Ihana, kamala sormiruokailu

Noin kaksi vuotta sitten annoin tärisevin käsin puolen vuoden ikäiselle vauvalleni aivan liian pehmeäksi keitettyjä bataattilohkoja. Oli alkanut meidän matkamme sormiruokailun parissa, ja se vei täysin mukanaan. Nyt olisi edessä taas ihanan, kamalan sormiruokailun aloittaminen. Ihanan, koska on mahtavaa opettaa lapsi syömään itse ja seurata sitä kehitystä. Lisäksi siihen liittyy myös paljon vauvan kehityksen kannalta hyviä asioita. Kamalaa siksi, että ensimmäiset suupalat ovat pelottavia ja vauvan kakominen nostaa hien pintaan. Aluksi ruoan tekemiseen menee paljon aikaa (kun ei itse tiedä, mitä ja millaista), vauva heittää suurimman osan lattialle ja ruokailun jälkeen pöytä on liisteröidyssä bataatissa ja värjäytynyt mustikalla.

Uskon, että tämä kaikki kuitenkin kannattaa. Meidän 2-vuotias osasi syödä itse lusikalla vuoden ikäisenä. Ennen sitä hän söi suurimman osan itse sormiruokaillen ja ruokailutilanteet olivat meillä helppoja ja sujuvia. R:n kanssa olemme nyt kokeilleet sormiruokailua muutamia kertoja. Valmiudet olisivat olleet jo hieman aikaisemminkin, mutta saimme laitettua syöttötuolin osat paikoilleen vasta nyt. Ehkä tämä oli hyväkin, sillä nyt R istui heti tuolissa todella tukevan oloisesti ja jaksoi olla siinä hyvin koko ruokailun ajan.

Koira on sormiruokailevan lapsen äidin paras kaveri

Aloitimme R:n kanssa soseiden syömisen heti neljän kuukauden ikäisenä. Viiden kuukauden iässä maistelimme puuroa ja se oli heti tosi mieluista. Iltapuuron antaminen helpotti hieman alkuyön heräilyjä ja vähensi yöllä syödyn maidon määrää. Vauvan ruokailusta on jokaisella oma mielipiteensä enkä ota tässä kantaa siihen, minkä ikäisenä vauvalle olisi hyvä antaa ensimmäistä kertaa kiinteitä ruokia. Sormiruokailun suhteen kuitenkin vauvalla pitää olla tietyt taidot hallussa ja vanhemmilla perusteiden osaaminen sormiruokailusta tiedossa. Sormiruokailuun valmis vauva on kiinnostunut ruokailusta, hallitsee pään liikkeitä, poimii ruokaa itse käteensä ja vie suuhunsa, osaa käsitellä ruokaa suussa ja pystyy istumaan pystyasennossa ruokailun ajan. Tärkeimmät turvallisuustekijät ovat lapsen tukeva istuma-asento, kakomisrefleksin ymmärtäminen ja jatkuva valvonta. (Simppeli Sormiruokakeittiö.) Yksi parhaista tiedonlähteistä on varmaankin Simppeli Sormiruokailu -sivusto, mistä löytyy paljon lisätietoa asiasta.

Ihan ensimmäiset sormiruokailut R kokeili maissinaksuilla. Se oli äidille helpoin ja "turvallisin" vaihtoehto. Kynnys oli yllättävän suuri, vaikka olin tätä jo hieman odottanut ja kokemustakin asiasta on jo yhden lapsen osalta. Vauvan ruokailu tuntuu olevan jokaisessa kehitysvaiheessa aina yhtä suuri mysteeri. Tällä kertaa päätin ohittaa haudutetut kasvikset, vaikka se usein onkin suositelluin vaihtoehto, ja aloitimme suoraan Simppelin apinaeväällä. Eli banaania, kaurahiutaleita ja loraus öljyä, sekaisin ja uuniin paistumaan. Kaikki ainesosat olivat jo vauvalle ennestään tuttuja. R tuntui heti tietävän, mitä pitäisi tehdä ja sai jopa syötyä osan. Vanhasta muistista osasin heti paistaa pötköt sopivan pehmeiksi ilman, että niiden pinta ehti yhtään kovettua.

R ihmettelee apinaevästä

Tähän mennessä olemme ehtineet maistamaan lisäksi Simppelin kanapötköjä sekä uunissa paistettuja bataattikiekkoja. Koiramme taitaa vielä saada suuremman osan ruoasta kuin vauva, mutta pikkuhiljaa. Ainakin R on todella kiinnostunut syömään itse ja tietää selvästi, mitä hänen pitäisi tehdä. Koira on muuten ihan paras "apuväline" sormiruokailijan sotkujen siivoamisessa! :) Olen ehdottomasti sormiruokailun kannattaja, mutta en mikään kovin fanaattinen sellainen. Meillä siis syödään edelleen esimerkiksi puurot syöttämällä ja joinakin päivinä myös soseita. Aion kuitenkin lisätä koko ajan sormiruoan määrää ja toivon, että innostumme tästä molemmat yhtä paljon kuin aikoinaan O:n kanssa innostuimme.