Vauhdilla maailmaan - ambulanssisynnytys

Suhtautumiseni synnyttämiseen on muuttunut paljon siitä, kun odotin esikoistani. Silloin edessäni oli jotain uutta sekä täysin tuntematonta, ja oikeastaan olin aivan kauhuissani. Muistan, kun äitiyslomalla luin vauvafoorumeilta muiden synnytystarinoita ja lähes tärisin pelosta. Harvemmin hyvin sujuneista kokemuksista kirjoitetaan yhtä värikkäästi kuin niistä, joiden toipumiseen on mennyt henkisesti ja fyysisesti pitkä aika. Oma ensimmäinen kokemukseni kuitenkin poisti synnytyspelkoni ja toisen kohdalla lähdin sairaalaan luottavaisin ja odottavin tunnelmin. Eipä siitäkään jäänyt minkäänlaisia pelkoja ja kokemus oli ensimmäistä helpompi ja nopeampi, vaikka ensi kerrastakin on papereihin merkitty ajaksi vain noin 6,5h. Kolmannen kohdalla lähinnä mietin, että voiko kolmas kertakin sujua yhtä hyvin ja "helposti".


Kesä 2018 oli ennätyksellisen kuuma ja helteinen, siis aivan täydellinen kesä olla viimeisillään raskaana. Olin aivan kypsä kuumuuteen ja viimeiset raskausviikot matelivat äärimmäisen hitaasti eteenpäin. Viimeisessä neuvolassa ennen vauvan syntymää olin tuskainen omaan olooni sekä kuumuuteen. Raskaus kuitenkin oli (onneksi!) edennyt normaalisti, joten sen annettaisiin mennä lähelle rv42, mikäli vauva ei alkaisi syntyä itsekseen ennen sitä. Laskettu aika tuli ja meni ja hellekin alkoi jo siinä vaiheessa helpottaa. Toisaalta olin tyytyväinen, ettei vauva syntynyt pahimpaan helleaikaan, vaikka itselleni päivät olivatkin piiitkiä ja tuskaisia. Mieheni oli töissä ja minä vietin "lomaa" E:n ja O:n kanssa kotona. Yritin parhaani mukaan keksiä pojille jotain tekemistä kotipihassa ja sisällä. Yksi parhaista oli laittaa sadettaja takapihalle ja juosta kylmän vesijohtoveden alla ympäri pihaa.

Kuva on lainattu www.vauva.fi

Lopulta rv40+4 aamuyöllä vauva antoi merkkejä syntymästään. Isompien lasten hoidon järjestäminen oli tuottanut päänvaivaa, sillä meillä ei asu sukulaisia kovin lähellä. Isovanhemmat parin tunnin ajomatkan päästä olivat luvanneet tulla paikalle, joten ajattelimme sen riittävän ja myös yksi tulevista kummeista noin 15km päästä oli luvannut olla valmiina. Paitsi tietenkin juuri sinä yönä hän oli reissussa. Hälytimme isovanhemmat matkalle aamuyöllä, vaikka itse mietin heille soitettaessa, että olisiko pitänyt heidän antaa kuitenkin nukkua aamuun asti. Nopeasti mielipiteeni kuitenkin muuttui, kun synnytys tuntui yhtäkkiä etenevän vauhdilla. Muutaman soittelukierroksen jälkeen saimme hyvän ystäväni isompien poikien seuraksi ja lähdimme samalla ovenavauksella kohti sairaalaa. Mietimme jo, että herätämme pojat ja otamme heidät mukaan, mutta ystäväni ehti lopulta nopeammin kuin olisimme saaneet aamuyöllä lapset ylös ja autoon.

Meiltä on synnytyssairaalaan matkaa noin 20min. Lähdimme kotoa omalla autolla, mutta aika pian lähdettyämme sanoin miehelleni, että vauva syntyy nyt. Mieheni kyseli, että mitä tehdään? Vastaukseni oli vain, että en tiedä, mutta vauva syntyy! Mieheni soitti hätäkeskukseen ja meitä ohjeistettiin jäämään tien sivuun odottamaan ambulanssia. Ehkä olisimme ehtineet samoihin aikoihin sairaalaan, kun ambulanssi ehtisi paikalle, mutta jos vauva syntyisi jo matkalla, mieheni ei voisi ajaessaan olla apuna. Mieheni sai koko ajan ohjeita hälytyskeskuksesta ja oli valmiudessa auttamaan synnytyksessä.

Jo matkalla ollut ensimmäinen ambulanssi hajosi, joten jouduimme odottamaan seuraavaa. Kaupunkialueella onneksi liikkuu useita ambulansseja, joten kokonaisuudessaan odottelimme noin 11 minuuttia. Silloin aika tosin tuntui huomattavasti pidemmältä. Kun ambulanssi saapui tien sivuun, minut siirrettiin paareille ja siitä ambulanssiin sisälle. Sairaalasta oli lähtenyt myös kätilö lääkäriauton kyytiin, joka ehti paikalle juuri samaan aikaan ambulanssin kanssa. Vauvan pää näkyi jo siinä vaiheessa ja kätilö pyysi minua ponnistamaan. Kahden ponnistuksen jälkeen sain vauvan syliini. Oli hyvä, että kätilö ehti paikalle, sillä napanuora oli kietoutunut vauvan vartalon ympäri. En tiedä, mitä mieheni olisi tehnyt siinä tilanteessa ja myös ensihoitaja ilmaisi tyytyväisyytensä, että sai tällä kertaa olla vain katsojana. Tilanne oli jotenkin ihan uskomaton eikä tuntunut mitenkään todelliselta. Kätilö tarkisti vauvan nopeasti, minkä jälkeen lähdimme rauhallisesti ajelemaan kohti sairaalaa. Enää ei ollut kiire mihinkään.

Ammattilaiset apuna

Meidät vietiin aluksi synnytyssaliin, missä siellä odottava kätilö tarkasti vielä vauvan ja minut. Olimme molemmat kunnossa ja oma oloni oli fyysisesti tosi hyvä tästä nopeasta synnytyksestä. Hauska sattuma oli, että meidät vastaanottanut kätilö oli juuri aloittanut työvuoronsa ja oli ajanut omalla autollaan meidän ohi, kun olimme tien sivussa synnyttämässä. Salissa saimme nautiskella rauhassa aamupalaa ja tutustua vauvaan, jonka jälkeen siirryimme kaikki yhdessä potilashotelliin.

Kaikki meni lopulta hyvin ja minä sekä vauva olimme hyvävointisia. Minulla meni muutama päivä edes ymmärtää, että milloin vauva oikeastaan syntyi, se vain oli yhtäkkiä siinä sylissäni. En olisi myöskään ikinä uskonut, että synnyttäisin ilman kivunlievitystä. Ensimmäiseen synnytykseen lähtiessäni, ainoa toiveeni synnytystä varten oli epiduraali. En myöskään ole ennen tätä kolmatta kertaa osannut suhtautua kovin uskottavasti tarinoihin voimaannuttavista synnytyskertomuksista. Mutta nyt tiedän, mitä sillä tarkoitetaan. Tämä kolmas kerta eteni kuin itsestään, enkä kokenut missään vaiheessa, että en kestäisi kipua. Minulta on myös kysytty, että oliko tilanne pelottava. Jälkeenpäin ajatellen kyllä, mutta sillä hetkellä ei. Jotenkin tilanne vei mukanaan, eikä siinä hetkessä ehtinyt pelkäämään. Olen kuitenkin todella kiitollinen, että saimme apua ajoissa ja kaikki meni niin hyvin.


Lue myös: 

Seuraa blogia:
Follow



Kommentit

  1. Tällaista synnytystä kukaan tuskin suunnittelee, mutta pitkältä tuntunut odotusaika sai ainakin sitäkin nopeamman päätöksen. Onneksi kaikki sujui hyvin 💙 ja saitte ihanan hymypojan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kiitos Jenni :) Hymyä meillä on tosiaan riittänyt! Toivottavasti näette vauvan pian.

      Poista
  2. Vau, oli hieno tarina ja synnytys, vaikka tietysti itse tilanteessa varmasti oli paljon myös pelkoa ja jännitystä mukana. Uskon, että oli voimaannuttava synnytys, tuollaisesta kun selviää kunnialla niin antaahan se voimia ja itseluottamusta =). Olen myös iloinen, että koit pärjääväsi synnytyskivun kanssa, vaikka kivunlievitystä ei ollut mailla eikä halmeilla saatavilla ja rentoutuminen oli varmasti tilanteessa vaikeaa. Itse kolme lasta "luomusti" synnyttäneenä voin sanoa, että kuulun juuri heihin, jotka hehkuttavat synnytysten voimaannuttavuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Jokainen synnytys on opettanut paljon ja olisipa hienoa, jos tämän luottamuksen omaan itseensä olisi saanut mukaan jo ensimmäiseen synnytykseen. Itsekin siis nyt uskon tuohon synnytyksen voimaannuttavaan kokemukseen, kun sain vähän kuin vahingossa sen kokea :)

      Poista
  3. Hieno tarina,ja kaikki hyvin :) Ensimmäise lapseni viimeiset minuutit vatsassani,myös aika uskomattomat minuutit.Vain kovalla tahdonvoimalla sain pidettyä hänet syntymästä naapurin autoon.Matka sairaalaan onneksi vain 7km.En tajua miten pystyin kävellä autosta muutamat raput sairaalan sisään,,hämärä muistikuva.Kätilö oli vastassa onneksi,hän näki et nyt kiire.Hän kiskasi mekkoni pois päältäni ja ohjasi kiireesti minut petiin.Samantien lapsi syntyi..Kätilö totesi et jos kaikki synnyttäisi näin nopeaa vauhtia,,heiltä loppuisi työt..Sitten hän alkoi täyttää niitä papereitaan,kysyen nimeäni,,sitten keksittiin noin painoni..Ym tietoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi! Hieno tarina myös sinulla :)

      Poista
  4. Hei! Oli melkein kuin olisin lukenut omaa tarinaani ambulanssisynnytyksestä vajaan neljän viikon takaa. Itse tosin kerkesin matkalla käydä hurjan paljon tunteita läpi ja pelätä, kun jouduin ambulanssiin ilman miestäni ja synnytyssairaalaan oli matkaa 70km meiltä kotoa, meidän vauva syntyi puolivälissä matkaa bussipysäkillä, onneksi meilläkin ambulanssissa sillä vauvalla oli napanuora kaulan ympärillä. Tuolta Kaksplussan artikkelista löysin tänne ja niin herkistyin kun pääsin lukemaan samanlaisesta kokemuksesta ja saamaan hieman Vertaistukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä! Ja kiva, että löysit mun tarinan. Aika hurja synnytys sinullakin, oliko kuinka mones lapsi? Onneksi kaikki kuitenkin taisi mennä lopulta hyvin? Itse kävin asiaa mielessäni jälkeenpäin aika paljon. Itse tapahtuma oli niin nopea, että siinä en ehtinyt paljon ajattelemaan. Ihanaa vauva-aikaa sinne ❤

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lapsi päiväkodissa, kun äiti on kotona

Kolmen lapsen turvaistuimet: Minkälaiset ja mihin autoon ne mahtuvat?

Noin 40 ilmaista tekemistä lapsiperheille Tampereen seudulla

10 vinkkiä isänpäivälahjaksi

Maidoton ja gluteeniton: Suklaa Marianne Crush kakku

Tuulimunaraskaus: Raskaana ilman vauvaa

40 ideaa lastensynttäreille Tampereen seudulla ja vinkkejä lastenjuhliin!

10 vinkkiä helpottamaan 1v:n taaperoelämää

Päiväkoti ei stressaa lasta enempää kuin kotihoito