Tarvitseeko vauvan kanssa harrastaa?

Aloitimme esikoisemme kanssa vauvauinnin heti, kun se oli mahdollista. Kävin hänen kanssaan myös muskarissa, vauvatanssissa ja hieman isompana vanhempi-lapsi jumpassa. Esikoisen kanssa oli aikaa harrastaa ja viikot tuntuivat pitkiltä, jos olimme vain kotona. Samaan aikaan tein myös gradua, kärsin unettomuudesta ja kipuilin ison elämänmuutoksen tuomien tunteiden kanssa. Näin jälkeenpäin ajatellen, en ymmärrä miten jaksoin, mutta luultavasti nimenomaan harrastukset toivat sisältöä meidän viikkoihin ja tapasimme niissä muita äitejä. Vauvauintia lukuun ottamatta, muut harrastuksemme olivat, aluksi ainakin, enemmän minun harrastuksiani. Muskarin kautta tutustuin lähialueen muihin äiteihin ja heistä löytyi ystäviä, jotka kulkevat edelleen mukana.


Toisen lapsemme kanssa olisimme halunneet jatkaa vauvauintia, mutta lähialueelta ei löytynyt sopivaa ryhmää koko perheelle. Vauvauinnissa parasta oli tehdä yhdessä koko perheenä ja en halunnut mennä uimaan kaksin vauvan kanssa. Enkä ole varma olisiko sellaisiakaan ryhmiä ollut lähiuimahallissamme. Kun O oli noin 1,5 vuoden ikäinen, kävimme perheuinnissa ja se oli tosi kivaa. Toki O ei enää pystynyt sukeltamaan, mutta uskoisin, että hän osasi nauttia vedestä ja yhdessä tekemisestä paljon. O:n kanssa kävin vauva-aikana myös muskarissa ja se onnistui, kun E oli päiväkodissa 2-3 päivänä viikossa. Useamman lapsen kanssa vauvaharrastukset saattavat olla haastavia, jos kotona on vanhempia lapsia.


Kun R syntyi, halusin löytää harrastuksen, joka olisi nimenomaan enemmän minulle kuin vauvalle, mutta missä voisimme käydä yhdessä. Kolmen lapsen kanssa tuntuu, ettei viikossa ole tunteja, jolloin pääsisin yksin harrastamaan. Tai, kun lopulta siihen olisi aikaa, en enää jaksa. Aloitin äiti-vauva jumpan, mikä oli nimenomaan synnytyksestä palautumiseen. R oli vajaa kahden kuukauden, kun aloitimme jumpassa ja ensimmäiset kerrat R nukkui koko jumpan ajan. Harrastus oli siis minun harrastukseni, mihin pystyin menemään päivällä vauvan kanssa. Olemme käyneet jumpan lisäksi äiti-vauva pilateksessa. Nyt jumppa on jo aika erilaista vauvan kanssa, kun R osaa liikkua ja on kiinnostunut kaikesta.


Aloitin myös kolmannen vauvan kanssa muskarissa ja ensimmäisellä kerralla R oli vain viiden viikon ikäinen. Niin pieni vauva ei ymmärrä harrastamisesta, joten aluksi myös muskari oli enemmän minulle kohtaamispaikka muiden äitien kanssa. Musiikki on toki hyödyllistä jo pienelle vauvalle, mutta sitä voi kuunnella ja laulaa myös kotona. Emme ole päässeet käymään muskarissa kovin aktiivisesti ja viime viikolla olimme pitkästä aikaa. Oli ihanaa huomata, miten R kuunteli, otti kontaktia muihin vauvoihin ja kikatti loruille. Harrastus oli selvästi muuttunut myös hänen harrastukseksi.

Vauva ei tarvitse kasvamiseen tai kehittymiseen harrastuksia. Aivotutkija Minna Huotilainen toteaa Kaksplussan artikkelissa: "Kaikkein tärkeintä vauvan aivojen kehitykselle on se, että hän saa turvallista läheisyyttä sekä katsella vanhempiensa kasvoja, kuunnella heidän jutusteluaan ja lauleskeluaan. Muskarit tai värikylvyt eivät ylitä naama-ajan merkitystä." Meidän vauva-aika on ollut suurelta osin sumuisaa huonojen yöunien takia. Olen yrittänyt kuunnella itseäni ja jättänyt esimerkiksi jumpan välistä, jos olen ollut liian väsynyt. Välillä on vaikea puntaroida, milloin kotoa lähteminen väsyneenä vauvan kanssa tuo kuitenkin enemmän mielihyvää kuin kotiin jääminen. Uskoisin, että tärkeintä vauvan harrastuksissa on niiden tuoma ilo vanhemmille ja sitä kautta se heijastuu lapseen läsnäolona ja hymyilevinä kasvoina. Vauvan harrastukset ovat silloin tarpeellisia, kun ne tuovat hyvinvointia koko perheelle.

Mitä teillä harrastetaan tai on harrastettu vauvan kanssa? 

Seuraa Pikku Leijonat -blogia Instagramissa.

https://www.instagram.com/pikkuleijonatblogi/

Kommentit

  1. Mulla tulee aina melkein "huono omatunto" kun luen, kuinka muut äidit jaksavat harrastaa vauvojenkin kanssa kaikenlaista, kuten uintia ja muskaria. En ole kenenkään kolmen lapseni kanssa harrastanut virallisesti mitään, olemme vain käyneet lähipuiston ohjatuissa lauluhetkissä, vauvahieronnassa tms., emmekä niissäkään kovin säännöllisesti. Asiaan vaikuttaa varmaan se, että en ole kovin sosiaalinen luonne eli viihdyn mainiosti kotonakin vauvan kanssa, tietoisuus siitä että halutessaan voi mennä lähipuiston ohjelmaan mukaan riittää. On totta, että jos on väsymystä niin käynnit kodin ulkopuolella piristävät. Siksi onkin totta mitä kirjoitat, että vauva-ajan harrastukset ovat enemmänkin äidin kuin vauvan harrastuksia. Vauva varmasti ei itse kaipaa yhtään mitään muuta kuin äidin tai tutun hoitajan sylin, läsnäolon ja vuorovaikutuksen. Mutta äidille ne ovat usein tärkeitä ja siksi kannattaa harrastaa, jos siltä vain tuntuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauva ei varmasti kaipaa harrastuksia. Parasta on olla vanhempien sylissä ja saada huomiota :) Tuo on aika optimi tilanne, jos viihdyt kotona, mutta halutessa on mahdollisuus lähteä harrastamaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauhdilla maailmaan - ambulanssisynnytys

Lapsi päiväkodissa, kun äiti on kotona

Kolmen lapsen turvaistuimet: Minkälaiset ja mihin autoon ne mahtuvat?

Noin 40 ilmaista tekemistä lapsiperheille Tampereen seudulla

10 vinkkiä isänpäivälahjaksi

Maidoton ja gluteeniton: Suklaa Marianne Crush kakku

Tuulimunaraskaus: Raskaana ilman vauvaa

10 vinkkiä helpottamaan 1v:n taaperoelämää

40 ideaa lastensynttäreille Tampereen seudulla ja vinkkejä lastenjuhliin!

Vauvavuoden 10 tärkeintä ja 10 turhinta tavaraa