Kosinta ja 10 vuotta kihloista: Onko kolmen lapsen vanhempien parisuhteessa vielä kipinää?

10 vuotta sitten vietimme mieheni kanssa joulua eri paikassa. Tai aloitimme joulun vieton minun vanhempieni luona, mutta mieheni lähti vielä käymään omassa lapsuudenkodissaan. Minun piti palata takaisin kotiin Tampereelle muistaakseni tapaninpäivänä, mutta jäin vielä pariksi päiväksi. Ihmettelin hieman, miksi miestäni tuntui harmittavan, että viivyn vähän pidempään. Lopulta syy paljastui loppiaisen aattona, kun meillä oli joulun jälkeen ensimmäinen rauhallinen koti-ilta kaksin. Hänellä oli minulle vielä yksi joululahja, minkä antaminen oli poltellut mielessä.

Tuletko vaimokseni?

Puolisoni oli vihjaillut joulun aikaan, että saisin vielä yhden lahjan kotona. Paketista paljastui kuvakirja meidän yhteisistä vuosista. Olin liikuttunut lahjasta ja oli ihanaa, miten paljon mieheni oli nähnyt vaivaa kerätessään yhteen meidän yhteisiä kuvia matkan varrelta. Kirjan viimeisellä sivulla oli lahjan kohokohta: Tuletko vaimokseni? Suostuin tietysti!

Sormuksiin kaiverrettiin siis lopulta 5.1.2010. Jos olisin palannut aikaisemmin kotiin, päivämäärä saattaisi olla 26.12.2009. Kihlautumisen jälkeen päätimme aika pian hääpäivän ja häitämme juhlittiin tästä reilun vuoden päästä. Halusimme talvihäät ja niitä vietettiin helmikuussa 2011.

Olemme olleet yhdessä vuodesta 2006 ja kihloissa siis nyt 10 vuotta. Vuoden päästä jo naimisissakin 10 vuotta! En osaa sanoa onko aika mennyt nopeasti vai hitaasti, mutta en enää juurikaan muista aikaa ennen miestäni. Olin tavatessamme 21-vuotias, joten olemme kasvaneet yhdessä aikuisuuteen. Olen myös jakanut kaikki tähän astisen elämäni isoimmat asiat mieheni kanssa.


Kolmen lapsen vanhemmat

Tällä hetkellä elämme vahvasti ruuhkavuosien keskiössä. Lapset ovat kaikista rakkaimpia, mutta toisinaan he vievät voimat ja vuorokauden jokaisen tunnin. Varsinkin R:n syntymän jälkeen on tuntunut, että vuorokausi koostuu täysin lapsista. Voi mennä useampi päivä, että emme ole jutelleet juurikaan mistään muusta kuin lapsiin liittyvistä asioista ja moni yhteinen asia on saatettu sopia WhatsApp:n kautta.

Parisuhteen kannalta ajatellen, mennyt vuosi on ollut aika raskas. Pieni, väliaikainen koti repii välillä ihan kunnolla hermojani ja toisinaan tuntuu, että kaipaan omaa tilaa niin paljon, että tekisi mieli huutaa. Lasten huomioimisen jälkeen, jos siis jää pieniä hetkiä "vapaaksi", oman tilan kaipuu vie usein voiton puolisosta. Tarvitsen omaa tilaa, jotta jaksan huomioida muita. Kuormitun esimerkiksi väkijoukoissa ja sosiaaliset tilanteet antavat paljon, mutta tarvitsen rinnalle myös palautumista itseni kanssa.

Rakentaminen tuo oman lisänsä, sillä pitäisi pystyä tekemään paljon päätöksiä. Se taas vaatii aikaa ajatella. Pitäisi käydä katsomassa ja vertailemassa erilaisia materiaaleja. Mies haluaisi tehdä raksalla hommia ja minä yritän luovia lasten ja kotitöiden parissa. Kaikkia väsyttää ja kaikilla on stressiä jostain asiasta. Onneksi tämä ei ole joka hetken todellisuutta, vaan pääsääntöisesti arki rullaa kuitenkin eteenpäin ja asiat hoituvat ilman ylimääräistä purkautumista.

Kaikista rakkaimmat

Parisuhteelle ei kuitenkaan juurikaan jää aikaa. Olemme olleet yhdessä jo niin kauan, että ensihuumasta on aikaa ja kuherruskuukausikin on jo ohitettu. Hyvä niin, sillä olemme kasvaneet vuosien varrella niin vahvaksi tiimiksi, että kestämme myös pienen lumituiskun tai jopa -myrskyn. Tunnemme toisemme jo niin hyvin, että ymmärrämme toisiamme puolesta sanasta ja osaamme lukea eleistä toisen mielialan. Näin pikkulapsiaikana yhteiset jutut eivät tarvitse lähtemistä kahdestaan ravintolaan (vaikka sekin olisi joskus ihan kivaa...), vaan siihen riittävät yhteinen huumori ruokapöydässä, jakso Solsidania lasten nukahdettua tai saunaan pääseminen kahdestaan vaikkapa isovanhempien luona. Näillä pienillä jutuilla kannattelemme suhdettamme yli arkisten kurahousujen ja nukutusmaratonien.

Kolmen viikarin hoitoon jättäminen ei ole enää niin helppoa kuin kahden. Varsinkin, kun yksi heistä  vaatii kokoaikaista valvontaa, koska kiipeää ihan joka paikkaan, avaa jokaisen kaapin ja syö lähes kaiken lattialta. Lapset ovat olleet yhden kerran kaikki yhtä aikaa yökylässä, mutta silloinkin R oli eri paikassa ja kaksi isompaa toisessa. Yhtäkään yötä meillä ei myöskään nukuta niin, että kukaan ei heräisi ja usein toinen meistä nukkuu lasten kanssa tai yksi lapsi on meidän sängyssämme. Meillä ei ole sukulaisia tai isovanhempia lähellä, joten arkisin heistä ei ole apua.

Arki helpottuu onneksi koko ajan, kun lapset kasvavat enkä kirjoita tästä siksi, että haluaisin valittaa tai olisin epäkiitollinen. Päinvastoin, lapset ovat ehdottomasti kaikista parasta! Mutta positiivisetkin asiat saattavat välillä uuvuttaa ja vaativat tasapainoilua. Elämä ei myöskään voi pyöriä ihan kokonaan lasten ympärillä, vaikka se pääsääntöisesti pyöriikin. Mekin olemme kuitenkin vain ihmisiä ja meillä on omat tarpeemme, että jaksamme olla hyviä vanhempia.


Onko parisuhteessa vielä kipinää?

Onko parisuhteessa vielä kipinää, kun yhteistä aikaa ei ole juurikaan yhtään? Yritän muistaa kaiken keskellä sen, että en pidä toista ikinä itsestään selvyytenä. Moni pitkä suhde päättyy siihen, että puolisot kasvavat huomaamattaan erilleen. Molemmat suorittavat omia velvollisuuksiaan ja vapaaillat jaetaan niin, että molemmat pääsevät harrastamaan tai tapaamaan omia ystäviään. Meillä yritetään välttää tätä ja teemme paljon asioita koko perheenä. Uskon, että tämä on yksi merkittävä asia meidän suhteelle, koska näin vietämme kuitenkin aikaa yhdessä.

Meillä on toisinaan aika tasaista, mutta kipinä kytee koko ajan pinnan alla. Olemme parhaita ystäviä, lastemme vanhempia, mutta myös pariskunta. Uskon, että niin kauan kuin toista huomioi arjen keskellä edes pienillä eleillä, kipinä säilyy. Nämä suhteen vuosipäivät ovat tärkeitä hetkiä pysähtyä miettimään, miksi olemme yhdessä. Me olemme hyvä tiimi!

Lue myös





Kommentit

  1. Hyvää pohdintaa parisuhteesta! Pystyn samaistumaan hyvin, meilläkin kolme lasta ja moni asia tällä hetkellä elämässä pyörii heidän ympärillään. Kun vastikään vietimme parisuhdeaikaa miehen kanssa, päätimme että emme puhu lapsista ollenkaan. Kuinkas vaan, aluksi oli melkein vaikeuksia keksiä puhuttavaa! Siitä tajusimme, että pitää vaan useammin osata irrottautua lapsista, vaikka tietysti on luonnollista ja toivottavaakin, että elämämme tärkeimmät asiat eli lapset täyttävät ajatuksiamme. Lapset kuitenkin kasvavat eivätkä lopulta enää tarvitse meitä kuin satunnaisesti, mutta mies ja minä tarvitsemme toisiamme vielä senkin jälkeen, ja pulassa ollaan jos yhteys on mennyt! =)
    Anna / Mustikkapasta

    VastaaPoista
  2. Kiitos viestistä :) Tuo on juuri se, mitä itsekin ajattelen! Että meillä pitää olla muutakin yhteistä kuin lapset, jotta suhde kantaa vielä pikkulapsiaikojen ylikin.

    VastaaPoista
  3. Kipinästä on pidettävä kiinni vaikka väkisin. Me päätettiin jo alussa että omaa aikaa ja parisuhdeaikaa on löydyttävä, ja siksi esim eri harrastukset. Kummallekin oli ja on tietyt viikonloput jolloin meni yksin kavereiden kanssa ja toinen hoiti kotiasiat. Sitten varattiin jokaiselle kuukaudelle yksi ilta jolloin mentiin kahdestaan ja MLL hoitaja tuli hoitamaan 3 lasta joista kaksi käytännössä kaksoset (ikäeroa 10kk) ja nuorempi pikkukeskosena syntynyt. Nyt toki helpompaa kun vanhin on jo muuttanut ja nuoremmat ovat jo teinejä, mutta silti muistan sen valtavan vapauden tunteen kun lähti yksin harrastusmatkalle tai kaksin syömäään tai elokuviin tai jopa hotelliin yöksi. Oltu siis yhdessä kohta 20 vuotta, naimisissa kesällä 15v. Niin, ja se vielä että luottamus pelasi alusta alkaen, eli se joka meni sai mennä rauhassa eikä perään soiteltu, laitettiin vaan illalla viesti että kaik ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä! Hyviä vinkkejä! Tota MLL hoitajaa voisikin joskus miettiä. Meillä kun ei ole lähellä isovanhempia. Odotan, että pääsemme muuttamaan uuteen kotiimme, niin ehkä osa kiireistä helpottaa ja on helpompi järjestää sitä ns omaa aikaa ja ehkä jopa aikaa parisuhteelle. Ihanaa alkanutta vuotta!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Noin 40 ilmaista tekemistä lapsiperheille Tampereen seudulla

Lapsiperheen ruokalista: Kuuden viikon kiertävä ruokalista

Ekaluokkalaisen puhelin: Miten lapsi huijaa Family Link sovellusta?

Tekemistä Tampereella ja 40 ideaa lastensynttäreille Tampereen seudulla

Kolmen lapsen turvaistuimet takapenkille: Minkälaiset ja mihin autoon ne mahtuvat?

Toiveet lapsen sukupuolesta ja kysymykset: "Kai te vielä tytön teette?"

Ilmaista kesätekemistä lasten kanssa: Mitä tehdä kesällä lasten kanssa?

Lapsiperheen viikon ruokalista ja kustannukset: Helppoa arkiruokaa lapsille

Tuulimunaraskaus: Raskaana ilman vauvaa

8 helppoa ja edullista DIY joululahjaa: Itse tehdyt joululahjat