Iltahulinat: Koko ilta menee kolmen lapsen nukuttamiseen
Lapset ja nukkuminen on aina yhtä mysteeri. R:n kanssa ensimmäiset 10 kuukautta meni tosi katkonaisilla unilla, minkä jälkeen hän alkoi pikkuhiljaa nukkumaan välillä jopa kokonaisia öitä. Sen jälkeen meillä on ollut vähän kaikenlaisia öitä. Välillä parempia ja välillä huonompia, mutta se kuuluu pienten lasten (ja vanhempien!) elämään. Pääasia kuitenkin on se, että tiedän kokonaisten öiden olevan mahdollisia, koska vauvavuoden aikana epäilin jo sitäkin.
Tällä hetkellä R on vuoden ja 5 kuukauden ikäinen, ja nukkuu yhdet päiväunet. Päiväunet sujuvat hyvin ja hän saattaa nukkua välillä jopa reilu kaksi tuntia. Siirtyminen 1-vuotiaana yksiin uniin sekoitti päiväunirytmiä ja silloin R nukkui välillä jopa vain alle tunnin päiväunia. Siitä on päästy kuitenkin onneksi eteenpäin! Tunnin päiväunet eivät mitenkään riittäneet energiselle 1-vuotiaalle.
Sen sijaan illat ja yöt aiheuttavat tällä hetkellä pientä päänvaivaa. Tähän saakka R on ollut hyvä nukahtamaan ja esimerkiksi päiväunille hänet viedään omaan sänkyyn unipussissa, toivotetaan hyvää unta ja jätetään nukahtamaan itsekseen. Sama on toiminut aikaisemmin iltaisinkin, mutta ei enää viime aikoina. Parin viime viikon aikana, kun R on laitettu illalla nukkumaan, hän on useana iltana jäänyt itkemään sänkyyn eikä ole rauhoittunut ilman aikuista. Välillä riittää, että aikuinen on samassa huoneessa, mutta joinakin iltoina hänet on pitänyt ottaa kainaloon, mihin on lopulta rauhoittunut. Iltatoimissa tai rytmeissä ei ole tapahtunut muutoksia, joten luultavasti tämä on jokin vaihe.
Iltojen lisäksi nimittäin myös yöt ovat taas muuttuneet rauhattomiksi. Joinakin öinä R saattaa herätä 4-5 kertaa, vaikka jonkin aikaa yöt menivät jo keskimäärin yhdellä heräämisellä. R:llä on unitutti ja, kun hän herää kesken unien, hän kaipaa tuttia suuhunsa. Siihen taas tarvitaan aikuista, koska useimmiten tutit ovat lattialla. R ei siis juurikaan nuku tutti suussa, vaan "sylkäisee" sen pois nukahtaessaan. En tiedä johtuvatko öiset itkut siitä, ettei hän osaa enää yhtäkkiä nukahtaa öisin itsekseen vai onko hänellä vain muuten jotenkin kurja olo.
Epäilen nimittäin, että jokin ruoka-aine allergisoi ja se vaikuttaa myös nukkumiseen. R:llä on ollut jonkin aikaa vatsaoireita ja luulen syyn löytyvän ruoasta, koska oireet ovat välillä pahempia ja toisinaan taas helpottavat. E:llä oli pienenä maitoallergiaa ja myös minulla on edelleen, joten ensimmäiseksi tietysti mieleeni tulee maito. Olemme jo rajoittaneet maidon käyttöä ja R juo kauramaitoa. Välillä hän on kuitenkin saanut esimerkiksi jogurttia ja juustoa, mitkä pitää myös karsia nyt kokonaan joksikin aikaa pois. Kaikki ruoka meillä muuten onkin jo valmiiksi maidotonta. Eli täytyy nyt ensin selvittää nämä mahdolliset allergiajutut ennen tuttivieroitusta tai unikouluajatuksia.
Meillä ei ole tutti käytössä ollenkaan päivisin, mutta nukahtamisessa siitä on tullut tärkeä. Ehkä yötutti pitäisi vierottaa, mutta tuntuu ettei siihen ole ollut viime aikoina jaksamista. Muutenkin tämä on minulle ihan uusi juttu, koska vanhemmille lapsillemme tutti ei ole ollut missään vaiheessa tärkeä ja molemmilta se on otettu kokonaan pois reilusti alle vuoden ikäisenä. Iän puolesta en ole vielä mitenkään "huolestunut" unitutin käyttämisestä, mutta jos se häiritsee öisin uudelleen nukahtamista, pitäisi asialle ehkä tehdä jotain.
Teemme joka ilta samat iltarutiinit, pesemme hampaat ja luemme iltasadun. Viimeistään sänkyyn mennessä alkaa kuitenkin levottomuus. Ei nukuta, on jano, pissahätä ja pelottaa. O ei nuku enää päiväunia, joten päiväunien rajoittaminen ei ole ratkaisu ongelmaan. Kun O lopulta rauhoittuu, hän nukahtaa yleensä nopeasti ja nukkuu yöt onneksi hyvin. Mutta illat ja rauhoittuminen ovat vaikeita! Luulen, että tämä liittyy osaksi ikään. 3-vuotiaan uhma on selvästi nostanut päätään ja moni asia, mikä aikaisemmin sujui hyvin, menee nyt mutkan kautta.
E rauhoittuu iltaisin Aku Ankkojen parissa ja jaksaa lukea niitä vaikka kuinka kauan. Paksun taskarin hän lukee muutamassa illassa. Lukemisella on kuitenkin kääntöpuolensa. E ei malta lopettaa lukemista, vaan voisi lukea ilman aikuisen valvontaa vaikka kuinka myöhään. E lukee usein iltaisin meidän sängyssä sillä aikaa, kun pieniä laitetaan unille, mutta hän haluaisi lukea vielä myös omassa sängyssään ennen nukahtamista. Lastenhuoneessa ei voi kuitenkaan pitää valoa päällä ennen kuin pienet ovat nukahtaneet eli E ei voi mennä omaan sänkyyn lukemaan kovin aikaisin. Usein hän taipuu onneksi siihen, että lukee meidän sängyssä olohuoneessa hieman pidempään ja menee siitä suoraan nukkumaan. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että aikuisilla ei ole mitään "omaa aikaa" illoissa.
On haasteellista, kun jokaisen lapsen voi "rauhoittaa unille" omaan sänkyyn vasta, kun edellinen on nukahtanut. Lasten nukkumaan laittamisessa menee siis usein koko ilta. Kaikki lapsista saavat nukkua aamuisin oikeastaan niin pitkään kuin unta riittää, sillä E:lläkin alkaa koulu neljänä aamuna vasta myöhemmin. Isommat käyttävä tätä etuutta usein hyväkseen, mutta R ei välitä pitkistä aamu-unista. O:lla pitkät aamu-unet saattavat vaikuttaa iltanukahtamiseen, mutta en haluaisi herättää lasta kesken unien, ellei ole pakko.
Onneksi pääsemme keväällä muuttamaan uuteen kotiimme ja kaikki lapsista saavat oman huoneen! Viimeistään silloin on pakko yrittää jotain unikoulua pienille, mikäli sama jatkuu edelleen ja, jos mahdolliset allergiat yms on saatu selvitettyä. On myös mielenkiintoista nähdä kaipaavatko pojat nukkumaan samaan huoneeseen vai onko kivaa päästä omiin huoneisiin.
Nyt tuntuu, että vuorokauden jokainen tunti on täynnä lapsiperhearkea. Iltatoimet aloitetaan noin klo 19 suihkulla ja iltapalalla. Silti välillä kaikki lapset ovat nukkumassa vasta klo 22. Lähes jokainen yö joku lapsista herää ja aamuisin R herää viimeistään klo 7. Käymme mieheni kanssa usein nukkumaan samaan aikaan, kuin sen illan viimeisenä hereillä oleva lapsi ja välillä toinen on mennyt unille poikien huoneen lattialle jo aikaisemmin pienten kanssa. Menneellä viikolla jokainen lapsista on vuorotellen ollut hereillä pisimpään eli, kun yhdellä sujuu ilta hyvin, toinen ei saa unta.
Varmasti voisimme olla vielä johdonmukaisempia, herättää lapset aikaisemmin aamulla, luopua tutista ja pitää O:lle unikoulua, mutta en tiedä, mistä aloittaisin. On ihana antaa lasten heräillä aamuisin omaan tahtiin ja tuntuu, että koko ajan jollakin lapsista on menossa jokin vaihe, mikä vaikuttaa uniin. Odotan paljon, että pääsemme muuttamaan uuteen kotiimme ja saamme enemmän tilaa ja huoneita. Uskottelen itselleni, että se helpottaa tilannetta huomattavasti. Sitten jokainen lapsista saa tehdä omat iltarauhoittumiset omassa huoneessaan samanaikaisesti, pitää yövaloa tai kuunnella äänisatua, jos haluaa.
Onneksi lasten unet ovat taipuvaisia muuttumaan eikä usein mikään tilanne ole pysyvä - eivät valitettavasti hyvät, mutta eivät myöskään huonot unet! :)
Tällä hetkellä R on vuoden ja 5 kuukauden ikäinen, ja nukkuu yhdet päiväunet. Päiväunet sujuvat hyvin ja hän saattaa nukkua välillä jopa reilu kaksi tuntia. Siirtyminen 1-vuotiaana yksiin uniin sekoitti päiväunirytmiä ja silloin R nukkui välillä jopa vain alle tunnin päiväunia. Siitä on päästy kuitenkin onneksi eteenpäin! Tunnin päiväunet eivät mitenkään riittäneet energiselle 1-vuotiaalle.
Sen sijaan illat ja yöt aiheuttavat tällä hetkellä pientä päänvaivaa. Tähän saakka R on ollut hyvä nukahtamaan ja esimerkiksi päiväunille hänet viedään omaan sänkyyn unipussissa, toivotetaan hyvää unta ja jätetään nukahtamaan itsekseen. Sama on toiminut aikaisemmin iltaisinkin, mutta ei enää viime aikoina. Parin viime viikon aikana, kun R on laitettu illalla nukkumaan, hän on useana iltana jäänyt itkemään sänkyyn eikä ole rauhoittunut ilman aikuista. Välillä riittää, että aikuinen on samassa huoneessa, mutta joinakin iltoina hänet on pitänyt ottaa kainaloon, mihin on lopulta rauhoittunut. Iltatoimissa tai rytmeissä ei ole tapahtunut muutoksia, joten luultavasti tämä on jokin vaihe.
Iltojen lisäksi nimittäin myös yöt ovat taas muuttuneet rauhattomiksi. Joinakin öinä R saattaa herätä 4-5 kertaa, vaikka jonkin aikaa yöt menivät jo keskimäärin yhdellä heräämisellä. R:llä on unitutti ja, kun hän herää kesken unien, hän kaipaa tuttia suuhunsa. Siihen taas tarvitaan aikuista, koska useimmiten tutit ovat lattialla. R ei siis juurikaan nuku tutti suussa, vaan "sylkäisee" sen pois nukahtaessaan. En tiedä johtuvatko öiset itkut siitä, ettei hän osaa enää yhtäkkiä nukahtaa öisin itsekseen vai onko hänellä vain muuten jotenkin kurja olo.
Epäilen nimittäin, että jokin ruoka-aine allergisoi ja se vaikuttaa myös nukkumiseen. R:llä on ollut jonkin aikaa vatsaoireita ja luulen syyn löytyvän ruoasta, koska oireet ovat välillä pahempia ja toisinaan taas helpottavat. E:llä oli pienenä maitoallergiaa ja myös minulla on edelleen, joten ensimmäiseksi tietysti mieleeni tulee maito. Olemme jo rajoittaneet maidon käyttöä ja R juo kauramaitoa. Välillä hän on kuitenkin saanut esimerkiksi jogurttia ja juustoa, mitkä pitää myös karsia nyt kokonaan joksikin aikaa pois. Kaikki ruoka meillä muuten onkin jo valmiiksi maidotonta. Eli täytyy nyt ensin selvittää nämä mahdolliset allergiajutut ennen tuttivieroitusta tai unikouluajatuksia.
Meillä ei ole tutti käytössä ollenkaan päivisin, mutta nukahtamisessa siitä on tullut tärkeä. Ehkä yötutti pitäisi vierottaa, mutta tuntuu ettei siihen ole ollut viime aikoina jaksamista. Muutenkin tämä on minulle ihan uusi juttu, koska vanhemmille lapsillemme tutti ei ole ollut missään vaiheessa tärkeä ja molemmilta se on otettu kokonaan pois reilusti alle vuoden ikäisenä. Iän puolesta en ole vielä mitenkään "huolestunut" unitutin käyttämisestä, mutta jos se häiritsee öisin uudelleen nukahtamista, pitäisi asialle ehkä tehdä jotain.
Miten saada lapset nukkumaan?
Iltoihin tuo oman lisänsä O:n iltahulinat. Kaikki pojat nukkuvat tällä hetkellä samassa huoneessa, koska asumme väliaikaisesti kaksiossa. O:n kanssa ei voi mennä sänkyyn rauhoittumaan ennen kuin R on nukahtanut, koska he villitsevät toisiaan. Aikaisemmin R nukahti muutamassa minuutissa, mutta nyt kun R:n illat ovat venyneet, se vaikuttaa myös O:n iltoihin. Luemme usein iltasadut olohuoneessa, mutta ympärillä on paljon virikkeitä ja se johtaa helposti leikkeihin tai isoveljen kanssa riehumiseen.Teemme joka ilta samat iltarutiinit, pesemme hampaat ja luemme iltasadun. Viimeistään sänkyyn mennessä alkaa kuitenkin levottomuus. Ei nukuta, on jano, pissahätä ja pelottaa. O ei nuku enää päiväunia, joten päiväunien rajoittaminen ei ole ratkaisu ongelmaan. Kun O lopulta rauhoittuu, hän nukahtaa yleensä nopeasti ja nukkuu yöt onneksi hyvin. Mutta illat ja rauhoittuminen ovat vaikeita! Luulen, että tämä liittyy osaksi ikään. 3-vuotiaan uhma on selvästi nostanut päätään ja moni asia, mikä aikaisemmin sujui hyvin, menee nyt mutkan kautta.
E rauhoittuu iltaisin Aku Ankkojen parissa ja jaksaa lukea niitä vaikka kuinka kauan. Paksun taskarin hän lukee muutamassa illassa. Lukemisella on kuitenkin kääntöpuolensa. E ei malta lopettaa lukemista, vaan voisi lukea ilman aikuisen valvontaa vaikka kuinka myöhään. E lukee usein iltaisin meidän sängyssä sillä aikaa, kun pieniä laitetaan unille, mutta hän haluaisi lukea vielä myös omassa sängyssään ennen nukahtamista. Lastenhuoneessa ei voi kuitenkaan pitää valoa päällä ennen kuin pienet ovat nukahtaneet eli E ei voi mennä omaan sänkyyn lukemaan kovin aikaisin. Usein hän taipuu onneksi siihen, että lukee meidän sängyssä olohuoneessa hieman pidempään ja menee siitä suoraan nukkumaan. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että aikuisilla ei ole mitään "omaa aikaa" illoissa.
On haasteellista, kun jokaisen lapsen voi "rauhoittaa unille" omaan sänkyyn vasta, kun edellinen on nukahtanut. Lasten nukkumaan laittamisessa menee siis usein koko ilta. Kaikki lapsista saavat nukkua aamuisin oikeastaan niin pitkään kuin unta riittää, sillä E:lläkin alkaa koulu neljänä aamuna vasta myöhemmin. Isommat käyttävä tätä etuutta usein hyväkseen, mutta R ei välitä pitkistä aamu-unista. O:lla pitkät aamu-unet saattavat vaikuttaa iltanukahtamiseen, mutta en haluaisi herättää lasta kesken unien, ellei ole pakko.
Onneksi pääsemme keväällä muuttamaan uuteen kotiimme ja kaikki lapsista saavat oman huoneen! Viimeistään silloin on pakko yrittää jotain unikoulua pienille, mikäli sama jatkuu edelleen ja, jos mahdolliset allergiat yms on saatu selvitettyä. On myös mielenkiintoista nähdä kaipaavatko pojat nukkumaan samaan huoneeseen vai onko kivaa päästä omiin huoneisiin.
Aikuisten ilta-aika
Mietin vähän aikaa sitten, miten parisuhteessa säilyy kipinä pikkulapsiaikana. Moni lukijoista kertoi, että parasta parisuhdeaikaa ovat illat, kun lapset on saatu nukkumaan. Meilläkin oli joskus tälläistä aikaa. Ku odotin R:äää, O oli vajaa 2-vuotias ja E 5-vuotias. Pojat olivat lähes poikkeuksetta sängyissään noin klo 20 ja nukkuivat! Iltoihin jäi helposti pari tuntia omaa aikaa tai sitä parisuhdeaikaa. Silloin meillä oli käytössä ihan samat iltatoimet ja pojat nukkuivat samassa huoneessa. Jotenkin lasten nukkumaan laittaminen oli tosi helppoa!Nyt tuntuu, että vuorokauden jokainen tunti on täynnä lapsiperhearkea. Iltatoimet aloitetaan noin klo 19 suihkulla ja iltapalalla. Silti välillä kaikki lapset ovat nukkumassa vasta klo 22. Lähes jokainen yö joku lapsista herää ja aamuisin R herää viimeistään klo 7. Käymme mieheni kanssa usein nukkumaan samaan aikaan, kuin sen illan viimeisenä hereillä oleva lapsi ja välillä toinen on mennyt unille poikien huoneen lattialle jo aikaisemmin pienten kanssa. Menneellä viikolla jokainen lapsista on vuorotellen ollut hereillä pisimpään eli, kun yhdellä sujuu ilta hyvin, toinen ei saa unta.
Varmasti voisimme olla vielä johdonmukaisempia, herättää lapset aikaisemmin aamulla, luopua tutista ja pitää O:lle unikoulua, mutta en tiedä, mistä aloittaisin. On ihana antaa lasten heräillä aamuisin omaan tahtiin ja tuntuu, että koko ajan jollakin lapsista on menossa jokin vaihe, mikä vaikuttaa uniin. Odotan paljon, että pääsemme muuttamaan uuteen kotiimme ja saamme enemmän tilaa ja huoneita. Uskottelen itselleni, että se helpottaa tilannetta huomattavasti. Sitten jokainen lapsista saa tehdä omat iltarauhoittumiset omassa huoneessaan samanaikaisesti, pitää yövaloa tai kuunnella äänisatua, jos haluaa.
Onneksi lasten unet ovat taipuvaisia muuttumaan eikä usein mikään tilanne ole pysyvä - eivät valitettavasti hyvät, mutta eivät myöskään huonot unet! :)
Lue lisää:
- 10 kuukautta katkonaisia unia: Miten siitä selvittiin ja miten yöt paranivat?
- 1-vuotiaan päiväunet: Riittääkö 1 tunti päivässä?
- Tarvitseeko 2-vuotias päiväunia?
- Kosinta ja 10 vuotta kihloista: Onko kolmen lapsen vanhempien parisuhteessa vielä kipinää?
Tsemppiä teidän lapsiperheen arkeen! Siskollani on myös sama tilanne. Heillä on 4 kuukautta vanha vauva ja toinen lapsista on jo 1,5 vuoden ikäinen. Nukkumisen kannalta vauva on alkanut nukkua paremmin kun he sattumalta halusivat kokeilla merinovillasta tehtyä unipussia. Tätä ennen vauvan nukuttaminen oli tuskien taival ja usein vauva heräili yöllä myös kuumuuteen. Ilmeisesti merinovillasta tehty unipussi ei ärsytä ja onnistuu myös pitämään kosteuden poissa. Vanhemman lapsen osalta nukkuminen alkaa jo onnistua paremmin mutta tuo on totta, että koko ilta siinä menee nukuttaessa lapsia ja oma vapaa-aika jää vähäiseksi. Kaikki apukeinot on hyvä kokeilla.
VastaaPoista