Mitä tapahtuu ystäville vauva-aikana?

Vauva-aika on tosi intensiivistä 24/7. Lisäksi, kun perheessä on yhteensä kolme alle kouluikäistä lasta, aika ei tunnu riittävän mihinkään muuhun kuin arjen pyörittämiseen. Välillä tuntuu, että ei juuri siihenkään. On riittämättömyyden tunne lapsia kohtaan, parisuhteesta, itsestä ja omasta hyvinvoinnista, kodista sekä ystävistä. Tästä aiheesta voisin kirjoittaa, vaikka kuinka paljon eri näkökulmista ja varmasti palaankin tähän vielä. Tänään kuitenkin ystävänpäivän kunniaksi, on aiheena ystävät, nuo arjen supersankarit.

Kakkua äitikavereille.

Minulla on kavereita ja ystäviä eri yhteyksistä. Joku on voinut olla tärkeä tietyssä elämänvaiheessa, mutta jossain kohdin elämä on vain vienyt eri suuntiin ja yhteydenpito on jäänyt Facebookin tasolle. Toisien kanssa voi olla pitkiäkin taukoja yhteydenpidossa, mutta juttu jatkuu aina siitä, mihin se on viimeksi jäänyt. Sitten on niitä, ketkä ovat arjessa mukana, vaikka ruuhkavuosia on puolin ja toisin. Meillä ei asu sukulaisia lähellä, joten nämä arjessa mukana olevat ystäväni ovat minulle todellisia supersankareita. He ovat siellä, vaikka itse olisin ollut kaksi viikkoa vauvasumussa enkä olisi muistanut vastata viestiin. He saattavat jopa ilmestyä oven taakse yllättäen tai tulevat työpäivän jälkeen kylään, koska on kiva nähdä.

Vauva-aikana on mahdollisuus tutustua uusiin, samassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin. Päivisin voi käydä vauvakerhoissa ja äitikaverit todella pystyvät elämään mukana sitä vaihetta. Ensimmäisen lapsen kanssa se olikin helpompaa ja siltä ajalta minulle jäi kaksi todella tärkeää ystävää. Seuraavien lasten kohdalla ei elämä pyörikään enää vain sen vauvan ympärillä eikä päivisin (tai varsinkaan aamuisin) ehdi tai yksinkertaisesti vain jaksa lähteä tutustumaan uusiin ihmisiin. Paljon puhutaan, että kotiäidit ovat yksinäisiä ja allekirjoitan sen myös. Vaikka olisi ystäviä ja paikkoja, joissa tapaisi ihmisiä, se ei silti ole aina kovin yksinkertaista. Perhe ja lapset menevät tällä hetkellä elämässäni kaiken edelle ja vaikka olen sen itse valinnut ja siitä todella kiitollinen, ei se silti poista sitä, että välillä kaipaisi omaa aikaa ja erityisesti ystävien aikaa.

Ystävänpäiväleivos porkkanapiirakasta

Suuret elämänmuutokset usein joko lujittavat tai erottavat. Itse olen kiitollinen ystävistäni, jotka ovat pysyneet matkassa mukana. Omille pojilleni yritän myös opettaa, että veljesten välinen ystävyys kantaa koko elämän ajan ja toivoisin, että he ovat aina toistensa tukena. Itselleni oman perheen lisäksi, oma lapsuuden perhe, sisarusten perheet sekä mieheni lapsuuden perhe ovat elämän kantavia voimia. Pidetään toisistamme huolta ja muistetaan, että ystävänpäivä on jokaisena päivänä <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauhdilla maailmaan - ambulanssisynnytys

Lapsi päiväkodissa, kun äiti on kotona

Kolmen lapsen turvaistuimet: Minkälaiset ja mihin autoon ne mahtuvat?

Noin 40 ilmaista tekemistä lapsiperheille Tampereen seudulla

10 vinkkiä isänpäivälahjaksi

Maidoton ja gluteeniton: Suklaa Marianne Crush kakku

Tuulimunaraskaus: Raskaana ilman vauvaa

40 ideaa lastensynttäreille Tampereen seudulla ja vinkkejä lastenjuhliin!

10 vinkkiä helpottamaan 1v:n taaperoelämää

Päiväkoti ei stressaa lasta enempää kuin kotihoito