassa tilanteessa jo isompi / isompia lapsia ja se on sitäkin kautta helpompaa. Koulun alku on kuitenkin iso muutos koko perheelle. Pikkulapsiaika alkaa olla ohi ja lapsi ottaa askeleen kohti itsenäisyyttä.

Turvallista koulun alkua kaikille!


Seuraa Pikku Leijonat -blogia

https://www.facebook.com/Pikkuleijonatblogi/https://www.instagram.com/pikkuleijonatblogi/

Kommentit

  1. Iso muutos elämässä siirtyä kouluelämään. Varmasti myös vanhemmille, voin ainakin kuvitella niin. Vieläkin ihmettelen, että ens vuonna mun pikkuinen aloittaa jo eskarin. Juurihan hän syntyi...

    Onnea koulutielle! <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Varsinkin esikoisen kohdalla se tuntuu isolta muutokselta. Pikkulapsivuodet menee lopulta tosi nopeasti!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauhdilla maailmaan - ambulanssisynnytys

Lapsi päiväkodissa, kun äiti on kotona

Kolmen lapsen turvaistuimet: Minkälaiset ja mihin autoon ne mahtuvat?

Noin 40 ilmaista tekemistä lapsiperheille Tampereen seudulla

10 vinkkiä isänpäivälahjaksi

Maidoton ja gluteeniton: Suklaa Marianne Crush kakku

Tuulimunaraskaus: Raskaana ilman vauvaa

40 ideaa lastensynttäreille Tampereen seudulla ja vinkkejä lastenjuhliin!

10 vinkkiä helpottamaan 1v:n taaperoelämää

Päiväkoti ei stressaa lasta enempää kuin kotihoito