Tutista eroon: Stressasin pitkään, miten sen tekisin

Mietin jo ennen joulua, että meidän pitäisi pikkuhiljaa vierottaa R:ltä unitutti pois. R ei ole oikeastaan missään vaiheessa syönyt tuttia "huvikseen" päivisin, vaan se on liittynyt vauvasta saakka nukahtamiseen ja nukkumiseen. Ensimmäiset 10 kuukautta olivat unien kannalta tosi haastavaa aikaa ja silloin tarkoituksella opetin hänelle unituttia, että pystyin vähentämään maidolla nukuttamista.


Nukahtamistilanteet olivatkin pitkään tosi helppoja ja niihin riitti tutin antaminen suuhun, hyvien unien toivottelu ja poistuminen paikalta. R nukkui jo jossain vaiheessa hyviä öitä, heräämisiä oli noin 1-2 kertaa yössä ja niihin riitti tutin antaminen suuhun. Ongelmaksi alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa tulla lisääntyneet yöheräämiset. Unitutista tuli tosi tärkeä ja yhtäkkiä huomasimme, että R heräilee taas noin 3-5 kertaa yössä ja huusi todella voimakkaasti niin kauan, että aikuinen tuli antamaan tutin suuhun.

Alkuvuodesta en yksinkertaisesti jaksanut aloittaa vieroitusta, koska epäilin sen tuovan mukanaan tosi vaikeita öitä. Olin väsynyt huonoihin öihin ja talon rakentaminen, muutto sekä uudet työt vaativat omansa. Tiedostin kyllä, että tuttivieroitus pitäisi tehdä ja sen parempi, mitä nopeammin. En vaan tiennyt, miten sen tekisin ja mistä saisin voimia sen toteuttamiseen. Kaksi vanhempaa poikaamme ovat jättäneet tutin pois helposti reilusti alle vuoden ikäisinä, joten tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin tässä tilanteessa.

Tutista on luovuttava nyt!

Kun muutimme uuteen kotiimme, R sai oman huoneen ja on nukkunut siellä ensimmäisestä yöstä lähtien. Yöheräilyt kuitenkin jatkuivat ja ehkä jopa lisääntyivät. R heräsi monta kertaa yössä, mutta rauhoittui nopeasti, kun aikuinen hetken silitti ja antoi tutin. Kun tämä tapahtui helposti 5 kertaa yössä, se alkoi olla kuitenkin liikaa. Eräänä sunnuntaina, huonon univiikon jälkeen, yhtäkkiä vain päätin, että nyt luovumme tutista!

Vein R:n päiväunille ja en antanutkaan tuttia. Siitä alkoi tietysti kova huuto ja yritin aluksi sanoa, että tuttia ei ole. Se ei tietenkään auttanut, vaan huuto vain yltyi. Kävin leikkaamassa yhdestä tutista pään pois, vein sen ja kerroin, että tutti on nyt rikki. Huuto hiljeni, R jäi ihmettelemään rikkinäistä tuttia ja nukahti itsekseen. Jes! Ilta kuitenkin hieman pelotti ja yritin tsempata itseäni, että nyt se on vain vietävä loppuun. En kuitenkaan ollut varma, että kuinka hyvin pitäisin kantani, jos yöstä tulisi tosi hankala... Aamulla olisi myös taas työpäivä ja uusi etäviikko edessä. Vieroitus olisi ehkä kannattanut aloittaa perjantaina!

Ilta meni kuitenkin ihmeen hyvin. R ihmetteli taas rikkinäistä tuttia ja toisteli itsekseen: "rikki, rikki". Nukahtaminen kesti kauemmin kuin aikaisemmin, mutta se kuitenkin onnistui ilman tuttia. Yöllä kävin muutaman kerran silittämässä ja antamassa rikkinäistä tuttia. Myös seuraava ilta ja yö meni aika samalla kaavalla. Olin aivan ihmeissäni, että oliko se tosiaankin näin helppoa!


Tiistai-ilta kuitenkin oli haastava ja lopulta "nukuin" yön R:n huoneen patjalla. R itki yöllä tosi kovasti ja heitti vihaisena rikkinäisen tutin sängyn raosta. Nyt asia oli alkanut totisesti suututtamaan. Sama toistui myös seuraavana iltana ja lopulta otin R:n meidän sänkyyn nukkumaan. Ei ehkä ihan paras idea, mutta siinä vaiheessa olin jo liian väsynyt ollakseni johdonmukainen.

Olimme kuitenkin saaneet pidettyä tutit kaapissa ja nyt olin jo vakuuttunut, että enää niitä ei kaivettaisi esille edes pahimmassa hätätilanteessa. Tässä vaiheessa ei olisi enää mahdollista antaa periksi. Ja tämä päätös kannatti. Kahden vaikean yön jälkeen tilanne alkoi helpottua. Kahtena seuraavana yönä R heräsi vain kerran ja nukahti suhteellisen nopeasti aikuisen rauhoittelulla. Tutin kyseleminen myös alkoi vähentyä ja noin viikon päästä hän ei enää pyytänyt tuttia illallakaan.

Nyt R on nukkunut noin viikon ajan kokonaisia öitä tai herännyt korkeintaan yhden kerran yön aikana. Olen niin onnellinen, että sain sysäyksen tutista luopumiseen. En tiedä, miksi sen aloittaminen tuntui niin vaikealta. Yksi vauvavaihe sai päätöksen eikä se tunnu kovinkaan haikealta.

Kommentit

  1. Ihana kuulla teidän kuulumisia! Meillä melkein sama edessä, tosin tissistä vieroitus, oliskin niin "helppoa" että leikkaisi tutin pään irti 😂 mitä kauemmin tätä on venyttänyt, sitä isommalta asialta vieroitus tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä! :) On ollut hieman kiirettä tämä etäarki :D Joo, nämä isot siirtymät ja muutokset on aina usein haastavia ja tuntuu isoilta asioilta aloittaa. Jos meillä ei olisi mennyt unet niin huonoksi, niin varmaan vieläkin olisi tutti käytössä. Tsemppiä sinne! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kosinta ja 10 vuotta kihloista: Onko kolmen lapsen vanhempien parisuhteessa vielä kipinää?

4 kuukautta curly girl suorille hiuksille: Tuliko hiuksistani kiharat?

Vauhdilla maailmaan - ambulanssisynnytys

Lapsi päiväkodissa, kun äiti on kotona

Kolmen lapsen turvaistuimet: Minkälaiset ja mihin autoon ne mahtuvat?

Mitä päiväkodin ja koulun opettajille joululahjaksi: Kysyin opettajilta!

Ekaluokkalaisen puhelin: Miten lapsi huijaa Family Link sovellusta?

Maidoton ja gluteeniton: Suklaa Marianne Crush kakku

Noin 40 ilmaista tekemistä lapsiperheille Tampereen seudulla

40 ideaa lastensynttäreille Tampereen seudulla ja vinkkejä lastenjuhliin!