Minkä ikäisenä pois pinnasängystä? 2-vuotiaan haastavat yöt
Meidän 2-vuotiaamme kanssa on käyty läpi monenlaisia univaiheita. Vauvavuosi oli unien osalta haastava, 1-vuotiaana nautimme jonkin verran kokonaisista öistä, mutta vajaa 2-vuotiaana hoidon aloittamisen yhteydessä yöt muuttuivat jälleen levottomiksi.
Tällä hetkellä 2-vuotiaamme nukkuu omassa huoneessa pinnasängyssä, mutta tulee lähes joka yö meidän väliin nukkumaan. Tai oikeastaan hänet haetaan. R nukkuu edelleen unipussissa eikä pääse sen takia kiipeämään itse pois pinnasängystä. Ei ole oikeastaan sitä edes pussin kanssa (onneksi!) yrittänyt. Hän siis herää jossain vaiheessa yötä, huutaa äänekkäästi äitiä ja huuto loppuu vain siihen, kun hän pääsee viereen. En ole kokeillut kauan menisi, että hän rauhoittuisi yöllä takaisin omaan sänkyynsä, koska pitkä hereillä olo keskellä yötä veisi todennäköisesti omat loppuyön uneni.
Olen myös ajatellut, että viereen tuleminen on tällä hetkellä hänelle tärkeää. Tämä alkoi niin selkeästi hoidon alkamisen kanssa samaan aikaan, että osaksi syynä on varmasti läheisyyden tankkaaminen. Ja tietysti haluan sen hänelle antaa. Ja täytyy myöntää, että itsellenikin viereen kömpivä pieni unituhisija on mieluinen. Päivisin hän harvoin malttaa olla sylissä muutamaa minuuttia pidempään, joten myös itse tankkaan öisin tätä lämpöä ja läheisyyttä.
Hieman kuitenkin epäilyttää, että tuhoaako tämä itsekseen nukahtamisen taidon ja pian myös illat alkavat olla haastavia omaan sänkyyn nukahtamisen kanssa. Lisäksi omat yöunet kärsivät öisistä herätyksistä ja usein meillä on aamulla kaksi lasta sängyssämme. Usein se tarkoittaa sitä, että joko mieheni on siirtynyt sohvalle tai me molemmat roikumme puoliksi pois sängystä. Pidemmän päälle tämä vaikuttaa aika ajoin arjen jaksamiseen aika paljon.
Oman lapseni olen siirtänyt nuoriso sänkyyn yksi vuotiaana, kun hän kiipesi pois häkkisängystä. Hyvin meni heti.
VastaaPoistaKiva kuulla! Joillakin lapsilla tämä siis voi onnistua :)
PoistaTähän saattaa vaikuttaa myös se, miten lapsia yleensäkin on nukutettu vauvana. Meillä on pidetty melko tiukkaa linjaa, eli vauvat on nukkuneet alusta asti omassa sängyssään, ja pyritty siihen että nukahtavat omaan sänkyyn eikä syliin. Toki pienet vauvat välillä (useinkin) nukahtivat syliin tai tissille. Esikoinen oppi nukahtamaan yksin pinnasänkyynsä omassa huonessaan noin 6kk iässä ja toinen noin 8-9kk iässä. Tällä tarkoitan siis sitä että lapsen pystyy vaan jättää sinne sänkyynsä, hyshys, peitto päälle, ja poistutaan. Ei mitään silittelyä tms varsinaista nukuttamista. Esikoisella soi itkuhälystä tuutulaulu, toisella lapsella ei ole ollut sitäkään. Esikoinen ei koskaan kiivennyt pois pinnasängystä, joten laitettiin tavalliseen sänkyyn vasta 2,5 vuotiaana. Muutaman illan hän kipitti sängystään pois, mutta lopetti nopeasti. Nyt on nukkunut sängyssään puoli vuotta eikä ole kertaakaan keskellä yötä sieltä pois tullut! Toinen lapsemme täyttää nyt 1v, joten hänestä en osaa sanoa miten tuo tavalliseen sänkyyn siirtyminen tulee sujumaan...
VastaaPoistaMeilläkin yritin olla vauva-aikana johdonmukainen, mutta vauva oli niin huono nukkuja ylipäätänsä, että mitään rutiineja oli vaikea ylläpitää. Päiväunille meno on onneksi onnistunut aina hyvin ja ilman erillistä nukuttamista. Lapset on niin erilaisia, mutta toki vanhemman toimilla on paljon merkitystä.
Poista