Liikunta raskauden ja synnytyksen jälkeen
Liikunta on ollut itselleni aina todella tärkeää, henkireikä ja terapiaa. Ennen lapsia liikuimme mieheni kanssa paljon yhdessä ja lisäksi teimme koiriemme kanssa päivittäin pitkiä lenkkejä. Esikoisella ja kakkosella on ikäeroa neljä vuotta, joten siinä välissä ehdin hyvin jo palata aktiiviseksi liikkujaksi. Juoksemisesta tuli minulle se kaikista tärkein liikuntamuoto ja se oli myös helppo sovittaa kiireiseen arkeen.
O:n ja R:n syntymän välissä on kaksi vuotta väliä ja R:n raskausaikana liikunta jäi pois jo aika alkuvaiheessa. Olin ihan äärettömän väsynyt ja lonkat löystyivät tosi aikaisessa vaiheessa. Köpöttelin vain vanhojen koiriemme kanssa korttelilenkkejä ja nekin lyhenivät entisestään kuuman kesän aikana. En myöskään ehtinyt O:n raskauden jälkeen päästä kunnolla liikkumisen pariin. Kävin jumpassa ja ulkoilin koirien ja lasten kanssa, mutta siinäpä se. Nyt kolmannen raskauden jälkeen haluaisin löytää taas sen liikunnan ilon ja energian. Tämä on myös ollut minulle ensimmäinen raskaus, mistä jäi raskauskiloja, joille pitäisi oikeasti tehdä jotain. Ei onneksi paljon, mutta ylimääräinen noin viisi kiloa tuntuu jo kropassa enkä tunne oloani hyväksi. Tämä tietysti korostuu siinä, että omat, ennen raskautta olevat vaatteet eivät istu päälle haluamallani tavalla. Mutta ensisijaisesti, hieman pinnallista ulkonäöllistä näkökulmaa tärkeämpänä, haluan taas kokea sen liikunnan tuoman hyvänolon tunteen sekä yleisen hyvinvoinnin kehossani.
Vauvan syntymän jälkeen aloitin liikunnan vaunulenkeillä. Energisinä päivinä sain aikaiseksi ihan hyviä lenkkejä, mutta huonojen nukkumisjaksojen aikana lenkit kutistuivat usein kävelyksi päiväkodille ja kauppaan. Tietysti nekin ovat tyhjää parempia ja arkipäivisin tulee tehtyä vähintään päiväkotireissu, kun haemme eskaria kotiin. Tämä on kuitenkin enemmän arkiliikuntaa kuin liikuntaa siinä muodossa, mitä kaipaan.
Syksyllä kävin yhden 8 kerran äiti-vauvajumpan ja nyt aloitin tammikuussa äiti-vauva pilateksen. Keväälle on vielä luvassa yksi 8 kerran äiti-vauvajumppa. Näissä jumpissa keskitytään synnytyksestä palautumiseen ja vauvan kanssa vuorovaikutukseen. Kynnys lähteä jumppaan on myös suhteellisen pieni, kun sinne pääsee päivällä ja vauvan kanssa. Eikä tietenkään yhtään haittaa, että siellä tapaa muita samassa elämäntilanteessa olevia äitejä. Hiki näissä jumpissa ei juurikaan tule, mutta ajattelen, että ne ovat tärkeitä keholleni ja mahdollistavat lempeän startin palautumiselle. Minulla olisi odottamassa jumppakortti läheiseen liikuntakeskukseen, mutta olen jotenkin väistellyt sen käytön aloittamista. Tammikuussa tuli varmistettua, että vatsalihasten erkauma on kunnossa, joten mitään fyysisiä syitä kunnon treenin aloittamiselle ei olisi. Ehkä väsymys, mutta jos sitä ei lasketa, koska siihen vedoten treenien aloittaminen voi siirtyä vuosilla eteenpäin.
Myös mieheni aloitti työkavereiden kanssa niin sanotun "fat campin", missä he tsemppaavat leikkimielisesti toisiaan syömään terveellisemmin ja liikkumaan enemmän. Tämä kannustaa osaltaan tekemään kotona terveellisempiä ruokia sekä valitsemaan ns portaat hissin sijasta. Lapsiperheessä varmasti suurin tekosyy liikkumattomuudelle on ajanpuute. Yhdessä sopimalla ja suunnittelemalla kuitenkin varmasti jostain löytyy molemmalle vanhemmalle oma hetki liikkua. Ja paljon tietysti voimme liikkua myös yhdessä koko perhe.
O:n ja R:n syntymän välissä on kaksi vuotta väliä ja R:n raskausaikana liikunta jäi pois jo aika alkuvaiheessa. Olin ihan äärettömän väsynyt ja lonkat löystyivät tosi aikaisessa vaiheessa. Köpöttelin vain vanhojen koiriemme kanssa korttelilenkkejä ja nekin lyhenivät entisestään kuuman kesän aikana. En myöskään ehtinyt O:n raskauden jälkeen päästä kunnolla liikkumisen pariin. Kävin jumpassa ja ulkoilin koirien ja lasten kanssa, mutta siinäpä se. Nyt kolmannen raskauden jälkeen haluaisin löytää taas sen liikunnan ilon ja energian. Tämä on myös ollut minulle ensimmäinen raskaus, mistä jäi raskauskiloja, joille pitäisi oikeasti tehdä jotain. Ei onneksi paljon, mutta ylimääräinen noin viisi kiloa tuntuu jo kropassa enkä tunne oloani hyväksi. Tämä tietysti korostuu siinä, että omat, ennen raskautta olevat vaatteet eivät istu päälle haluamallani tavalla. Mutta ensisijaisesti, hieman pinnallista ulkonäöllistä näkökulmaa tärkeämpänä, haluan taas kokea sen liikunnan tuoman hyvänolon tunteen sekä yleisen hyvinvoinnin kehossani.
Syksyllä kävin yhden 8 kerran äiti-vauvajumpan ja nyt aloitin tammikuussa äiti-vauva pilateksen. Keväälle on vielä luvassa yksi 8 kerran äiti-vauvajumppa. Näissä jumpissa keskitytään synnytyksestä palautumiseen ja vauvan kanssa vuorovaikutukseen. Kynnys lähteä jumppaan on myös suhteellisen pieni, kun sinne pääsee päivällä ja vauvan kanssa. Eikä tietenkään yhtään haittaa, että siellä tapaa muita samassa elämäntilanteessa olevia äitejä. Hiki näissä jumpissa ei juurikaan tule, mutta ajattelen, että ne ovat tärkeitä keholleni ja mahdollistavat lempeän startin palautumiselle. Minulla olisi odottamassa jumppakortti läheiseen liikuntakeskukseen, mutta olen jotenkin väistellyt sen käytön aloittamista. Tammikuussa tuli varmistettua, että vatsalihasten erkauma on kunnossa, joten mitään fyysisiä syitä kunnon treenin aloittamiselle ei olisi. Ehkä väsymys, mutta jos sitä ei lasketa, koska siihen vedoten treenien aloittaminen voi siirtyä vuosilla eteenpäin.
Myös mieheni aloitti työkavereiden kanssa niin sanotun "fat campin", missä he tsemppaavat leikkimielisesti toisiaan syömään terveellisemmin ja liikkumaan enemmän. Tämä kannustaa osaltaan tekemään kotona terveellisempiä ruokia sekä valitsemaan ns portaat hissin sijasta. Lapsiperheessä varmasti suurin tekosyy liikkumattomuudelle on ajanpuute. Yhdessä sopimalla ja suunnittelemalla kuitenkin varmasti jostain löytyy molemmalle vanhemmalle oma hetki liikkua. Ja paljon tietysti voimme liikkua myös yhdessä koko perhe.
Kommentit
Lähetä kommentti