Etäarjen kultareunukset: Ihana arki!

En voi uskoa, että olen ollut uudessa työssäni jo viisi viikkoa! Aika on mennyt nopeasti ja toisaalta hitaasti. Tarkoitan tällä sitä, että en oikeastaan enää edes "muista" millaista arkemme oli ennen tätä, koska tuntuu, että ihan kaikki oli erilaista. Myös itsessäni on tapahtunut suuria muutoksia lyhyessä ajassa ja siitä kertoo esimerkiksi se, että blogi on ollut hiljainen. En ole voinut kirjoittaa ajatuksiani "paperille", koska niitä on ollut tosi vaikea jäsentää mitenkään järkevästi. Edelleen mietin, että mikä tämän blogin tulevaisuus on. Haluanko ja pystynkö enää jakamaan arkeamme ja lasten kuulumisia. On ollut jotenkin vapauttavaa irtautua somesta ja unohtaa hetkeksi kaikki tähän kuuluva. Toisaalta kirjoittaminen on yksi parhaista asioista.


Etäarkea monikertaisena

Ehdin olla kuusi työpäivää toimistolla, kunnes jäin kotiin etätöihin. Koen, että etätöissä olen tehokas ja pystyn jäsentelemään työpäiväni tehokkaasti, mutta olihan tämä aikamoinen aloitus uudessa paikassa. Onneksi meillä on hyvät valmiudet etätöihin ja pystyn tekemään työni hyvin kotoa käsin. Lisähaastetta tähän tilanteeseen on kuitenkin tuonut etäkoululainen ja kaksi etäpäiväkotilaista. Viikko viikolta arki on alkanut asettumaan ja varsinkin huhtikuun alusta alkaen, kun pääsimme muuttamaan uuteen kotiimme.

Ekaluokkalaiset saivat kokea etäkoulun alkaessa aikamoisen digiloikan! Etäkoulusta sanotaan, että se ei ole sama asia kuin kotikoulu, vaan opettajalla on vastuu opettamisesta. Ekaluokkalaisen kohdalla kuitenkin tehtävien tekeminen ja koulupäivän suorittaminen vaatii aika paljon aikuisen tukea. Meidän koululainen on taitava ja pystyy tekemään tehtävät ilman aikuisen apua. Tukea kuitenkin tarvitaan kokonaisuuksien hallitsemiseen ja siihen, että vähän tylsätkin tehtävät tulisi tehtyä ennen Aku Ankan lukemista. Ja no...ehkä käsitöihin ja kuvistehtäviin tarvitaan aikuista.

Kun meillä oli muuttoviikko, E sai tehtäväksi tehdä sukkanuken. Olin jo pakannut suuren osan tavaroistamme ja pelkän silmäneulan löytyminen oli työn takana. Tehtävän aloittaminen hieman viivästyi ja kun Wilmaan tuli viesti, että sukkanuket esitellään seuraavana päivänä opetustuokiolla, ompelimme illalla noin klo 21 sukalle nappisilmiä. Aikuisen tukea siis todellakin tarvitaan. Ja tietysti autan lastamme mielelläni ja on oikeastaan ihanaa saada seurata hänen opiskeluaan ihan vierestä. Vaikeaa siitä tekee se, että pitäisi samaan aikaan olla 100% läsnä omassa työssä sekä huomioida / aktivoida myös pienempiä lapsia.


K-O-T-O-N-A

Etätöiden yksi paras asia on se, että saan olla kotona! K-O-T-O-N-A! Olen noussut monena työaamuna meistä ensimmäisenä, kävellyt hiljaisessa kodissamme ja katsellut vain ympärilleni. On vieläkin välillä vaikea uskoa, että olemme kotona. Ensimmäisinä päivinä minusta tuntui, että olemme kylässä jonkun toisen kotona. Pikkuhiljaa olen alkanut sisäistämään ajatuksen, että tämä todellakin on meidän oma kotimme. On ihan mahtavaa vuokraevakon jälkeen taas olla paikassa, mitä voi ihan oikeasti kutsua kodiksi.

Olen avannut lukuisia laatikoita ja kokenut monenlaisia tunteita. Toisinaan olen hymyillyt onnellisena ja nostanut suojapapereiden suojista tärkeitä valokuvia, tauluja ja kortteja. Osa aarteista on saanut melkein kyyneleet silmiin ja noin kolmannes nostanut epätoivoisia hikipisaroita. "Onko meillä tälläinenkin? Mihin me tätä tarvitaan? Onko tämä pakko säästää?"

Mutta vihdoin, kaiken sen suunnittelun ja odottamisen jälkeen, me olemme omassa kodissamme ja kaikki meidän tavaramme ovat yhdessä paikassa. Se tunne, kun ensimmäisenä muuttoviikkona olohuoneen lattialle kipattiin kuormat kolmeasta eri paikasta, oli aika mieleenpainuva ja ehkä hieman epätoivoinenkin. Nyt kuitenkin kasat ovat kadonneet ja osa tavaroista on jo löytänyt omat paikkansa. Lapsille koitti myös pienimutoinen joulu, kun varastosta löytyi monta laatikollista "uusia" leluja. Varsinkin O on aivan innoissaan, kun hän sai omaan huoneeseensa E:n vanhoja leluja, joilla ei vielä ole ehtinyt aikaisemmin edes leikkimään. Tälläisiä ovat esimerkiksi PlayMobil poliisi- ja paloasema sekä Junior Legot.


Ihana arki

Korona on itsessään ihan hirveä asia ja se on tuonut valtavasti mukanaan surua, pelkoa, ahdinkoa ja epätoivoa. Meille se on kuitenkin tuonut myös paljon hyvää. Meidän arkemme on täynnä ohjelmaa ja kotona oleminen on tehnyt meille kaikille tosi hyvää rankan talven jälkeen, vaikka olemmekin nyt täysipainoisesti töissä.

Uuden kodin myötä myös ahdistus siitä, että ei ole omaa tilaa, on helpottanut. Vaikka siis olemmekin nyt paljon enemmän kaikki yhtä aikaa kotona, kuin aikaisemmin. Pieni aasunto kuitenkin korosti sitä oman tilan ahdistusta, kun olimme kaikki koko ajan samassa tilassa. Jälkeenpäin ajatellen se oli paljon rankempaa kuin olin edes ymmärtänyt.

Kun olimme siivonneet vuokrakodin tyhjäksi ja katselin tyhjää tilaa, missä oli ollut hetki sitten meidän keittiömme, työhuoneemme, makuuhuoneemme ja olohuoneemme, en voinut ymmärtää, miten olimme pärjänneet siinä 9 kuukautta kaiken sen muun ohessa, mitä talven aikana elämässämme oli meneillään. Toisaalta paljon hyviä asioita, eikä mitään oikeasti vakavaa tai ahdistavaa, mutta kokonaisuutena mennyt talvi oli kokemuksena aika haastava.

Nyt toivon terveyttä ja hyvän mielen kesää meille kaikille ja myös kaikille sinne ruudun toiselle puolelle! <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kosinta ja 10 vuotta kihloista: Onko kolmen lapsen vanhempien parisuhteessa vielä kipinää?

4 kuukautta curly girl suorille hiuksille: Tuliko hiuksistani kiharat?

Noin 40 ilmaista tekemistä lapsiperheille Tampereen seudulla

Ekaluokkalaisen puhelin: Miten lapsi huijaa Family Link sovellusta?

Tuulimunaraskaus: Raskaana ilman vauvaa

Kolmen lapsen turvaistuimet: Minkälaiset ja mihin autoon ne mahtuvat?

Vauhdilla maailmaan - ambulanssisynnytys

Lapsi päiväkodissa, kun äiti on kotona

Curly girl suorille hiuksille: Miten hiukseni reagoivat?

Mitä päiväkodin ja koulun opettajille joululahjaksi: Kysyin opettajilta!