Haaveet lapsen sukupuolesta ja kysymykset: "Kai te vielä tytön teette?"

O:n vauvavuoden aikana minulla oli "tyttövauvakuume". Se ei liittynyt mitenkään kahteen ihanaan poikaamme, olin heistä todella onnellinen, mutta jostain minulle tuli vahva tunne, että haluaisin olla myös tyttölapsen äiti. Ehkä se liittyi osaltaan siihen, että tiedostin aika vahvasti sen, että lapsilukumme alkaa olla lähellä valmista ja, mahdollisuus olla tyttölapsen äiti, alkoi olla jo suhteellisen pieni. Lisäksi, ennen lapsia kuvittelin, että jos joskus saan lapsia, minä olisin myös tyttölapsen äiti. Oikeastihan ei ole kovin sallittua sanoa ääneen, että haluaisi olla joko tytön tai pojan äiti, mutta monella on ennen lapsia olemassa tästä jokin ajatus. Ja jos tämän ajatuksen uskaltaa sanoa ääneen, siitä saa varmasti pahoja katseita.

vauvan sukupuoli

Esikoista odottaessani luin aiheesta ja usein ilmeisesti äidit toivovat erityisesti ensimmäiseksi lapseksi tyttöä ja isät poikaa, koska se tuntuu tutummalta. Lapsen saaminen on jo itsessään iso asia ja itselleen tutumman sukupuolen omaava vauva voi tuntua ajatuksena jotenkin helpommalta. Minulla ei ollut esikoisen kohdalla kovin vahvaa sukupuolitoivetta ja ajatus pienestä pojasta oli tosi ihana.

”Tuo maitoa ja mieti myös, tehdäänkö me se kolmas lapsi!”

Näyttelijä Sanna Stellan kertoi eräässä haastattelussa, että oli sanonut miehelleen hänen kauppaan lähtiessään: ”Tuo maitoa ja mieti myös, tehdäänkö me se kolmas lapsi!" Tästä tuli minulle ja miehelleni meidän yhteinen sisäpiirin vitsi, jota välillä heitimme toisillemme, kun O oli syntynyt. Meistä molemmista tuntui, että meidän lapsilukumme ei vielä ollut täynnä ja päätimme, että kolmas lapsi saa tulla pian O:n jälkeen, jos on tullakseen. Olimme kokeneet yhden keskenmenon ennen O:n raskautta ja tiedostimme myös vahvasti sen, että se ei ole mitenkään itsestään selvää, että saisimme vielä lisää lapsia. En siis todellakaan ajatellut, että me "tekisimme" kolmannen lapsen.

Kun olimme tehneet päätöksen kolmannesta lapsesta, minulta katosi myös samalla kertaa aikaisemmin kokemani "tyttövauvakuume". Halusin nimenomaan kolmannen lapsen, sukupuolella ei olisi mitään väliä! Ja näin se varmasti menee monella muullakin näissä sukupuolihaaveissa. Ennen lapsia on helppo kuvitella ja haaveilla tietystä sukupuolesta, mutta kun asia muuttuu todellisemmaksi, keskipisteeksi jää nimenomaan lapsen saaminen eikä sukupuolella ole enää mitään väliä. Tämä korostuu vielä lisää, kun lapsi syntyy. Jokainen vauva ja lapsi on yksilö ja oma persoonansa, eikä siinä vaiheessa sukupuolella ole enää merkitystä. Tärkeintä on se oma lapsi, juuri sellaisena kuin hän on.

poikien äidit
Minun Pikku Leijonat

Sukupuolen selvittäminen raskaana

Me olemme selvittäneet jokaisen lapsemme kohdalla rakenneultrassa sukupuolen. Emme sen takia, että olisimme halunneet lapsen oleva jompikumpi, vaan olemme kokeneet, että lapseen on jotenkin helpompi "tutustua" jo raskaana ollessa, kun tiedämme, odotammeko poikaa vai tyttöä. Sukupuolen tietäminen raskauden puolessa välissä konkretisoi jotenkin asiaa entisestään, kun häntä voi ajatella poikana tai tyttönä. Lisäksi tieto on helpottanut ihan käytännön asioita, kun olemme hankkineet vauvalle vaatteita ja tarvikkeita ennen syntymää. Rakenneultrassa tärkeintä on kuitenkin jokaisella kerralla ihan ehdottomasti ollut vauvan terveys ja hyvinvointi. Jos sukupuolta ei olisi jostain syystä saatu selville, emme olisi menneet sen takia uusintaultraukseen.

E:n kohdalla en osannut pelätä raskauden aikana niin paljon kuin kahdessa seuraavassa raskaudessa. O:n rakenneultra oli minulle henkisesti näistä kolmesta pelottavin ja en osannut vielä rakenneultran jälkeenkään nauttia raskaudesta ilman huolia, taustalla olleen keskenmenon takia. O oli myös näistä kolmesta kaikista rauhallisin masuvauva ja istukan sijainti lisäsi liikkeiden hentoa tuntemista entisestään. Sukupuoli ei siis todellakaan ole ollut raskauksissani ensisijaisesti ajatuksissani.

Kun kuulimme, että myös R on poikavauva, en ollut millään tavalla pettynyt. En tietenkään! Ihastuin välittömästi ajatukseen veljestriosta ja kolmannesta pojasta. Jos meille olisi tullut tyttö, olisin varmasti ostanut paljon vaaleanpunaista ja hurahtanut pinkkiin. Mutta tietäessäni, että odotan kolmatta poikaa, en tuntenut vaatekaupoissa minkäänlaista haikeutta tyttöjen vaatteiden kohdalla. Olin tästä oikeastaan itsekin hieman ihmeissäni.

poikavauva

Poikien äiti

Nyt, kun olen kolmen pojan äiti, en voisi kuvitella olevani muuta kuin poikien äiti. Rakastan lapsiani ehdoitta ja juuri sellaisina, kun he ovat. Tuntisin varmasti samoin, jos kaikki tai joku lapsistamme olisi tyttö. Rakastan yksilöä ja persoonaa, en sukupuolta. Siksi oikeastaan koko "sukupuolihaaveilu" tuntuu näin jälkikäteen hieman tyhmältäkin. Tyttöä toivova äiti ei välttämättä saa prinsessaa leikkivää lasta tai shoppailukaveria eivätkä kaikki pojat ole vilkkaita ja energisiä elohiiriä.

Itselleni poikien äitinä oleminen on luonnollista ja mieluisaa, mutta minun oleminen poikien äitinä, tuntuu joillekin muille olevan vaikeampaa. Jo R:ää odottaessani sain katseita ja lausahduksia siitä, että: "kolmas poika, olisitte varmaan toivoneet tyttöä!" Ja vauvan synnyttyä: "Kai te vielä tytön teette?" Siis mitä ihmettä! Miksi me olisimme toivoneet tyttöä ja, jos haluaisimme vielä lisää lapsia, syynä ei todellakaan olisi toiveet vauvan sukupuolesta.

Lue lisää:

Tuulimunaraskaus: Raskaana ilman vauvaa
Muuttunut kehoni raskauksien jälkeen
Kolmen lapsen äitinä: Vauva, taapero ja eskari



Kommentit

  1. Tuttavapariskunta aikoinaan tekemällä teki sen tyttölapsen (ihan avoimesti kertoivat toivovansa toiseksi lapseksi tyttöä) ja pettymys oli äidillä suuri kun tulikin toinen poika. Ristiäisissäkin mainitsi,
    että jos oltaisiin saatu se tyttö, niin nimeksi olisi tullut XX ja syvä huokaus perään. Nopealla aikataululla tekivät sitten sen kolmannen lapsen ja äiti riemuitsi tytöstään.

    Nyt tuo 5-vuotias keskimmäinen haluaa leiķkiä nukeilla ja pukeutua prinsessaksi. Mikä tietenkin on ihan jees, mutta väkisin mietityttää syy-seuraus-suhteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tälläinen pettymys kannattaisi jo varmaan käsitellä silloin raskaus- tai heti vauva-aikana.

      Poista
  2. Kuten jo instan puolella kommentoin, oon kyllä törmännyt tosi kummallisiin kommentteihin aiheeseen liittyen, mulla siis 3 lasta, esikoinen tyttö ja 2 poikaa, ja on sanottu että "et uskalla hankkia neljättä, koska pelkäät kolmatta poikaa..." No tää sama ihminen itse itki pettymyksestä kun tiesi saavansa toisen pojan, eli varmaan selittyy hänen kysymyksensä. Italialainen anoppi taas sanoi esikoisen sukupuolen kuultuaan, että no, se seuraava sitten poika =/ Puolileikillään toki mutta kuitenkin. Oon huomannu, että vanhalla sukupolvella saattaa olla vielä noita poika on parempi - ajatuksia, mutta nuoremmilla on melkein toisin päin! Sukupuolitoiveista oon kirjottanut omaan blogiinkin, oot ehkä käyny lukemassakin postauksen https://www.mustikkapasta.fi/2019/08/itkin-kuullessani-etta-saan-toisen.html

    Anna / Mustikkapasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että neljännen lapsen hankkimisessa mietityttää kaikki muu paitsi sukupuoli 😆 kiitos kommentista!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauhdilla maailmaan - ambulanssisynnytys

Lapsi päiväkodissa, kun äiti on kotona

Kolmen lapsen turvaistuimet: Minkälaiset ja mihin autoon ne mahtuvat?

Noin 40 ilmaista tekemistä lapsiperheille Tampereen seudulla

10 vinkkiä isänpäivälahjaksi

Maidoton ja gluteeniton: Suklaa Marianne Crush kakku

Tuulimunaraskaus: Raskaana ilman vauvaa

10 vinkkiä helpottamaan 1v:n taaperoelämää

40 ideaa lastensynttäreille Tampereen seudulla ja vinkkejä lastenjuhliin!

Vauvavuoden 10 tärkeintä ja 10 turhinta tavaraa