Pikku Leijonat

Meidän vauva on todella kiinnostunut ruoasta. Nyt, kun olemme aloitelleet sormiruokailua, hän yrittää kaapia esimerkiksi puurokulhosta puuroa käsiinsä. Kun muu perhe ruokailee, R ei viihdy enää lattialla, vaan haluaisi osallistua yhteisiin ruokahetkiin. Olenkin yrittänyt miettiä, että mitä voisin antaa hänelle syötäväksi meidän ruokailujen aikana (jos hänellä itsellään ei ole juuri silloin ruoka-aika). Optimi tietysti olisi, että hän söisi samaan aikaan muun perheen kanssa, mutta aina ei vain aikataulut osu yksiin. Ei ole ehditty maistelemaan vielä kovin monia erilaisia sormiruokia. En siis vielä uskalla antaa esimerkiksi muun perheen salaattikulhosta palasia. Maissinaksut olivat ihan ensimmäinen naposteleva, mutta on vähän tylsää antaa aina niitä. Yritin muistella, mitä kaksi vuotta sitten O:n kanssa napostelimme. Ensimmäisenä mieleen tuli ihanat Talk-murut! Ajattelin, että vauvan taidot eivät vielä riittäisi niiden syömiseen, mutta ostin niitä kuitenkin jo testiin. Ensimmäiset

Meillä alkaa tänään talviloma. Vai mitenköhän se pitäisi muotoilla...lapsilla alkaa tänään loma :) Kaikki kolme lasta ja koira ovat minun kanssani kotona ja perheen isä käy perheen ainoalla autolla päivisin töissä. Päiväkoti, kerhot ja harrastukset myös lomailevat. Tykkään siis tietenkin tosi paljon olla lasteni kanssa, mutta yksin tämän trion kanssa iskee välillä aika iso riittämättömyyden tunne. Muutama päivä menee aina ihan kivasti kotona ja pihapiirissä. Ehkä tavataan kavereita ulkona tai käydään kylässä. Kotileikeissä kahdelle isommalle tulee välillä riitoja leluista ja leikeistä, mutta niistä aina selvitään ja saadaan myös kivoja leikkejä aikaiseksi. Viimeistään keskiviikkona olisi kiva keksiä jo jotain tekemistä selvästi kodin ulkopuolelta. Vauvan rytmi sanelee aika paljon menemisiä. Hän nukkuu hyvin vaunuissa, mutta ei viihdy hereillä niissä kovin kauan. Busseilla meneminen on oma ohjelmanumero tämän trion kanssa. Nyt sitä on tosin tehty viime aikoina vähemmän, joten lap

Kun edes ajattelee, että nyt meillä nukutaan hieman paremmin, niin seuraava yö on takuuvarmasti täynnä herätyksiä. Viime viikolla muutama yö mentiin kahdella syönnillä ja öihin mahtui vähintään yksi pidempi unipätkä. Eli ihan mahtavasti meidän mittarilla mitattuna! Loppuviikosta olin illan yksin poikien kanssa kotona ja R itki illalla noin kolme tuntia ja yölläkin useaan kertaan. Meillä on heräilty paljon, mutta pitkiä itkuja ei ole oikeastaan ollut. Vauva oli flunssainen ja ajattelin itkun johtuvan tukkoisesta olosta. Olin puoliksi oikeassa. Maanantaina vein vauvan lääkäriin ja toisesta korvasta löytyi tulehdus. Ensimmäinen lääkekuuri ja ikää on vasta puoli vuotta, mutta ei tässä taida olla muita vaihtoehtoja. O:lla on ollut useita korvatulehduksia ja hänelle laitettiin putket noin 1,5-vuotiaana. Hän ei kuitenkaan itkenyt öisin korvatulehduksen takia vaan muutaman kerran tulehdus löytyi, kun mentiin lääkäriin esimerkiksi pitkittyneen flunssan takia. Jokainen lapsi opettaa jotain

Noin kaksi vuotta sitten annoin tärisevin käsin puolen vuoden ikäiselle vauvalleni aivan liian pehmeäksi keitettyjä bataattilohkoja. Oli alkanut meidän matkamme sormiruokailun parissa, ja se vei täysin mukanaan. Nyt olisi edessä taas ihanan, kamalan sormiruokailun aloittaminen. Ihanan, koska on mahtavaa opettaa lapsi syömään itse ja seurata sitä kehitystä. Lisäksi siihen liittyy myös paljon vauvan kehityksen kannalta hyviä asioita. Kamalaa siksi, että ensimmäiset suupalat ovat pelottavia ja vauvan kakominen nostaa hien pintaan. Aluksi ruoan tekemiseen menee paljon aikaa (kun ei itse tiedä, mitä ja millaista), vauva heittää suurimman osan lattialle ja ruokailun jälkeen pöytä on liisteröidyssä bataatissa ja värjäytynyt mustikalla. Uskon, että tämä kaikki kuitenkin kannattaa. Meidän 2-vuotias osasi syödä itse lusikalla vuoden ikäisenä. Ennen sitä hän söi suurimman osan itse sormiruokaillen ja ruokailutilanteet olivat meillä helppoja ja sujuvia. R:n kanssa olemme nyt kokeilleet sormir

Olen säästänyt E:n ja O:n vauva-, ja itseasiassa kaiken ikäisten hyväkuntoiset vaatteet. Nyt R:n kasvaessa, olen laittanut pois vaatekoko kerrallaan vauvanvaatteita ja säästänyt vain joitakin aivan huippuja. Kolmen pojan kohdalla vaatteiden kierrätys on helppoa. Samat autot olivat muodissa kuusi vuotta sitten ja ovat edelleen. Nyt kurkataan meidän vauvan vaatekaappiin. Mitä vauva todella tarvitsee? Ja mitkä ovat mun suosikki vauvanvaatteet? Lastenvaatekankaat: Vauvan ihanat vaatteet En koe olevani lastenvaatteiden hamstraaja enkä oikeastaan edes osta uusia vaatteita kuin tarpeeseen. Paitsi, on yksi poikkeus! Kankaat! En harmikseni ole vielä saanut aikaiseksi itse ommella vaatteita. Meidän pojilla on kuitenkin ihana täti, joka ompelee tuosta noin vaan Murusia -vaatteita. Ja mikä parasta, laadukkaista kankaista valmistetut vaatteet säilyvät hyvinä monella käyttäjällä. Alla olevassa kuvassa oleva haalari on esimerkiksi aikoinaan E:lle ommeltu ja nyt sillä on jo kolmas käyttäjä meidän perh

Vauva-aika on tosi intensiivistä 24/7. Lisäksi, kun perheessä on yhteensä kolme alle kouluikäistä lasta, aika ei tunnu riittävän mihinkään muuhun kuin arjen pyörittämiseen. Välillä tuntuu, että ei juuri siihenkään. On riittämättömyyden tunne lapsia kohtaan, parisuhteesta, itsestä ja omasta hyvinvoinnista, kodista sekä ystävistä. Tästä aiheesta voisin kirjoittaa, vaikka kuinka paljon eri näkökulmista ja varmasti palaankin tähän vielä. Tänään kuitenkin ystävänpäivän kunniaksi, on aiheena ystävät, nuo arjen supersankarit. Kakkua äitikavereille. Minulla on kavereita ja ystäviä eri yhteyksistä. Joku on voinut olla tärkeä tietyssä elämänvaiheessa, mutta jossain kohdin elämä on vain vienyt eri suuntiin ja yhteydenpito on jäänyt Facebookin tasolle. Toisien kanssa voi olla pitkiäkin taukoja yhteydenpidossa, mutta juttu jatkuu aina siitä, mihin se on viimeksi jäänyt. Sitten on niitä, ketkä ovat arjessa mukana, vaikka ruuhkavuosia on puolin ja toisin. Meillä ei asu sukulaisia lähellä, jote

Meidän vauvamme on nyt puolivuotias ja koko se aika meillä on nukuttu katkonaisesti. Aluksi vauva heräili 1-3 tunnin välein ja jossain vaiheessa säännöllisesti kahden tunnein välein. Viiden kuukauden iässä rupesimme syömään iltapuuroa ja unipätkät pitenivät noin kolmeen tuntiin. Lähellä puolta vuotta alkoivatkin sitten kuuden kuukauden hulinat ja palattiin taas 1-2 tunnin herätyksiin. Nyt tilanne on hieman rauhoittunut, mutta väsymys on täällä edelleen. Olen ollut viimeisten viikkojen aikana jotenkin normaaliakin väsyneempi. En tiedä, että alkaako puolen vuoden huonosti nukkuminen kasaantumaan vai onko oma unenlaatu niin pinnallista, ettei se nukuttu määräkään virkistä. Lasten syntymän jälkeen olen kärsinyt unettomuudesta useaan kertaan ja katkonaisesti nukkuminen vie aina omaa untakin vain huonommaksi ja kehoa ylikierroksille. Nyt tuntuu, että asialle pitäisi taas tehdä jotain. Vuosien varrella olen lukenut aika paljon unenhuollosta ja yksi tärkeimpiä asioita parempaa unta ja virkey

Vauva-aika meillä vielä jatkuu, mutta aivan pian saavutamme puolen vuoden iän. Vauva rupeaa pikkuhiljaa liikkumaan ja istumaan itse, joten pikkuvauva-aika alkaa kuitenkin olla taakse jäänyttä elämää. Listaan tähän meidän pikkuvauva-ajan arkeamme eniten helpottaneet tavarat. Listan ulkopuolelle jäävät kaikki perustavarat, joita jokaisessa perheessä tarvitaan. Tähän on valikoitunut niitä niin sanotusti ylimääräisiä vauvajuttuja, joita ilmankin pärjäisi, mutta joiden koen meillä olleen tärkeitä. Nämä eivät ole maksettuja mainoksia vaan perustuvat täysin omiin kokemuksiini. 1. Stokke Tripp Trapp Newborn Meillä on kaikilla kolmella lapsella käytössä Stokken Tripp Trapp -tuolit ruokapöydässä. Kaksi niistä on saatu serkuilta ja vain esikoisen tuoli on tullut meille uutena. Tuoli on itsessään pitkäikäinen ja kestävä. Arvioisin, että niiden käyttöikä on meillä ihan pikkuvauvasta koululaiseksi ja senkin jälkeen ne kelpaavat vielä seuraavalle käyttäjälle. Tuoliin kiinnitettävä Newborn-setti o

Suhtautumiseni synnyttämiseen on muuttunut paljon siitä, kun odotin esikoistani. Silloin edessäni oli jotain uutta sekä täysin tuntematonta, ja oikeastaan olin aivan kauhuissani. Muistan, kun äitiyslomalla luin vauvafoorumeilta muiden synnytystarinoita ja lähes tärisin pelosta. Harvemmin hyvin sujuneista kokemuksista kirjoitetaan yhtä värikkäästi kuin niistä, joiden toipumiseen on mennyt henkisesti ja fyysisesti pitkä aika. Oma ensimmäinen kokemukseni kuitenkin poisti synnytyspelkoni ja toisen kohdalla lähdin sairaalaan luottavaisin ja odottavin tunnelmin. Eipä siitäkään jäänyt minkäänlaisia pelkoja ja kokemus oli ensimmäistä helpompi ja nopeampi, vaikka ensi kerrastakin on papereihin merkitty ajaksi vain noin 6,5h. Kolmannen kohdalla lähinnä mietin, että voiko kolmas kertakin sujua yhtä hyvin ja "helposti". Pitkä loppuraskaus ja kuuma kesä Kesä 2018 oli ennätyksellisen kuuma ja helteinen, siis aivan täydellinen kesä olla viimeisillään raskaana. Olin aivan kypsä kuumuutee

Liikunta on ollut itselleni aina todella tärkeää, henkireikä ja terapiaa. Ennen lapsia liikuimme mieheni kanssa paljon yhdessä ja lisäksi teimme koiriemme kanssa päivittäin pitkiä lenkkejä. Esikoisella ja kakkosella on ikäeroa neljä vuotta, joten siinä välissä ehdin hyvin jo palata aktiiviseksi liikkujaksi. Juoksemisesta tuli minulle se kaikista tärkein liikuntamuoto ja se oli myös helppo sovittaa kiireiseen arkeen. O:n ja R:n syntymän välissä on kaksi vuotta väliä ja R:n raskausaikana liikunta jäi pois jo aika alkuvaiheessa. Olin ihan äärettömän väsynyt ja lonkat löystyivät tosi aikaisessa vaiheessa. Köpöttelin vain vanhojen koiriemme kanssa korttelilenkkejä ja nekin lyhenivät entisestään kuuman kesän aikana. En myöskään ehtinyt O:n raskauden jälkeen päästä kunnolla liikkumisen pariin. Kävin jumpassa ja ulkoilin koirien ja lasten kanssa, mutta siinäpä se. Nyt kolmannen raskauden jälkeen haluaisin löytää taas sen liikunnan ilon ja energian. Tämä on myös ollut minulle ensimmäinen rask