ADHD/uhmakkaan lapsen päivä: Miten voin vähentää uhmakkuuden määrää?

Minulla ei ole henkilökohtaisesti kokemusta elämästä ADHD-lapsen kanssa enkä edes yritä väittää, että ymmärtäisin, millaista on elää erityislapsen kanssa. Minulla on kuitenkin kolme lasta, joilla jokaisella on hieman erilainen temperamentti ja erilaisia vääntöjä ja uhmaamista olen kokenut. Sen verran asiat kasaantuivat kesällä haastavan ja meille kaikille kuormittavan kevään jälkeen, että tuli luettua aika paljon erilaisia artikkeleita ja joitakin kirjoja liittyen uhmaamiseen, lapsen tukemiseen sekä myös käytöshäiriöihin.

 

ADHD-lapsen / uhmakkaan päivässä voi olla vähän kannustusta

Yksi kuva jäi minulle vahvasti mieleeni näistä kaikista materiaaleista ja se vaikutti vahvasti ajatuksiini. Pysähdyin pitkäksi aikaa miettimään asiaa ja tätä voi mielestäni peilata kehen tahansa lapseen tai tilanteeseen, jossa lapsen ja vanhemman vuorovaikutus on muuttunut stressin, kuormittavuuden tai jonkun asian takia haastavaksi. Kuva on ADHD-liiton materiaalista: ADHD oireisen nuoren ja lapsen tuki.

Kuva: ADHD liitto

Heräsin vahvasti miettimään, minkälaista vuorovaikutusta meillä on lasten kanssa. Onko palaute suuremmaksi osaksi positiivista vai negatiivista. Huomioidaanko positiivisia asioita yhtä vahvasti kuin negatiivisia? Liittyykö positiivinen palaute suorituksiin vai saako sitä muustakin? Saako lapsi enemmän kehuja kuin jankutusta tai rajojen asettamista? Tämä asia liittyy myös vahvasti vuorovaikutuksen kielteiseen kehään. Kuva on samasta materiaalista kuin edellinen.

Kuva: ADHD-liitto

Lapset usein kokeilevat rajojaan ja tietävät, miten saavat oman vanhemman ärsyyntymään. Stressi tai väsymys esimerkiksi vaikuttaa siihen, että aikuisella menee maltti helpommin ja se taas aiheuttaa sen, että usein aikuinen antaa epäreiluja rangaistuksia, korottaa ääntään liikaa tai antaa periksi. Tämä kaikki vain vahvistaa lapsen negatiivista käytöstä ja kehä pyörii.

On tosi vaikea vanhempana olla riittävän tiukka ja johdonmukainen, mutta silti olla menemättä mukaan tähän kielteiseen kehään. Asiat eivät tietenkään ikinä ole mitenkään yksinkertaisia, mutta kaiken tämän ajatustyön jälkeen meillä on tietoisesti alettu huomaamaan hyvä ja antamaan mahdollisimman paljon positiivista palautetta. Olen aikaisemminkin yrittänyt huomioida lapsia positiivisesti ja antaa paljon palautetta sanallisesti sekä hellyydellä, mutta nyt olen myös ihan tietoisesti huomioinut tätä.

Osaltaan tämä myös tarkoittaa sitä, että ne säännöt, jotka on sovittu, niistä pidetään kiinni. Meillä on neljän kohdan pelisäännöt jääkaapin ovessa ja 4. kohta on: Vietä aikuisen kanssa vähintään 15min aikaa / päivä. Sääntö "velvoittaa" siis myös aikuisia ottamaan lapsi huomioon ja tekemään lapsen kanssa jotain ilman häiriötekijöitä. Nopeasti ajateltuna 15min kuulostaa vähältä, mutta silti se on kolmen lapsen kanssa välillä vaikea toteuttaa arkiruuhkassa.

Koen, että hyvän huomaaminen, kielteisen vuorovaikutuksen kehän välttäminen ja yhteinen päivittäinen yhdessä olo, on vaikuttanut paljon arkeemme. Ja nimenomaan hyvällä tavalla.

Lue myös: Kuinka kiukku kesytetään: Lasten aggressiokasvatus

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kosinta ja 10 vuotta kihloista: Onko kolmen lapsen vanhempien parisuhteessa vielä kipinää?

4 kuukautta curly girl suorille hiuksille: Tuliko hiuksistani kiharat?

Ekaluokkalaisen puhelin: Miten lapsi huijaa Family Link sovellusta?

Tuulimunaraskaus: Raskaana ilman vauvaa

Noin 40 ilmaista tekemistä lapsiperheille Tampereen seudulla

Kolmen lapsen turvaistuimet: Minkälaiset ja mihin autoon ne mahtuvat?

Lapsi päiväkodissa, kun äiti on kotona

Koronatesti: Miten sujuu lapsen kanssa drive-in koronatesti?

Miten rauhoittaa lapsi unille: Kokemuksia itsetehdystä painopeitosta

Curly girl suorille hiuksille: Miten hiukseni reagoivat?