Milloin vanhemmuudesta tuli suorittamista?

Tulin äidiksi noin kuusi ja puoli vuotta sitten. Silloin oli Facebook, mutta en kuulunut yhteenkään vauvaryhmään. Ei ollut instaa eikä kuvia perheen yhteisistä leikkihetkistä ihanat vaatteet päällä tai täydellisistä ulkoiluretkistä, joissa kukaan ei kiukuttelut. Pienen vauvan äitinä olo oli varmasti aika samanlaista kuin nyt, mutta vertailu muihin oli vaikeampaa.

Sosiaalisesta mediasta on paljon hyötyä ja käytän sitä itsekin. Vertaistuki on parasta tukea ja verkostoituminen tuo paljon hyvää. Julkaisen lapsistani kuvia kauniit vaatteet päällä ja kerron mielummin kivoista kuin tylsistä jutuista. Ja onhan se innostavaa lukea muidenkin kivoista päivistä! Helposti vain omaa elämää alkaa peilaamaan näihin kiiltokuviin ja vanhemmuudesta tulee suoritus ja kilpailu siitä, kuka on eniten läsnä lasten kanssa tai jaksaa leikkiä eniten. Enkä tarkoita, että kauniit kuvat olisivat syypää suorittamiseen, vaan omat ajatukset ja odotukset siitä, millaista arjen pitäisi olla. Varsinkin kotiäitinä, kun elämä pyörii pääasiassa vain lasten ympärillä, oma perspektiivi kaventuu helposti, jos suurin osa sosiaalisesta kanssakäymisestä tapahtuu vain somen kautta. Lisäksi varmasti jokaiselle vanhemmalle on tuttua jossain vaiheessa elämää riittämättömyyden tunne siitä, että ei tee asioita tarpeeksi hyvin tai oikein.


Normaaliin kanssakäymiseen kuuluvat myös huonot päivät, kiukku ja väsymys. Fiilis, kun mikään ei huvita eikä jaksaisi loputtomia kotitöitä tai lasten leikkejä. Itseni on vaikea sanoa ääneen, että pikkulapsiarki tuo mukanaan myös negatiivisia tunteita. Olen todella onnellinen lapsistani ja he ovat parasta, mitä minulla on, mutta minua on helpottanut tiedostaa, että onnellinen ja toivottava elämäntilanne oikeuttaa myös kielteisiin tunteisiin. Ihan samalla tavalla kuin sureva tai kriisin keskellä elävä ihminen saa nauraa tai tuntea iloa. Tietenkään oman huonon tuulen ei pitäisi ikinä purkautua lapseen, mutta lapsen on hyvä oppia, että aikuisilllakin saa olla paha mieli.


Mediassa on ollut paljon esillä vanhemmuuden suorittaminen. Pitäisi olla läsnä, kuunnella, harrastaa, leikkiä ja tehdä terveellistä kotiruokaa. Erityisesti vauvan hoitamiseen liittyy paljon arvostelua ja normeja, joiden mukaan tulisi toimia. Tietoa ja vertailukohtia on paljon saatavilla, mikä on tietysti myös hyvä, mutta tärkeää olisi tunnistaa omat rajat ja ne asiat, mitkä tekevät oman perheen elämästä laadukasta ja hyvää. Tietysti jokainen vanhempi haluaa olla mahdollisimman hyvä äiti tai isä omalle lapselleen, mutta perheet ovat erilaisia ja se, mikä toimii toisille, ei välttämättä ole hyväksi toisille.

Tunnistan itsessänikin äitiyden suorittamista, josta yritän koko ajan opetella pois. Kolmen lapsen kanssa on koko ajan riittämätön olo, joku kotityö on aina kesken ja mitään on vaikea saada valmiiksi. Haluaisin olla läsnä jokaiselle lapselleni tasapuolisesti, kuunnella ja ehtiä keskittyä. Se ei vain ole mitenkään mahdollista, eikä sitä varmasti kukaan muu minulta odota samassa mittakaavassa kuin minä itse. Samalla haluaisin, että lapseni oppisivat odottamaan vuoroaan, huomioimaan toisia, käyttämään mielikuvitusta omissa leikeissä ja sietämään erilaisia tunteita. Näiden harjoittelua tapahtuu luontevasti jokapäiväisessä arjessa ja se, että en ehdi koko ajan huomioimaan lastani, auttaa häntä näiden taitojen oppimisessa. Äitiys ja vanhemmuus on kokoaikaista oppimista eikä siinä kukaan ole koskaan valmis. Oikeita tapoja toimia on niin monta kuin on perheitäkin. Nautitaan siis ihanista kuvista somessa, ihastellaan toistemme arkea ja mitä tärkeintä, nautitaan omasta arjestamme juuri sellaisena kuin se on, ilman suorittamista!


Kommentit

  1. Itse en ole äiti, mutta tunnistan tuon suorittamispakon ja toisiin vertailun myös muissa elämäntilanteissa. Onneksi tästä puhutaan nykyään enemmän, joten ehkä ollaan paremmalla tiellä. Ja onpa aivan todella suloinen kuva vauvasta ja koirasta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Tuo meidän koira on ihana höpsö mummokoira :) Joo, vertailu ja suorittaminen liittyvät tosiaan muihinkin elämänvaiheisiin. Pitäisi vaan osata olla välittämättä siitä, miten muut tekevät ja löytää itselle parhaimmat tavat toimia. Ei vaan aina ihan helppoa, kun ärsykkeitä, vertailukohtia ja malleja on joka paikassa esillä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Noin 40 ilmaista tekemistä lapsiperheille Tampereen seudulla

Lapsiperheen ruokalista: Kuuden viikon kiertävä ruokalista

Ekaluokkalaisen puhelin: Miten lapsi huijaa Family Link sovellusta?

Tekemistä Tampereella ja 40 ideaa lastensynttäreille Tampereen seudulla

Kolmen lapsen turvaistuimet takapenkille: Minkälaiset ja mihin autoon ne mahtuvat?

Toiveet lapsen sukupuolesta ja kysymykset: "Kai te vielä tytön teette?"

Ilmaista kesätekemistä lasten kanssa: Mitä tehdä kesällä lasten kanssa?

Lapsiperheen viikon ruokalista ja kustannukset: Helppoa arkiruokaa lapsille

Tuulimunaraskaus: Raskaana ilman vauvaa

8 helppoa ja edullista DIY joululahjaa: Itse tehdyt joululahjat