Imetyspettymys: Jos imetys ei onnistu kolmannellakaan kerralla?

Suomessa vietetään imetysviikkoa 30.9-6.10.2019. Olen ehdottomasti imetysmyönteinen, mutta haluan nostaa näin imetysviikon aikana esille myös näkökulman, jos imetys ei onnistu. Jokainen äiti on paras äiti omalle lapselleen, imettää hän tai ei. Käytän tässä kuitenkin sanaa imetyspettymys, koska siltä asia tuntui varsinkin esikoisen kohdalla.

Haluan myös korostaa sitä, että kannattaa hakea apua imetyksen onnistumiseen, jos se on vaikeaa. Itse olisin varmasti säästynyt monelta harmilta, jos olisin heti esikoisen kohdalla saanut asiantuntevaa imetystukea ja se olisi saattanut pelastaa myös seuraavat imetysmatkat. Ja asiantuntevalla tarkoitan tässä kohdin myös ajatusmaailmaa siitä, että täysimetys ei ole ainoa onnistumisen mittari imetyksen sujumisessa, vaan esimerkiksi myös osittaisimetys voi olla äidin ja lapsen näkökulmasta joskus jopa parempi vaihtoehto.

imetys

Minulla on kolme poikaa ja kolme erilaista imetystarinaa. Yksikään niistä ei ole kuuden kuukauden täysimetys tai helppo matka, mutta jokainen niistä on opettanut paljon. Suurin opetus on ollut se, että olen itseäni kohtaan armollinen. Äitys ei ole suorittamista eikä imetyksen kesto ole mikään onnistumisen mittari.

Jos imetys ei onnistu?

Esikoisen kohdalla en etukäteen osannut edes ajatella, etteikö imetys onnistuisi helposti. Minulla oli siinä vaiheessa vain muutama ystävä, kenellä oli vauva tai pieniä lapsia. Ja ne kenellä oli, oli imetys heille helppoa ja luonnollista. Yllätys olikin siis melkoinen, kun maito ei noussut nopeasti eikä vauva tuntunut olevan kylläinen monen tunnin imetyksenkään jälkeen. En halunnut antaa lisämaitoa, koska minulla oli ajatusmalli siitä, että haluan täysimettää ja korvike pilaa koko imetyksen. Voi kunpa olisin osannut ajatella toisin ja meidän tilanteessa aikaisemmin annettu korvike olisi voinut pelastaa koko imetyksen.

Ensimmäisien kuukausien yöt olivat katkonaisia, kun vauva halusi olla rinnalla tiheästi. Päivät ja yöt menivät käytännössä täysin vauva sylissä. Paino nousi, mutta hitaasti. Neuvolakortissa on merkintöjä, että tiheitä imetyksiä. Esikoisen äidille tämä lisäsi huolta ja lopulta imetyksestä tuli niin raskasta, että lopetin sen kokonaan vauvan ollessa noin neljän kuukauden ikäinen. Tässä vaiheessa oma unirytmini oli mennyt jo niin sekaisin, että en enää edes osannut nukkua ja tätä taitoa harjoittelin pitkään.

imetys

Minulle ei missään vaiheessa tarjottu imetystukea neuvolan puolesta enkä sellaista osannut edes pyytää. Jälkeenpäin ajatellen syitä siihen, miksi imetys ei onnistunut, oli varmasti monia. Kehoni ei pystynyt tuottamaan maitoa unettomana ja stressaantuneena. Vauva nukkui osaksi sen takia huonosti, koska ei ehkä saanut tarpeeksi maitoa. Kokemus ei ollut mitenkään positiivinen ja vauva-arki alkoi tuntua ihanalta, vasta kun rupesimme pulloruokailemaan. Imetyksestä jäi suuret pettymyksen tunteet ja jonkinlainen epäonnistumisen kokemus, mitä käsittelin pitkään. Oma unettomuus alkoi pikkuhiljaa helpottaa, kun lopetin imetyksen kokonaan, vaikka vauva heräilikin edelleen jonkin verran.

Maitoa kiertotien kautta

Toisen lapsen syntyessä päätin, että tällä kertaa en stressaa imetyksestä. Tiesin kokemuksesta, että maidon nouseminen voi olla hidasta ja päätin, että menemme vauvan ehdoilla, mutta myös itseäni kuunnellen. Vauva sai olla ensimmäisinä päivinä rinnalla tahtonsa mukaan. Kun pääsimme sairaalasta, vauvan paino oli ihan rajoilla, että kotiutetaanko meitä. Pääsimme kuitenkin kotiin, mutta olimme menossa muutaman päivän päästä neuvolaan painokontrolliin.

Toisena kotipäivänä tarpeellinen pissavaippojen määrä ei toteutunut ja vauva oli uninen. En saanut häntä kunnolla virkoamaan edes suihkuttelulla ja soitin synnärille. Sieltä neuvottiin antamaan lisämaitoa ja seuraamaan sen jälkeen tilannetta. Tällä kertaa en halunnut, että imetys hallitsee koko pikkuvauva-aikaa ja olin varannut korviketta jo valmiiksi kaappiin.


Vauva joi ahnaasti ja tottui pulloon käsittämättömän nopeasti. Lisämaitoa olisi toki voinut antaa myös ruiskulla tai hörpyttämällä, mutta siinä kohtaa, kun sylittelin unista vauvaa, halusin vain, että hän saisi tarpeeksi maitoa. Rinnalla olo vähentyi kovien rintaraivareiden takia ja tietysti sitä kautta maidon tuontanto väheni entisestään. Vauva ei oppinut kunnon imuotetta ja hermostui varmasti senkin takia niin nopeasti. Joitakin viikkoja yritin vielä imettää, mutta lopulta pumppasin vauvalle osittain äidinmaitoa noin neljä kuukautta ja hän joi sitä pullosta tyytyväisenä. Kiertotien kautta maidon antaminen on työlästä, mutta jollain tavalla se tuntui silloin helpottavalta. En stressaanut imetystä ja en ainakaan joutunut samaan kierteeseen kuin esikoisen kanssa. Nyt jo tiesin, että voisin saada imetystukea, mutta en lähtenyt sitä aktiivisesti hakemaan. Jotenkin tämä ratkaisu tuntui meille silloin sopivalta enkä halunnut missään nimessä joutua samojen epäonnistumisen tunteiden valtaan, kun esikoisen kanssa.

Kolmas kerta toden sanoo

Kolmannen lapsemme kohdalla en enää tiennyt, miten suhtautuisin imetykseen. Ei ollut enää mitenkään mahdollista suhtautua siihen rennosti tai huolettomasti. En tavoitellut täysimetystä, mutta toivoin, että saisin yhden kohtuullisen hyvän imetyskokemuksen. Toisaalta taas toivon sitäkin enemmän, että osaisin nauttia vauvavuodesta, söisi vauva miten tahansa. Luin asiasta paljon ja teoriassa tiesin "kaiken" oleellisen. Tiesin myös sen, että jos stressaan asiaa, se todennäköisesti ei onnistuisi ja aikaisemmat kokemukset olisivat taustalla lisäämässä stressihormonien määrää.

R:n kanssa imetys alkoi sujua kohtuullisesti, vaikka maidosta ei nytkään ollut ylituotantoa ja jouduin tekemään paljon töitä sen eteen. R kasvoi hyvin, osasi heti imuotteen ja hänen kanssaan osittaisimetys onnistui heti hienosti. Ensimmäisinä kuukausina hän söi päivisin pelkästään rintaa ja öisin joitakin kertoja pullosta. Imetystä isommaksi harmiksi muodostui aika pian nukkuminen. Katkonaisten unien takana ei ollut nälkä, sillä hän sai tarvittaessa maitoa pullosta niin paljon kuin halusi. Syynä ei myöskään olleet mahavaivat, koska hän ei ollut erityisen itkuinen eikä itku kuulostanut kipuitkulta.


Vauvan huonosti nukkuminen palautti itsellenikin tutun oireen, unettomuuden. Tähän oli suurimpana syynä katkonaiset unet, jotka saivat minut ylikierroksille ja nukahtamisesta tuli sitä vaikeampaa, mitä enemmän vauva valvoi. Toiseksi stressasin varmasti kuitenkin jonkin verran imetystä. Asiaa ei yhtään helpottanut muistot kuuden vuoden takaa, jotka vyöryivät unettomina hetkinä mieleeni. Kaiken tämän lisäksi imetyshornonit pitivät minut kierroksilla ja vastasyntynyt vauva sylissä oli helppo unohtaa järjen ääni ja aikaisemmat päätökset suhtautua asiaan mahdollisimman neutraalisti.

Kolmannen lapsemme kohdalla kuitenkin sain lopulta hetkellisesti tuntea sen, kun imetys onnistuu. Ensimmäiset viikot osasin nauttia vauvakuplasta, kun vietin paljon aikaa vauvan kanssa lähekkäin. Vauva syntyi juuri sopivasti silloin, kun esikoinen aloitti esikoulun ja kakkonen palasin kesän jälkeen päiväkotiin. Meillä oli vauvan kanssa päivisin oma vauvakupla. Illat sen sijaan alkoivat aika pian muodostua mahdottomiksi, kun 2-vuotias alkoi reagoida vauvan jatkuvaan sylissä olemiseen ja iltaisin maitoa ei vain tuntunut enää riittävän.

kantaminen
Kuva: Laura Vanzo / Visit Tampere

Imetystä kesti tälläkin kertaa lopulta vain reilu neljä kuukautta. Syitä lopettamiseen oli useita, mutta päällimmäisinä olivat oma hyvinvointi ja koko perheen arjen toimivuus. En kuitenkaan koe, että tämä matka oli epäonnistunut, sillä se antoi minulle ja vauvalle sen, mitä olin tavoitellut: hyvän imetyskokemuksen. Vaikka tämäkin matka vaati kyyneleitä eikä se kestänyt niin pitkään kuin olisin halunnut, se oli meille arvokas. Osasin kuunnella itseäni, ja ajatella minun sekä vauvan parasta. Osasin lopettaa niin, että imetyksestä jäi hyviä muistoja, en haastanut itseäni liian pitkälle ja vauva sai nauttia hyvinvoivasta äidistä ja läheisyydestä. Me vietimme pikkuvauva-aikana ilman imettämistäkin paljon aikaa sylikkäin ja löysimme kantamisesta meille uuden ja ihanan tavan olla lähekkäin. R on viettänyt tosi paljon aikaa Tulassa noin kaksi viikkoisesta lähtien ja se on edelleen nyt 1-vuotiaana paikka, missä hän rauhoittuu parhaiten.

Imetystuki

Olen ehdottomasti imetysmyönteinen ja kannustan kaikkia imettämään niin kauan, kuin se tuntuu ädistä ja vauvasta hyvältä. Tämän matkan aikana olen oppinut sen, että vauva kuitenkin pärjää äidinmaidonkorvikkeella, mutta äiti ei ilman unta. Lisäksi vauvalle on enemmän hyötyä hymyilevästä äidistä kuin äidinmaidosta. Tarkoitan tällä sitä, että imetyksen ei tarvitse olla helppoa ja sen eteen kannattaa tehdä töitä, mutta jos se vie kaiken ilon vauva-ajasta ja vähentää vuorovaikutusta vauvan kanssa, kannattaa miettiä, mikä on vauvan ja äidin edun mukaista.

Täysimetys ei ole ainoa imetyksen muoto ja osittaisimetys voi joskus olla jopa parempi vaihtoehto. Annetaan toisillemme imetysrauha. Jokainen tekee omat valinnat eikä toisten imettäminen tai imettämättömyys kuulu muille. Asiat eivät ole mustavalkoisia eikä imettäminen aina ole vain oma valinta vaan taustalla voi olla paljon muutakin.

Lisää tietoa aiheesta:
Imetyksen tuki ry

Lue myös:
10 kuukautta katkonaisia unia: Miten siitä selvittiin ja miten yöt paranivat?


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauhdilla maailmaan - ambulanssisynnytys

Lapsi päiväkodissa, kun äiti on kotona

Kolmen lapsen turvaistuimet: Minkälaiset ja mihin autoon ne mahtuvat?

Noin 40 ilmaista tekemistä lapsiperheille Tampereen seudulla

10 vinkkiä isänpäivälahjaksi

Maidoton ja gluteeniton: Suklaa Marianne Crush kakku

Tuulimunaraskaus: Raskaana ilman vauvaa

40 ideaa lastensynttäreille Tampereen seudulla ja vinkkejä lastenjuhliin!

10 vinkkiä helpottamaan 1v:n taaperoelämää

Päiväkoti ei stressaa lasta enempää kuin kotihoito