Syntyvyys: Kolme lasta maksaa paljon!
Suomessa syntyvyys on laskenut merkittävästi viime vuosina. Itse huomaan sen konkreettisesti, kun tarkastelen omien lastemme ikävuosina syntyneiden määrää. Meidän lapset ovat syntyneet vuosina 2012, 2016 ja 2018.
Vuonna 2012 Suomessa syntyi 59 493 lasta, vuonna 2016 syntyi 52 814 lasta ja vuonna 2018 syntyi 47 577 lasta! (Lähde: Tilastokeskus) Aika iso ero omien lastenkin ikäluokkien määrissä! Esikoisen syntymävuoden 2012 ja kuopuksen syntymävuoden 2018 välillä eroa on melkein 12 000 lasta ja heillä on ikäeroa kuitenkin "vain" kuusi vuotta. Enpä ihmettele, että kuntapäättäjät ovat ihmeissään, kun monissa kunnissa tehdään suunnitelmia homepäiväkotien ja -koulujen puolesta. Minkä kokoisia luokkia uusissa kouluissa opiskelee 10 vuoden päästä?
Lapsia saadaan eikä tehdä, joten kaikkien kohdalla haaveet lapsimäärästä eivät toteudu ja se tietysti vaikuttaa syntyvyyden määrään. Yhä useampi kuitenkin myös kokee, että haluaa luoda ensin uraa tai sopivaa kumppania ei vain ole löytynyt ja pian tuleekin jo ikä vastaan. Lisäksi yhä useampi vain ei halua lapsia ja tekee tietoisen valinnan olla lapseton. Perhekoot ovat myös pienentyneet.
Tilastokeskuksen raportin mukaan: "Laskennallisen naisten elinaikanaan synnyttämän lasten määrän eli kokonaishedelmällisyysluvun oletetaan olevan 1,35. Ennakkotilaston perusteella kokonaishedelmällisyyden arvioidaan olevan vuonna 2019 Suomessa 1,32-1,34."
Meillä on kolme lasta eli olemme keskiarvoon peilaten melkeinpä "suurperhe". Periaatteessa haluaisin lisää lapsia, mutta todellisuudessa uskon, että meidän lapsilukumme on täynnä. Aikaisemmin olen ajatellut lasten lukumäärää oikeastaan pelkästään tunnesyiden kautta, mutta nyt kolmannen lapsen jälkeen on ollut pakko ottaa huomioon myös niin sanotut järkisyyt, kuten oma jaksaminen, koko perheen hyvinvointi, talous ja muut realiteetit, kuten auton ja kodin koko. Tietysti elämäntilanteet muuttuvat ja meidän arki helpottuu koko ajan, kun lapset kasvavat, joten niin kauan kuin ikä antaa myöden, en täydellisesti sano ettei varmasti enää. Mutta nämä samat syyt ovat varmasti monen muunkin mielessä, kun mietitään, että onko oma perhekoko täynnä.
Itse koen, että olen onnekas, kun saan elää pikkulapsiajan uudestaan kolme kertaa. Kun esikoinen meni kouluun, tajusin konkreettisesti, miten nopeasti lapset kasvavat ja pikkulapsiaika vain katoaa jonnekin. Mutta toisaalta tällä hetkellä en kaipaa enää vauva-aikaa ja valvottuja öitä, enkä tiedä jaksaisinko vielä uudestaan monen kuukauden katkonaisia unia ja unisumua päivästä toiseen.
R on nyt reilun vuoden ikäinen, mutta olen jo nyt huomannut, että moni asia on suunniteltu siten, että perhekoko on 2+2. Esimerkiksi laivamatkat eivät onnistu niin sanotusti normaalissa hytissä kolmen lapsen kanssa, vaan tarvitaan kaksi hyttiä. Hotelleissa on usein lisävuode kahdelle lapselle ja moni perhelippukin on kooltaan 2+2. Lisäksi moneen tavalliseen henkilöautoon ei mahdu vierekkäin kolmea turvaistuinta, joten esimerkiksi me jouduimme vaihtamaan autoa, kun kolmas lapsemme syntyi. Nämä asiat vaikuttavat jo oikeasti myös taloudellisesti perheen elämään. Eli liikkuminen ja matkustaminen ovat haasteellisempaa sekä kalliimpaa.
Toivon myös, että pystyisimme tarjoamaan jokaiselle lapsellemme harrastuksia ja elämyksiä. E pelaa jalkapalloa ja salibandya. Jalkapallo maksaa vuodessa noin 500e ja salibandy noin 300e (seuramaksu, joukkuemaksu, peliasut yms). Kustannukset tulevat nousemaan, kun lapsi kasvaa. Jos ja toivottavasti, kun kaikki kolme lastamme harrastavat, pelkät harrastusmaksut ovat yhteensä nelinumeroisia lukuja. Lisäksi kaikki välineet, kuljetuskustannukset sekä pelimatkat. Ajattelen kuitenkin, että harrastuksiin sijoittaminen on järkevää ja se vaikuttaa pitkällä tähtäimellä merkittävästi lapsen elämään.
Nyt talvikauden alkaessa huomaan myös jälleen kerran, että lastenvaatteet maksavat paljon! Meillä vaatteita on pystytty paljon kierrättämään lapselta toiselle, kun kaikki ovat poikia ja he ovat syntyneet suunnilleen samaan aikaan vuodesta eli esimerkiksi talvivaatteissa on sama koko samaan aikaan. Kuvassa oleva talvihaalari on esimerkiksi ostettu vuonna 2013 E:lle, sitä on käyttänyt O ja nyt se on sopiva R:lle. Toki, mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä vähemmän vaatteista jää enää seuraavalle. Meillä oli / on tänä syksynä ostoslistalla vähintään kahdet talvikengät, E:lle talvitakki ja housut, O:lle haalari ja kasa rukkasia. Lisäksi kevättä kohden uusintaan menee esimerkiksi saappaita, sadevaatteita, kevätkenkiä ja välikausivaatteita. Aina jollain puuttuu jotain tai jää pieneksi.
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että meidän perheemme on meille juuri täydellisen kokoinen ja taloudellisesti pystymme toteuttamaan tärkeimmät menot ja hankinnat. Kaikkea ei aina voi ostaa uutena ja esimerkiksi emme juurikaan matkustele Suomen ulkopuolella. Saamme kuitenkin elää juuri meidän perheellemme sopivaa elämää kolmen lapsemme kanssa.
Vuonna 2012 Suomessa syntyi 59 493 lasta, vuonna 2016 syntyi 52 814 lasta ja vuonna 2018 syntyi 47 577 lasta! (Lähde: Tilastokeskus) Aika iso ero omien lastenkin ikäluokkien määrissä! Esikoisen syntymävuoden 2012 ja kuopuksen syntymävuoden 2018 välillä eroa on melkein 12 000 lasta ja heillä on ikäeroa kuitenkin "vain" kuusi vuotta. Enpä ihmettele, että kuntapäättäjät ovat ihmeissään, kun monissa kunnissa tehdään suunnitelmia homepäiväkotien ja -koulujen puolesta. Minkä kokoisia luokkia uusissa kouluissa opiskelee 10 vuoden päästä?
Miksi syntyvyys pienenee?
Tilastokeskus julkaisi 30.9.2019 väestöennusteen, jonka mukaan: "Suomessa ei 15 vuoden kuluttua ole enää yhtään maakuntaa, jossa syntyy enemmän ihmisiä kuin kuolee, jos syntyvyys pysyy nyt havaitulla tasolla. Maamme väkiluku lähtee nykyisellä kehityksellä laskuun vuonna 2031. Vuonna 2050 väkiluku olisi noin 100 000 nykyistä pienempi." (Lähde: Tilaskeskus, väestöennuste)Lapsia saadaan eikä tehdä, joten kaikkien kohdalla haaveet lapsimäärästä eivät toteudu ja se tietysti vaikuttaa syntyvyyden määrään. Yhä useampi kuitenkin myös kokee, että haluaa luoda ensin uraa tai sopivaa kumppania ei vain ole löytynyt ja pian tuleekin jo ikä vastaan. Lisäksi yhä useampi vain ei halua lapsia ja tekee tietoisen valinnan olla lapseton. Perhekoot ovat myös pienentyneet.
Tilastokeskuksen raportin mukaan: "Laskennallisen naisten elinaikanaan synnyttämän lasten määrän eli kokonaishedelmällisyysluvun oletetaan olevan 1,35. Ennakkotilaston perusteella kokonaishedelmällisyyden arvioidaan olevan vuonna 2019 Suomessa 1,32-1,34."
Meillä on kolme lasta eli olemme keskiarvoon peilaten melkeinpä "suurperhe". Periaatteessa haluaisin lisää lapsia, mutta todellisuudessa uskon, että meidän lapsilukumme on täynnä. Aikaisemmin olen ajatellut lasten lukumäärää oikeastaan pelkästään tunnesyiden kautta, mutta nyt kolmannen lapsen jälkeen on ollut pakko ottaa huomioon myös niin sanotut järkisyyt, kuten oma jaksaminen, koko perheen hyvinvointi, talous ja muut realiteetit, kuten auton ja kodin koko. Tietysti elämäntilanteet muuttuvat ja meidän arki helpottuu koko ajan, kun lapset kasvavat, joten niin kauan kuin ikä antaa myöden, en täydellisesti sano ettei varmasti enää. Mutta nämä samat syyt ovat varmasti monen muunkin mielessä, kun mietitään, että onko oma perhekoko täynnä.
Miksi meillä on kolme lasta?
Minä olen aina tiennyt, että haluan lapsia. Mieheni kanssa meidän molempien haaveena on ollut useampi lapsi ja me olemme molemmat perheistä, joissa on kolme lasta. Pikkulapsiaika ja varsinkin useamman lapsen yhtäaikainen pikkulapsiaika on välillä kuitenkin aika uuvuttavaa. Minun kohdallani lapset ovat muuttaneet elämääni paljon. En pysty tekemään samoja asioita, joita tein yhden lapsen kanssa tai ennen lapsia. Tällä hetkellä, kun rakennamme ja lapset ovat pieniä, minulla ei ole käytännössä mahdollisuuksia omille harrastuksille eikä meillä ole juurikaan parisuhdeaikaa. En kaipaa aikaa ennen lapsia ja lasten kautta elämääni on tullut todella paljon uutta sisältöä. Perhe on minulle kaikista tärkein ja rakkain, mutta ymmärrän yhä paremmin myös ihmisiä, jotka ovat vapaaehtoisesti lapsettomia tai haluavat yhden tai maksimissaan kaksi lasta. Mitä useampi lapsi, sitä tiukemmin ja pidemmäksi aikaa se sitoo vanhemmat pikkulapsiarkeen.Itse koen, että olen onnekas, kun saan elää pikkulapsiajan uudestaan kolme kertaa. Kun esikoinen meni kouluun, tajusin konkreettisesti, miten nopeasti lapset kasvavat ja pikkulapsiaika vain katoaa jonnekin. Mutta toisaalta tällä hetkellä en kaipaa enää vauva-aikaa ja valvottuja öitä, enkä tiedä jaksaisinko vielä uudestaan monen kuukauden katkonaisia unia ja unisumua päivästä toiseen.
Lapset maksavat paljon
Suomessa oli vuonna 2018 eniten kahden lapsen äitejä, joita on 654 213. Yhden lapsen äitejä on 358 308 ja kolmen lapsen äitejä 318 843. Kymmenellä prosentilla äideistä on neljä lasta tai enemmän. (Lähde: Tilastokeskus, Äidit tilastoissa 2019.) Kaksi lasta tuntuu siis olevan edelleen ihanne perhekoko ja monelle sopiva. Ja en oikeastaan ihmettele, että miksi.R on nyt reilun vuoden ikäinen, mutta olen jo nyt huomannut, että moni asia on suunniteltu siten, että perhekoko on 2+2. Esimerkiksi laivamatkat eivät onnistu niin sanotusti normaalissa hytissä kolmen lapsen kanssa, vaan tarvitaan kaksi hyttiä. Hotelleissa on usein lisävuode kahdelle lapselle ja moni perhelippukin on kooltaan 2+2. Lisäksi moneen tavalliseen henkilöautoon ei mahdu vierekkäin kolmea turvaistuinta, joten esimerkiksi me jouduimme vaihtamaan autoa, kun kolmas lapsemme syntyi. Nämä asiat vaikuttavat jo oikeasti myös taloudellisesti perheen elämään. Eli liikkuminen ja matkustaminen ovat haasteellisempaa sekä kalliimpaa.
Toivon myös, että pystyisimme tarjoamaan jokaiselle lapsellemme harrastuksia ja elämyksiä. E pelaa jalkapalloa ja salibandya. Jalkapallo maksaa vuodessa noin 500e ja salibandy noin 300e (seuramaksu, joukkuemaksu, peliasut yms). Kustannukset tulevat nousemaan, kun lapsi kasvaa. Jos ja toivottavasti, kun kaikki kolme lastamme harrastavat, pelkät harrastusmaksut ovat yhteensä nelinumeroisia lukuja. Lisäksi kaikki välineet, kuljetuskustannukset sekä pelimatkat. Ajattelen kuitenkin, että harrastuksiin sijoittaminen on järkevää ja se vaikuttaa pitkällä tähtäimellä merkittävästi lapsen elämään.
Nyt talvikauden alkaessa huomaan myös jälleen kerran, että lastenvaatteet maksavat paljon! Meillä vaatteita on pystytty paljon kierrättämään lapselta toiselle, kun kaikki ovat poikia ja he ovat syntyneet suunnilleen samaan aikaan vuodesta eli esimerkiksi talvivaatteissa on sama koko samaan aikaan. Kuvassa oleva talvihaalari on esimerkiksi ostettu vuonna 2013 E:lle, sitä on käyttänyt O ja nyt se on sopiva R:lle. Toki, mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä vähemmän vaatteista jää enää seuraavalle. Meillä oli / on tänä syksynä ostoslistalla vähintään kahdet talvikengät, E:lle talvitakki ja housut, O:lle haalari ja kasa rukkasia. Lisäksi kevättä kohden uusintaan menee esimerkiksi saappaita, sadevaatteita, kevätkenkiä ja välikausivaatteita. Aina jollain puuttuu jotain tai jää pieneksi.
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että meidän perheemme on meille juuri täydellisen kokoinen ja taloudellisesti pystymme toteuttamaan tärkeimmät menot ja hankinnat. Kaikkea ei aina voi ostaa uutena ja esimerkiksi emme juurikaan matkustele Suomen ulkopuolella. Saamme kuitenkin elää juuri meidän perheellemme sopivaa elämää kolmen lapsemme kanssa.
Lue lisää aiheeseen liittyen:
- Muutto kohti tuntematonta ja raskaus opiskelijana
- Tuulimunaraskaus: Raskaana ilman vauvaa
- Kolmen lapsen turvaistuimet: Minkälaiset ja mihin autoon ne mahtuvat?
- Kiire ja kiireen tunne: Meidän perheen yksi viikko
Hyviä pointteja oot poiminut tekstiin ja tiivistänyt sen, mitä tarkoittaa olla kolmen lapsen perhe tänä aikana. Itse eläisin pikkulapsiaikaa vaikka loputtomiin, mutta se johtuu ehkä isoksi osaksi siitä etten ole joutunut kokemaan huonosti nukkumista vaan päinvastoin unet ovat parantuneet lasten saamisen jälkeen, kun ties mistä tarkoituksettomuudesta johtunut (?) unettomuus vaihtui parempiin unenlahjoihin lasten myötä. Mutta sen olen myös itse konkreettisesti kokenut, että kolme lasta maksaa paljon enemmän kuin yksi! Ihan jo ruokaankin menee enemmän, puhumattakaan vaatteista. Ja kun lähdemme Rooman-mummolaan, niin lentolippuihin menee järkyttävän iso summa, ihan toista kuin silloin joskus pariskuntana tai yhden lapsen kanssa...
VastaaPoistaKiitos viestistä! Sulla kyllä ihana, kun olet saanut hyvät unet lasten myötä! Mä taas en tiennyt millaista oli nukkua huonosti tai kärsiä unettomuudesta ennen lapsia. Joo, toi on kyllä totta, että ruokaan menee tosi paljon rahaa! Tuntuu, että ihan koko ajan joku on lopussa ja kaupasta saa kantaa ruokaa isot määrät. Noi lentoliput on kyllä myös tosi kalliit! Ja just mietin et esim ihan hoploppiin meneminen kolmen yli 3-vuotiaan lapsen kanssa maksaa 3×18e.
PoistaHyvä huomio, että perhelippu ja kaikki muukin perheoletus on aina 2+2! Eipä ole tuotakaan tullut ajatelleeksi niin paljoa, kun oma perhe sopii vielä tuohon raamiin..
VastaaPoistaKiitos viestistä! :) Joo! Yllättävän monessa asiassa oletus on, että perhekoko on enintään 2+2. On ehkä myös osaltaan yksi syy, mikä vaikuttaa syntyvyyteen ja perhekokoihin.
PoistaHyviä pohdintoja. Onko se evoluutio joka on myös kehittänyt ihmiskuntaa niin että ihmiset ovat ns. nuoria monta kymmentä vuotta pidempään kuin ennen. Ennen 50vuotias oli ihan mummo, pukeutui kuin mummo ja käyttäytyi kuin mummo, ja oli monesti jo eläkkeellä. Lapset oli tehty parikymppisenä, ja viimeistään kolmekymppisenä. Nykyisin viiskymppinen on nainen parhaassa iässään, ja luultavasti uraputkensa huipulla.
VastaaPoistaUran takia monet lykkäävät äidiksi tulemista, mutta samaan aikaan meille syötetty ravinto ja ympäristö tulehduttaa kehojamme, ja lapsettomuus on hurjassa kasvussa. Ei vain meillä, vaan koko maailmassa.
Tähän kun lisää vielä ne jotka tietoisesti jättävät lapset hankkimatta, heitäkin on enemmän kuin koskaan. Ihmiset hakevat riippumattomuutta, ja elämyksiä, joille lapsi voi olla este tai hidaste.
Neuvoisin jokaista, joka lykkää lasten hankkimista, tai vaikka suunnittelisi ettei niitä koskaan tee, pakastamaan munasolujaan jo nuorena, kun ne vielä ovat optimaalisessa kunnossa. Se ei maksa
paljon, ja antaa sulle vielä mahdollisuuden jos mieli muuttuu. Koskaan ei tiedä mitä hormonitoiminnalle tapahtuu ja kuinka pian. Itsellä todettiin v.2010, 32-vuotiaana että hormonitoimintani oli lähes vaihdevuositasolla... Ei ne ole vieläkään tulleet,mutta ei tullut lastakaan...
Kiitos viestistä! Moni asia noista totta! Ystävistäni osa täyttää jo pian 40v eivätkä he vaikuta vanhoilta, päinvastoin! Ja tiedän tosiaan myös monia noin 40v esikoisen äitejä.
PoistaOpiskelun ja uran luominen on myös haastavaa lasten kanssa ja vaatimukset ovat joka suunnasta valtavat.
Toivon, että kohdallasi lapsen saaminen tulee olemaan mahdollista, jos sitä toivot ❤