Treffit kattojen yläpuolella ja pienin askelin kohti tavoitteita

Taas on pian yksi viikko takana ja toinen viikko Energisempi äiti -verkkovalmennusta taputeltu. Ensimmäisellä viikolla olin innoissani tulevasta treeniviikosta, mutta toinen viikko lähti käyntiin hieman tahmaisemmin. Meillä on viime viikot nukuttu vähän huonosti ja se alkaa heijastumaan kaikkeen tekemiseen. Illat ovat yhtä hulinaa ja lasten nukuttamista, yöt ovat katkonaisia ja aamut ovat alkaneet koko ajan vain aikaisemmin.

Alkuviikosta yritin hakea energiaa ulkoilusta, vaikka säiden suhteen tämä sama "marraskuun" sää on vain jatkunut ja jatkunut. Joinakin päivinä tuntuu ettei valoisaa tule ollenkaan, kun on satanut vettä aamusta iltaan. Lenkkeily on kuitenkin kaikista helpoin liikuntamuoto toteuttaa pienten lasten kanssa.

Lue lisää: Iltahulinat: Kolmen lapsen nukuttamiseen menee koko ilta

Tampere

Valmennuksessa olisi ollut tiistaina viikon ensimmäinen lihaskuntopäivä. Jätin sen kuitenkin väliin, kun tein aamulla R:n kanssa lenkin ja heti iltaruoan jälkeen lähdimme pienten kanssa pallokouluun. Jumpan jälkeen käytiin vielä raksalla hyväksymässä sähkärin työt. Viime perjantaina talolla alkoi taas tapahtua, kun sähkäri aloitti talon sähköistämisen. Meidän piti viimeistään päättää kaikkien valokytkimien, pistorasioiden ja kattovalojen paikat. Eniten ongelmia tuotti keittiön pöydän yläpuolelle tulevan valaisimen paikka. Haluamme sen keskelle pöytää, mutta on vaikea hahmottaa tarkalleen pöydän tulevaa paikkaa.

Tällä viikolla tuli pienten huoneiden tapetit ja ne ovat IHANAT! Toki ne ovat edelleen rullissa, mutta näyttävät livenä vieläkin paremmilta kuin tietokoneen ruudun kautta. En malta odottaa, että pääsemme siihen vaiheeseen, että tapetit saadaan seinille. Ensi viikolle odottelemme timpuria, että sisätyöt pääsevät jatkumaan ja pikkuhiljaa pitäisi alkaa tulla jo valmista pintaa. Niin jännittävää ja samalla "tuskaisaa" tämä odottelu. Olemme nyt asuneet vuokra-asunnossamme reilu puoli vuotta ja jäljellä on "enää" korkeintaan kolme kuukautta, toivottavasti hieman vähemmänkin.


Sain mahdutettua tälle viikolle kaksi lihaskuntotreeniä. Keskiviikkona alkoi vanhempi-lapsi lihaskuntojumppa ja kävin siellä pienten kanssa. Kävelin sinne tuplarattailla reilun 3 kilometrin matkan tihkusateessa alkulämmittelyksi ja päälle 45min treeni. Osa ajasta meni lasten kanssa, mutta sain tehtyä myös osan liikkeistä ihan hyvällä sykkeellä. Jumppa on siis tarkoitettu äideille, mutta siellä saa olla lapset mukana. Pieniä voi käyttää halutessaan painona, mutta jumpassa ei ole mitään erityisesti lapsille tarkoitettua ohjelmaa.

Kävin R:n vauvavuoden aikana äiti-vauva jumpassa sekä äiti-vauva pilateksessa. Ne ovat ihania, kun ovat matalan kynnyksen jumppia pienen vauvan äideille ja liikkeet sopivat vähän aikaa sitten synnyttäneille. Tällä hetkellä päiväaikaan tapahtuva lapset mukaan jumppa on minulle helpoin ratkaisu, kun ei tarvitse sumplia aikataulujen kanssa. Toisen treenin tein tänään iltaulkoilun jälkeen. E:llä oli turnaus ja jäin pienten kanssa kotiin. Minua on väsyttänyt tänään ihan älyttömästi ja keräilin itseäni pitkän aikaa, että sain puettua pienille ulkovaatteet ja kuravaatteet. Lopulta kuitenkin olimme ulkona, pimeässä ja sumussa. Teimme lenkin, minkä aikana hieman heräilin ja jäätiin vielä leikkimään pihalle hiekkalaatikolle. Sisään tullessamme riisuin pienet kylppärissä, suihkutin hiekat ja viritin vesileikit valmiiksi. Leikkien aikana tein lyhyen, mutta tehokkaan treenin eteisessä avonaisen kylpyhuoneen oven vieressä. Lasten kanssa saa välillä soveltaa. Huomiselle tavoitteena on vielä, että ehtisin tekemään kehonhuoltoharjoituksen.

Lue valmennuksen ensimmäisestä viikosta: 
Viikko valmennusta: Ensimmäisenä päivänä söin suklaata!

Kaunis Tampere iltahämärässä

Loppuviikosta vanhempani tulivat meille. On muuten aika tiivistä, kun 59m2 kaksiossa yöpyy pari yötä neljä aikuista, kolme lasta ja yksi koira! Isäni oli auttamassa raksalla ja äiti lasten kanssa. Eilen pääsimme mieheni kanssa livahtamaan Tampereelle kahdestaan. Viime treffeistä sekä illasta Tampereen keskustassa on aikaa. Tuntui hetken kuin olisi jossain pidemmälläkin reissulla ja taas havahtui siihen, että oman kodin, lähimetsien, ruokakaupan ja leikkipuistojen ympärillä on aika paljon muutakin elämää :)

Oli kivaa vaeltaa ihmisvilinässä ilman kiirettä mihinkään. Juttelimme muustakin kuin lapsista ja saimme syödä rauhassa. Taas kerran kuitenkin totesimme, että meistä ei olisi enää asumaan Tampereen keskustan alueella. On ihanaa, että pääsemme nopeasti keskustaan, mutta parasta, että lapset saavat kasvaa rauhallisessa ja pienessä kaupungissa, lähellä luontoa.

Lue myös: 




Kommentit

  1. Hienoa että saat aikaiseksi harrastaa noin paljon liikuntaa lapsiperhearjen keskellä! Se on oman jaksamisen kannalta tosi tärkeää. Mäkään en tingi juoksulenkeistä, jos ei muuten onnistu niin laitan kuopuksen juoksukärryihin ja isommat pyörällä mukaan. Hommasin pari vuotta sitten painot kotiin, niin ei tarvitse salillekaan lähteä.
    Anna / Mustikkapasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! Joo, oma liikkuminen vaikuttaa tosi paljon jaksamiseen ja omaan energiaan. Välillä vaan on niin haastavaa yrittää järjestää aikaa omalle harrastamiselle. Meillä tuplarattaat pienille ovat olleet ihan pelastus! Niiden kanssa pääsen kahden lapsen kanssa liikkumaan hieman pidemmällekin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kosinta ja 10 vuotta kihloista: Onko kolmen lapsen vanhempien parisuhteessa vielä kipinää?

4 kuukautta curly girl suorille hiuksille: Tuliko hiuksistani kiharat?

Vauhdilla maailmaan - ambulanssisynnytys

Lapsi päiväkodissa, kun äiti on kotona

Mitä päiväkodin ja koulun opettajille joululahjaksi: Kysyin opettajilta!

Kolmen lapsen turvaistuimet: Minkälaiset ja mihin autoon ne mahtuvat?

Noin 40 ilmaista tekemistä lapsiperheille Tampereen seudulla

Maidoton ja gluteeniton: Suklaa Marianne Crush kakku

40 ideaa lastensynttäreille Tampereen seudulla ja vinkkejä lastenjuhliin!

Koulussa aiheutetaan pahaa mieltä ja eriarvoisuuden tunteita: Miksi kortteja jaetaan luokassa?