Pikku Leijonat

Koin tällä viikolla flash-backin meidän kahden vuoden takaiseen, kovasti odotettuun talvilomareissuun. Olin palannut syksyllä O:n syntymän jälkeen töihin. Olin jo uudestaan raskaana, mutta raskaus oli vasta alussa ja oloni oli sen puolesta ihan hyvä. Olimme varanneet viikon lomareissun Vuokattiin ja majoitukseen kuului viikon vapaa kylpylän käyttö. Vastoinkäymiset alkoivat jo lomaa edeltävällä viikolla. O:lla oli korvatulehdus ja hän sai siihen lääkekuurin. Kuuria kesti lomaviikon alkuun saakka, mutta yleisvointi oli hyvä, joten toiveissa oli, ettei taudista olisi juurikaan haittaa. Lähtöä edellisenä iltana autostamme hajosi käsijarru, mutta sekään ei vielä estänyt lähtöämme. Loma täynnä vastoinkäymisiä Pääsimme perille ja loma oli alkamassa. Mieheni ja E menivät heti ekana iltana Katinkullan kylpylään, koska sitä oli odotettu niin paljon. Onneksi menivät, sillä se uintireissu oli lopulta heille loman ensimmäinen ja viimeinen. Oli tosi kova pakkanen ja ulkona pystyi olemaa

Ostin itselleni aikaisen joululahjan marraskuussa: Garminin Vivoactive 4s älykellon. Minulla on ollut aikaisemmin Polarin sykekello, mutta se on jäänyt kaappiin lojumaan joskus viime raskauden aikana ehkä. Polarin kelloni on sykekello, mikä on tarkoitettu treenien seuraamiseen ja tallentamiseen. Tällä hetkellä kaipaan kellolta perustoimintoja liikkumisen seurantaan, mutta myös muuta hyvinvointia tukevia toimintoja. Kokemuksia Garmin Vivoactive 4s Älykellossa on paljon toimintoja. Siihen saa puhelimeen tulevan viestit sekä tiedon puheluista, ja se mittaa muun muassa stressiä, hengitystiheyttä, unta, sykettä, askeleita, rappusten (tai ylämäen) nousuja ja tehominuutteja. Lisäksi kellon kautta voi esimerkiksi kuunnella musiikkia, etsiä omaa kadoksissa olevaa puhelinta ("soittaa omaan puhelimeen") ja käyttää sitä taskulamppuna. Kelloon tulevia viestejä voi hallita, voi valita, mistä sovelluksista niitä tulee vai tuleeko mistään. Minulla kelloon tulee ilmoitus vain puheluist

Huomenna, ensi viikolla, ensi kuussa, ensi vuonna....sitten, kun lapset ovat isoja. Havahduin huomaamaan, että viimeisiin vuosiin on mahtunut paljon odottamista. Siis sellaista odottamista, kun päivät ovat valuneet ohi ja ajatuksissa on ollut se joku tietty päivä kalenterissa. Se on pidemmän päälle tosi väsyttävää. Viimeisinä vuosina olen odottanut muun muassa raskaaksi tulemista, raskauden etenemistä, muuttoa uuteen kotiin, vauvan syntymää, uuden raskauden alkamista, äitiysloman alkamista ja nyt talon rakentamista. Isoja asioita, jotka valtaavat ajatukset ihan kokonaan. Mitä odotan nyt? En ole raskaana, mutta menossa on noin 9-10 kuukauden kiivas odotus. Tällä hetkellä on menossa viimeinen kolmannes, se kaikista pisin ajanjakso ennen odotettua päivää. Eteenpäin katsottuna päivät ovat pitkiä ja viikot ihan loputtomia. Taaksepäin katsottuna en muista, mitä tein viime kuussa, koska siitä on niin pitkä aika. Päätimme hankkia tontin noin 8 kuukautta sitten. Alkoi onnistumise

Meillä oli syksyllä testissä ReimaGO lasten aktiivisuusmittari. Esikoinen kellotti huikeita aktiivisuusaikoja, mikä olikin aika odotettavissa. Hän harrastaa jalkapalloa sekä salibandya, ja treenejä on yhteensä viidet viikossa. Lisäksi joinakin viikonloppuina on turnauksia ja pelejä. Muutenkin esikoinen on aktiivinen ja liikkuvainen lapsi. Minkä ikäinen lapsi tarvitsee harrastuksen? 3-vuotias lapsemme on luonteeltaan hyvin erilainen kuin liikkuvainen esikoinen ja jaksaa leikkiä rauhallisia leikkejä tunnista toiseen. Tämä on tietysti ihanaa ja on mahtavaa, että lapsemme ovat erilaisia. Rupesin kuitenkin ReimaGO mittausviikon jälkeen miettimään, että toteutuuko lapsellamme liikuntasuositusten mukaiset liikuntamäärät. Erityisesti fyysisen aktiivisuuden osalta määrät jäävät aika vähäisiksi. Fyysinen aktiivisuus on tärkeää esimerkiksi kasvun kannalta eli liikunta, missä syke nousee ja hengästyy. Tämä herätti minut miettimään, että pitäisikö meidän 3-vuotiaan aloittaa jokin liikuntaharrastus

Lapset ja nukkuminen on aina yhtä mysteeri. R:n kanssa ensimmäiset 10 kuukautta meni tosi katkonaisilla unilla, minkä jälkeen hän alkoi pikkuhiljaa nukkumaan välillä jopa kokonaisia öitä. Sen jälkeen meillä on ollut vähän kaikenlaisia öitä. Välillä parempia ja välillä huonompia, mutta se kuuluu pienten lasten (ja vanhempien!) elämään. Pääasia kuitenkin on se, että tiedän kokonaisten öiden olevan mahdollisia, koska vauvavuoden aikana epäilin jo sitäkin. Tällä hetkellä R on vuoden ja 5 kuukauden ikäinen, ja nukkuu yhdet päiväunet. Päiväunet sujuvat hyvin ja hän saattaa nukkua välillä jopa reilu kaksi tuntia. Siirtyminen 1-vuotiaana yksiin uniin sekoitti päiväunirytmiä ja silloin R nukkui välillä jopa vain alle tunnin päiväunia. Siitä on päästy kuitenkin onneksi eteenpäin! Tunnin päiväunet eivät mitenkään riittäneet energiselle 1-vuotiaalle. Sen sijaan illat ja yöt aiheuttavat tällä hetkellä pientä päänvaivaa. Tähän saakka R on ollut hyvä nukahtamaan ja esimerkiksi päiväunille häne

Viime syksynä innostuin kokeilemaan curly girl metodia , vaikka minulla ei ole luonnon kiharoita. Minulla on ohuet, mutta taipuisat hiukset. Olin jo pitkään suoristanut hiuksiani ja se alkoi näkymään hiusteni kunnossa. Käyn kampaajalla erittäin satunnaisesti ja nyt kotona ollessani väli on pidentynyt entisestään. Haluaisin hiuksiini pituutta sen verran, että niihin saisi jonkinlaisia lettikampauksia. Ongelmana on kuitenkin ollut ohut hiuslaatu. Kun hiukset ovat kasvaneet hieman pidemmäksi, niiden auki pitäminen on ollut tosi haastavaa. Hiukset aaltoilevat, mutta eivät asetu mitenkään nätisti. Curly girlin kokeileminen oli ennen kaikkea tauko hiusten suoristamiselle, mutta olin myös utelias, että voiko suorat, mutta hieman taipuisat hiukseni kihartua? Ja olisiko siten niiden auki pitäminenkin "helpompaa"? Mitä olen oppinut? Olen oppinut, että curly girl metodi itsessään ei tosiaankaan tee suorista hiuksista kiharoita. Metodin opeilla kuitenkin suorat ja taipuisat hi

10 vuotta sitten vietimme mieheni kanssa joulua eri paikassa. Tai aloitimme joulun vieton minun vanhempieni luona, mutta mieheni lähti vielä käymään omassa lapsuudenkodissaan. Minun piti palata takaisin kotiin Tampereelle muistaakseni tapaninpäivänä, mutta jäin vielä pariksi päiväksi. Ihmettelin hieman, miksi miestäni tuntui harmittavan, että viivyn vähän pidempään. Lopulta syy paljastui loppiaisen aattona, kun meillä oli joulun jälkeen ensimmäinen rauhallinen koti-ilta kaksin. Hänellä oli minulle vielä yksi joululahja, minkä antaminen oli poltellut mielessä. Tuletko vaimokseni? Puolisoni oli vihjaillut joulun aikaan, että saisin vielä yhden lahjan kotona. Paketista paljastui kuvakirja meidän yhteisistä vuosista. Olin liikuttunut lahjasta ja oli ihanaa, miten paljon mieheni oli nähnyt vaivaa kerätessään yhteen meidän yhteisiä kuvia matkan varrelta. Kirjan viimeisellä sivulla oli lahjan kohokohta: Tuletko vaimokseni? Suostuin tietysti! Sormuksiin kaiverrettiin siis lo

Vietimme 10-vuotis kihlapäiväämme ja tokihan tämä tärkeä päivä vaati kakun! Lisäksi saimme vieraita, jotka viettivät 41-vuotis hääpäivää, joten juhlan aihetta oli tuplasti. Halusin tehdä suklaakakun, koska suklaa on yksi suosikkitäytteeni kakussa! Pari edellistä kakkua ovat olleet Marianne Crush kakkuja, joten nyt päätin tehdä jotain erilaista. Pyörittelin ideoita ja löysin muutaman ihanan reseptin, mutta en saanut muutettua niitä sujuvasti maidottomiksi. Kaupassa kävelin keksihyllyn ohi ja Oreo keksit osuivat silmiini. Siinäpä ratkaisu! Oreo keksithän ovat maidottomia! Tässä samassa myös ohje hieman muunnellen gluteenittomaksi. Kekseinä on siinä käytetty Pirkan gluteenittomia ja maidottomia vaniljatäytekeksejä. Googlettelin Oreo kakku reseptejä ja useimmissa niistä kakkupohja sekä kakkumousse on tehty Oreo kekseistä. Olin kuitenkin jo paistanut suklainen sokerikakkupohjan, johon halusin yhdeksi kerrokseksi moussen tummasta suklaasta. Siispä tein Oreoista toisen moussen ja kakkuun