Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2019.

Lapsi päiväkodissa, kun äiti on kotona

Kuva
O aloitti päiväkodissa 1v 3kk ikäisenä. Olin pian uudestaan raskaana ja O ehti olla päiväkodissa täysiaikaisena noin 7 kuukautta kunnes jäi kesäksi kotiin lomalle. R syntyi elokuussa 2018 ja O jatkoi silloin päiväkodissa osa-aikaisena. Meidän asuinkunnassamme päivähoito-oikeutta ei ole rajattu, joten O olisi voinut olla hoidossa myös täydet päivät. Koin kuitenkin kaikkien kannalta parhaaksi ratkaisuksi, että hyödynnämme tuntiperusteista hoitoa ja O on hoidossa maksimissaan 85 tuntia kuukaudessa. Se tarkoittaa, että hoitopäiviä on 2-3 viikossa.


Lapsen vieminen hoitoon, kun äiti on kotona, jakaa mielipiteitä. Itse en koe, että minun pitäisi perustella päätöstämme kenellekään, mutta siihen on olemassa taustalla monta hyvää syytä. Kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa arjen pyörittäminen on suhteellinen haastavaa, varsinkin jos yksi lapsista on vauva. Ja meidän kohdallamme vielä huonosti nukkuva vauva. Syksyllä R:n pikkuvauva-aikana oli todella merkittävää koko perheen hyvinvoinnin kanna…

Arvonta - Sampsukan Pikku Leijonat paita tai 1m kangasta!

Kuva
Yhteistyössä Sampsukan kanssa.

Pikku Leijonat on nyt osa Perhekuplan blogiyhteisöä! Sen kunniaksi saan arpoa Sampsukan ihanan uutuus tuotteen nimeltään Pikku Leijonat. Voittaja saa valita Pikku Leijonat kangasta 1m tai Pikku Leijonat paidan 80-130cm.


Meidän lapsilla on paljon kotimaisena käsityönä tehtyjä vaatteita. Rakastan lastenvaatteita ja ihania kankaita. Sampsukan kaikki vaatteet valmistetaan 100% Suomessa ja vaatteille on myönnetty Avainlippumerkin käyttöoikeus. Sampsukan omilla kuoseilla on myös GOTS-serifikaatti. Kankaat tulevat Sampsukalle EU:n alueelta ja merinovillat valmistetaan Suomessa.

Voit osallistua arvontaan 10.4.2019 klo 23.59 saakka Instagramissa @pikkuleijonatblogi tai / sekä Facebookissa Pikku Leijonat blogin -sivulla.

Tuotteen on lahjoittanut Sampsukka.

Vauvasumusta ihmisten ilmoille ja uusia taitoja

Kuva
Kirjoitin reilu viikko sitten, miten nopeasti vauva muuttui "isoksi", kun hän täytti 7 kuukautta. Nyt konttausasennosta olisi kiire vielä ylemmäs ja viikonloppuna hän lähti jo nousemaan rappusia ylöspäin! Seisominen on muutenkin ihan parasta ja välillä hänet on vaikea saada lattialle istumaan, kun jalat tököttävät ihan suorina. En muista kovin selvästi isompien poikien vauva-aikaa, mutta ainakaan mieleeni ei ole jäänyt näin kova kiire oppia ja kasvaa. Isoveljet ovat R:lle selvästi jo nyt tosi tärkeitä ja rappusten nouseminenkin tapahtui niin, että isommat olivat yläkerrassa leikkimässä.


Viime viikolla nukuimme hieman paremmin ja tuntui, että pääsimme hetkeksi pois vauvasumusta. Kävimme R:n kanssa Tampereella keskustassa Lasten kulttuurikeskus Rullassa, syömässä sekä jumpassa. Kävin kaikkien lasten kanssa talvilomalla Rullassa, mutta nyt olimme keskustassa asioilla R:n kanssa kahdestaan. R nautti, kun sai ihmetellä Rullan leikkihuoneessa värejä ja tavaroita. Suosittelen käy…

Mukaan Perhekuplan blogiyhteisöön!

Kuva
Voin iloisena kertoa, että Pikku Leijonat -blogi on nyt osa Perhekuplan blogiyhteisöä! On jännittävää ja mahtavaa päästä mukaan Perhekuplaan. Perhekupla on yhteisö perheille ja perheestä haaveileville ja se koostuu bloggaajista ja ylläpitäjistä.


Perhekuplan blogit liittyvät ensisijaisesti perhe-elämään, joten tämä tuntuu minun blogilleni juuri oikealta paikalta. Blogini aiheita ovat vauva- ja lapsiperhearki, äitiys ja hyvinvointi. Lapsemme ovat syntyneet vuosina 2012, 2016 ja 2018. Olen erittäin ylpeä kolmen pojan äiti :)


Olen tällä hetkellä vanhempainvapaalla kuopuoksemme kanssa. Hän on nyt hieman yli 7 kuukauden ikäinen, joten äityslomaa on jäljellä enää vajaa kaksi kuukautta. Jään kuitenkin vielä R:n kanssa kotiin, kun päivitän viestinnän opintojani avoimessa yliopistossa opintovapaan mahdollistamana. Esikoisemme E aloittaa elokuussa koulun ja 2,5-vuotias O jatkaa päiväkodissa. Koulutukseltani olen tietojenkäsittelyn tradenomi sekä viestintätieteiden FM. Työpaikkani on it-alalla.



M…

Kolmen lapsen äitinä - vauva, taapero ja eskari

Kuva
Olen nyt ollut äitinä kuusi ja puoli vuotta. Paras kutsumanimi itselleni, mitä tiedän, on äiti. Äitiys on muuttanut minua paljon. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, olen kasvanut ihmisenä. Samalla olen oppinut priorisoimaan ihan uudella tavalla, järjestänyt arvomaailmaani uudestaan ja saanut kokea jotain aivan erityistä kiintymyksen tunnetta.


En koe, että olen menettänyt mitään äitiyden myötä, päinvastoin! Mutta tunnustan, ei se aina ole ihan helppoa. Kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa täytyy ennakoida koko ajan. Ennakointia ihan arkipäiväisissä asioissa, kuten esimerkiksi mitä ruokaa, onko puhtaita vaatteita, kauanko vauva jaksaa olla hereillä, milloin käydään kaupassa, kuka vie ja hakee ketäkin, lähtötilanteet ja pukeminen, iltasuihkut ja hampaiden pesut. Lisäksi kaikki muistamista vaativat asiat, kuten vaikkapa eskarin luistelu ja oman kirjan päivä, päiväkodin kevättapahtuman arpajaispalkinnot, vasukeskustelu, neuvola, korvatulehduksen jälkitarkastus, liian pienet kengät ja r…

Meidän lastenhuone

Kuva
E ja O ovat tällä hetkellä samassa huoneessa ja R nukkuu vielä meidän makuuhuoneessa. O muutti viime kesänä isoon sänkyyn ja E:n kanssa samaan huoneeseen, kun R:n syntymä lähestyi. O:n muutto isoon sänkyyn ja samalla omaan huoneeseen oli aluksi hieman haastava prosessi. Jouduimme tuomaan kesällä pinnasängyn joksikin aikaa poikien huoneeseen ja siitä O siirtyi isoon sänkyyn, kun oli tottunut uuteen huoneeseen. Pojilla on Niemen Unipuu -kerrossänky. Unipuu-sarja on ihana, kun siitä saa tehtyä samoista osista vaikka minkälaisia kokonaisuuksia. Kun pojat saavat omat huoneet, samoista sängyistä voidaan tehdä heille parvisängyt, puoliparvet tai matalat sängyt.


Tällä hetkellä meillä säilytetään pikkulegoja sängyn alla olevassa laatikossa, mikä on "oikeasti" varasänky / vuodevaatteiden säilytyslaatikko. Keinuhevonen on muuten poikien isän vanha ja se on käsittääkseni ostettu Turun vankilan kaupasta. Tykkään, että lastenhuoneessa on värejä ja KIRJOJA! Meillä luetaan lähes poikkeukset…

Viikossa isoja askeleita eteenpäin

Kuva
R täytti alkuviikosta 7 kuukautta ja sitä seuraavana päivänä hän oppi konttaamaan. R on noussut konttausasentoon jo pidemmän aikaa, mutta yhtäkkiä hän keksi, miten siitä pääsee eteenpäin. Ja nyt meillä mennään jo pidempiäkin matkoja. Erityisesti lattioilta löytyvät pikkuautot ja kaukosäätimet saavat häneen vauhtia.


R on noussut jo aikaisemmin karhunkävelyasentoon, mutta viikonloppuna hän alkoi seisomaan tukea vasten. Jalat ovat aika tukevasti maassa ja hän heiluttelee itseään. Aika näyttää, oppiiko hän aikaisin kävelemään vai riittävätkö nämä taidot hetkeksi aikaa. Molemmat isoveljet ovat oppineet kävelemään aika tarkalleen vuoden ikäisinä. Tällä pienimmällä tuntuu olevan kiire kaikessa eikä hän malttaisi olla enää vauva. Kiire jo ensimmäisestä päivästä alkaen, kun hän tuli maailmaan matkalla sairaalaan.


Vaipan vaihtaminen alkaa olla haastavaa, kun R ei haluaisi olla yhtään enää selällään. Hän osaa kiepsahtaa tosi nopeasti istumaan ja useimmiten hän leikkii istuvilleen tai hytkyttelee…

7 kuukauden vauvasumussa ehtii oppia vaikka mitä

Kuva
Tuntuu, että R:n koko vauva-aika tähän saakka on mennyt pienessä sumussa. Olen koko ajan odottanut, millon alkaa se vauva-aika, kun teemme pitkiä vaunulenkkejä, käymme vauvakerhoissa ja kaupungilla syömässä. Tai olemme me näitä kaikkia tehneetkin, mutta edelleen meillä kuljetaan vauva-ajan sumussa. On tietysti parempia päiviä ja parempia unijaksoja, mutta R on tähän mennessä nukkunut, harvoja satunnaisia öitä lukuun ottamatta, 1-3 tunnin pätkissä. Yleisin on noin kahden tunnin unijakso, josta hän havahtuu itkemään. Nyt R täytti jo 7 kuukautta!


Samalla, kun minä olen kulkenut vauvasumussa, R on kasvanut ja oppinut vaikka mitä. Hetkittäin havahdun ihmettelemään, mihin pikkuvauva-aika meni, vaikka toisaalta tuntuu etten muuta muistakaan. R on päivisin todella iloinen ja seurallinen vauva. Hän nukkuu tällä hetkellä päivisin kahdet unet ja välillä nekin saattavat jäädä lyhyiksi. Harvoin hän kuitenkaan kiukuttelee väsymystä tai oikeastaan mitään muutakaan. Poikkeus on ruoka. Kun nälkä tulee…

Tarvitseeko vauvan kanssa harrastaa?

Kuva
Aloitimme esikoisemme kanssa vauvauinnin heti, kun se oli mahdollista. Kävin hänen kanssaan myös muskarissa, vauvatanssissa ja hieman isompana vanhempi-lapsi jumpassa. Esikoisen kanssa oli aikaa harrastaa ja viikot tuntuivat pitkiltä, jos olimme vain kotona. Samaan aikaan tein myös gradua, kärsin unettomuudesta ja kipuilin ison elämänmuutoksen tuomien tunteiden kanssa. Näin jälkeenpäin ajatellen, en ymmärrä miten jaksoin, mutta luultavasti nimenomaan harrastukset toivat sisältöä meidän viikkoihin ja tapasimme niissä muita äitejä. Vauvauintia lukuun ottamatta, muut harrastuksemme olivat, aluksi ainakin, enemmän minun harrastuksiani. Muskarin kautta tutustuin lähialueen muihin äiteihin ja heistä löytyi ystäviä, jotka kulkevat edelleen mukana.


Toisen lapsemme kanssa olisimme halunneet jatkaa vauvauintia, mutta lähialueelta ei löytynyt sopivaa ryhmää koko perheelle. Vauvauinnissa parasta oli tehdä yhdessä koko perheenä ja en halunnut mennä uimaan kaksin vauvan kanssa. Enkä ole varma olisi…

Milloin vanhemmuudesta tuli suorittamista?

Kuva
Tulin äidiksi noin kuusi ja puoli vuotta sitten. Silloin oli Facebook, mutta en kuulunut yhteenkään vauvaryhmään. Ei ollut instaa eikä kuvia perheen yhteisistä leikkihetkistä ihanat vaatteet päällä tai täydellisistä ulkoiluretkistä, joissa kukaan ei kiukuttelut. Pienen vauvan äitinä olo oli varmasti aika samanlaista kuin nyt, mutta vertailu muihin oli vaikeampaa.

Sosiaalisesta mediasta on paljon hyötyä ja käytän sitä itsekin. Vertaistuki on parasta tukea ja verkostoituminen tuo paljon hyvää. Julkaisen lapsistani kuvia kauniit vaatteet päällä ja kerron mielummin kivoista kuin tylsistä jutuista. Ja onhan se innostavaa lukea muidenkin kivoista päivistä! Helposti vain omaa elämää alkaa peilaamaan näihin kiiltokuviin ja vanhemmuudesta tulee suoritus ja kilpailu siitä, kuka on eniten läsnä lasten kanssa tai jaksaa leikkiä eniten. Enkä tarkoita, että kauniit kuvat olisivat syypää suorittamiseen, vaan omat ajatukset ja odotukset siitä, millaista arjen pitäisi olla. Varsinkin kotiäitinä,…

Talviloma lasten kanssa kotona voi olla kivaa! (myös äidistä)

Kuva
Ennen lasten loman alkua mietin, onko lasten loma äidille lomaa ja voiko kotona olla kiva loma. Olin lasten talviloman maanantaista torstaihin lasten kanssa kotona. Odotukseni eivät olleet kovin suuret, sillä kesälomasta on jäänyt mieleen pitkät ja uuvuttavat lomapäivät, kun yritin keksiä lapsille jotain tekemistä kotona. Kesän muistoihin vaikuttavat tosin viimeisillään oleva raskaus ja ennätyskuuma hellejakso, joten nyt jo lähtötilanne oli aivan erilainen.


Ajattelin, että yritän keksiä joka päivälle jotain pientä kivaa, mutta muuten olemme ilman aikatauluja ja kiirehtimistä. Varsinkin eskarillemme loma tuli todella tarpeeseen, sillä hän vaikutti loman alkaessa suhteellisen kireältä ja kaikki tuntui ärsyttävän. Mennyt talvi on ollut hänellä kiireinen ja täynnä menoja. Tietysti myös eskari vie voimia, vaikka esimerkiksi eskarijutut ovat hänelle helppoja, kun hän osaa jo lukea sujuvasti. Oli myös todella hyvä, että kaikki harrastukset olivat lomalla ja pääsimme irti kaikista arkipäivie…

Kylpyläloma kolmen alle kouluikäisen kanssa

Kuva
Olimme lasten talvilomalla ensimmäistä kertaa vauvan kanssa hotellilomalla. R nukkuu edelleen aika katkonaisesti ja syö vielä öisin noin 2-3 kertaa maitoa pullosta. Ei ole siis houkutellut ajatus lähteä koko perheen voimin pieneen hotellihuoneeseen valvomaan vauvan kanssa ja pyörittämään iltasirkusta lasten nukkumisten kanssa. Tämä reissu oli kuitenkin varattu jo yli kuukausi sitten ja samaan kohteeseen oli tulossa myös muita tuttujamme, joten tietysti lähdimme matkaan. Olin matkaa varatessamme ajatellut, että tässä kohtaa meillä ei enää syötäisi öisin ja yöt sujuisivat muutenkin jo paremmin, mutta se ei ole vielä toteutunut.

Kohteena oli Jyväskylän Laajavuoren Scandic. Hotellissa on kivoja perhehuoneita, joissa on samassa tilassa kaksi huonetta ja mieheni oli varannut meille sellaisen tietämättäni. Ensimmäinen ajatukseni pienestä hotellihuoneesta viiden henkilön kanssa vaihtui siis riemun kiljahduksiin. Isommat pojat saivat nukkua omassa tilassa, jonka sai erotettua vauvan ja vanhemp…

Blogin uusi nimi ja 5 faktaa minusta

Kuva
Kolmen keiton -blogi vaihtui Pikku Leijonat -blogiksi. Nimen vaihdoksen takana on ongelmia liittyen vanhaan nimeen, joiden korjaamiseksi oli parasta muuttaa koko nimi. Kun odotin O:ta, E keksi, että mahassa olevan vauvan nimi on Pikku Leijona. Nimi vakiintui meidän kaikkien käyttöön ja O:ta kutsuttiin Pikku Leijonaksi ristiäisiin saakka. Nimi kuvaa myös hyvin koko sisukasta ja energistä laumaani.


1. Olen 34-vuotias ja koulutukseltani it-tradenomi ja viestintätieteiden FM. Tällä hetkellä olen äitiyslomalla ja työpaikkani on it-alalla.

2. Tein graduni E:n äitiyslomalla ja päätin sen jälkeen, että en enää opiskele mitään pidempikestoista. Nyt kuitenkin aloitan viestinnän alan täydennysopintoja. Taidan olla ikuinen opiskelija...

3. Rakkain harrastukseni on juokseminen, mutta kahden viimeisimmän raskauden ja vauva-ajan jälkeen se on jäänyt. Tulevana kesänä aion juosta niin, että se tuntuu taas kivalta.

4. Iltaisin, kun muu perhe on mennyt nukkumaan, kaivaudun sohvalle koiran kanssa ja lait…