Viikossa isoja askeleita eteenpäin

R täytti alkuviikosta 7 kuukautta ja sitä seuraavana päivänä hän oppi konttaamaan. R on noussut konttausasentoon jo pidemmän aikaa, mutta yhtäkkiä hän keksi, miten siitä pääsee eteenpäin. Ja nyt meillä mennään jo pidempiäkin matkoja. Erityisesti lattioilta löytyvät pikkuautot ja kaukosäätimet saavat häneen vauhtia.


R on noussut jo aikaisemmin karhunkävelyasentoon, mutta viikonloppuna hän alkoi seisomaan tukea vasten. Jalat ovat aika tukevasti maassa ja hän heiluttelee itseään. Aika näyttää, oppiiko hän aikaisin kävelemään vai riittävätkö nämä taidot hetkeksi aikaa. Molemmat isoveljet ovat oppineet kävelemään aika tarkalleen vuoden ikäisinä. Tällä pienimmällä tuntuu olevan kiire kaikessa eikä hän malttaisi olla enää vauva. Kiire jo ensimmäisestä päivästä alkaen, kun hän tuli maailmaan matkalla sairaalaan.


Vaipan vaihtaminen alkaa olla haastavaa, kun R ei haluaisi olla yhtään enää selällään. Hän osaa kiepsahtaa tosi nopeasti istumaan ja useimmiten hän leikkii istuvilleen tai hytkyttelee itseään konttausasennossa tai karhunkävelyssä. Tämä on kolmas kerta, kun saan seurata pienen vauvan kasvamista, mutta se tuntuu edelleen yhtä ainutlaatuiselta ja ihmeelliseltä. En edes muista oikeastaan näitä hetkiä isommilta pojilta. Ja en varmaan muista tätäkään viikkoa vuoden päästä. Välillä tuntuu, että en sumuisina päivinä muista edes eilistä. Olen elänyt menneen kuukauden jossain ihan omassa vauvapilvessä. En ole oikeastaan edes lukenut tai katsonut uutisia ajatuksella ja tällä viikolla hätkähdin, kun näin otsikoita Boeing 737 -lentokoneiden tutkinnasta, sillä en ollut tietoinen koko onnettomuudesta. Samoin hallituksen erosta pääsin selville, kun mieheni jutteli siitä illalla työpäivän jälkeen kotona. Kuulostaa siltä, kuin meillä olisi aivan vastasyntynyt vauva, mutta tämä tyyppi osaa jo liikkua eikä juurikaan viihdy sylissä kuin iltaisin.


R:llä todettiin tällä viikolla korvatulehdus molemmissa korvissa ja edellisestä lääkekuurin loppumisesta oli vain kaksi viikkoa. Meillä on siis nukuttu normaaliakin katkonaisemmin, mutta tämän pikkuisen päiviin se ei ole juurikaan vaikuttanut. Hymyjä ja haleja on riittänyt ja niistä on saanut osansa myös Funny-koiramme :) Tämän viikonlopun me olemme lojuneet suurimmaksi osaksi kotona ja katsoneet muun muassa Risto Räppääjä elokuvia.

Toivottavasti jo hieman keväisempää ja pirteää uutta viikkoa!



Seuraa blogia: Follow

Seuraa Pikku Leijonat -blogia Instagramissa.

https://www.instagram.com/pikkuleijonatblogi/

Kommentit

  1. Tuttu tunne tuo että välillä on ihan ulkona uutistapahtumista! Sama juttu mulla kävi hallituksen eron kanssa, kuulin siitä vähän jälkijunassa...ja mun kuopus sentään jo 2-vuotias. =) Vaikka luen kyllä ainakin uutisotsikot joka päivä, mutta joskus vaan näköjään sitä ei sisäistä asioita =D. Totta puhuen, olen huomannut olevani paljon onnellisempi kun en seuraa uutisia liian tarkkaan, lähes pelkästään kielteisiä ja masentavia asioita niissä on esillä. On ehkä pään pensaaseen panemista, mutta omassa kotikuplassa olo on joskus hyvä keino suojella omaa päätä maailman pahuudelta ja sekavuudelta!

    VastaaPoista
  2. Joo! Mietin ihan samaa, että ehkä mun ei tarvi kantaa huolta koko maailmasta tällä hetkellä ja on vaan parempi, kun en tiedä ihan kaikkea. Mutta tietty suurista asioista olisi ihan hyvä olla perillä :D Mäkin periaatteessa luen iltaisin päivän lehden (jos vaan vielä jaksan), mutta en varmaan aina ihan sisäistä kaikkea. Mutta kokemuksen perusteella, tästä vielä on mahdollisuuksia toipua työelämään :) Kivaa viikkoa teille!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauhdilla maailmaan - ambulanssisynnytys

Lapsi päiväkodissa, kun äiti on kotona

Kolmen lapsen turvaistuimet: Minkälaiset ja mihin autoon ne mahtuvat?

Noin 40 ilmaista tekemistä lapsiperheille Tampereen seudulla

10 vinkkiä isänpäivälahjaksi

Maidoton ja gluteeniton: Suklaa Marianne Crush kakku

Tuulimunaraskaus: Raskaana ilman vauvaa

40 ideaa lastensynttäreille Tampereen seudulla ja vinkkejä lastenjuhliin!

10 vinkkiä helpottamaan 1v:n taaperoelämää

Päiväkoti ei stressaa lasta enempää kuin kotihoito