59m2 koti kolmen lapsen kanssa
Saimme viikko sitten maanantaina avaimet uuteen väliaikaiseen kotiimme. Yleensä muuttaminen on ihanaa, sillä tähän mennessä uusi koti on aina ollut isompi tai jotenkin muuten parempi kuin edellinen. Tällä kertaa muutimme 95m2 rivitalokodistamme 59m2 kokoiseen kerrostaloasuntoon. On toki ihanaa, että saimme kotimme myytyä ja pääsimme suunnittelemaan ja toteuttamaan uutta omaa taloamme, mutta hieman jännitti etukäteen tämä väliaikainen muutto.
Uusi asuntomme on periaatteessa kiva. Talo on valmistunut huhtikuussa 2019 ja se on todella siisti ja valoisa. Ensimmäistä kertaa muutin vuokra-asuntoon, missä ei tarvinnut siivota oikeastaan ollenkaan ennen muuttoa. Asunnossa on myös sauna ja lasitettu parveke, mutta yksi lisähuone ei olisi pahitteeksi :) Lapset nukkuvat kaikki makuuhuoneessa ja meidän vanhempien sänky on olohuoneessa. Samalla R siirtyi nukkumaan "omaan" huoneeseen vajaa 11 kuukauden ikäisenä.
Kun muuttopäivänä uuteen kotiimme oli tuotu tavaraa, oli aika epäuskoinen olo. Miten tarvittavat tavarat voisivat mitenkään mahtua tänne? Lopulta saimme kuitenkin yllättävän hyvin olohuoneeseen parivuoteen, lipaston, tv-kalusteen, kaapin, nojatuolin sekä sohvan. Keittiö ja olohuone on yhteinäistä tilaa ja aika avara ja valoisa. Tilassa on neljä ikkunaa sekä parvekkeen ovi, joten jouduin hankkimaan jokaiseen ikkunaan pimennysverhon, jotta tila toimii myös makuuhuoneena.
Suurin osa tavaroistamme ja osa huonekaluista pakattiin varastoon odottamaan seuraavaa muuttoa. On tavallaan ihanaa, kun esillä on vain tarvittavat tavarat ja esimerkiksi leluistakin osa on varastossa. Samalla voikin miettiä, että tarvitseeko sitä oikeasti niin paljon tavaraa ja voisiko niistä vielä karsia jotain pois? Tällä viikolla olemme siivonneet ja tyhjentäneet vanhaa kotiamme. Viimeisiä tavarakasoja tuntuu riittävän loputtomasti. Sekalaisia koreja täynnä epämääräisiä tavaroita, joita on kaiveltu kaappien ja laatikoiden pohjalta.
Vanha kotimme on ihana, mutta jotenkin ihmeellisesti tunnen vain pientä haikeutta. Tuntuu, että nyt on oikea aika mennä eteenpäin ja odotan tietysti innolla uutta tulevaa kotiamme. Eniten tällä hetkellä kaipaan vanhasta kodistamme omaa pihaa, koska onhan se vaan niin helppoa ja kivaa, kun ovesta pääsee suoraan ulos ja lapset voivat leikkiä siinä myös keskenään. Vanhassa kodissamme on myös ihania yksityiskohtia, joita emme tule saamaan uuteen kotiimme, kuten noin neljän metrin huonekorkeus olohuoneessa tai lasten huoneen parvi. Kolmen lapsen kanssa vanha koti olisi kuitenkin jäänyt pieneksi ja ehkä myös hieman hankalaksi huoneiden osalta. Nyt siis kohti uusia suunnitelmia ja sitä ennen kerrostaloelämää kaksiossa kahden aikuisen, kolmen lapsen ja yhden koiran kanssa :)
Uusi asuntomme on periaatteessa kiva. Talo on valmistunut huhtikuussa 2019 ja se on todella siisti ja valoisa. Ensimmäistä kertaa muutin vuokra-asuntoon, missä ei tarvinnut siivota oikeastaan ollenkaan ennen muuttoa. Asunnossa on myös sauna ja lasitettu parveke, mutta yksi lisähuone ei olisi pahitteeksi :) Lapset nukkuvat kaikki makuuhuoneessa ja meidän vanhempien sänky on olohuoneessa. Samalla R siirtyi nukkumaan "omaan" huoneeseen vajaa 11 kuukauden ikäisenä.
Kun muuttopäivänä uuteen kotiimme oli tuotu tavaraa, oli aika epäuskoinen olo. Miten tarvittavat tavarat voisivat mitenkään mahtua tänne? Lopulta saimme kuitenkin yllättävän hyvin olohuoneeseen parivuoteen, lipaston, tv-kalusteen, kaapin, nojatuolin sekä sohvan. Keittiö ja olohuone on yhteinäistä tilaa ja aika avara ja valoisa. Tilassa on neljä ikkunaa sekä parvekkeen ovi, joten jouduin hankkimaan jokaiseen ikkunaan pimennysverhon, jotta tila toimii myös makuuhuoneena.
Suurin osa tavaroistamme ja osa huonekaluista pakattiin varastoon odottamaan seuraavaa muuttoa. On tavallaan ihanaa, kun esillä on vain tarvittavat tavarat ja esimerkiksi leluistakin osa on varastossa. Samalla voikin miettiä, että tarvitseeko sitä oikeasti niin paljon tavaraa ja voisiko niistä vielä karsia jotain pois? Tällä viikolla olemme siivonneet ja tyhjentäneet vanhaa kotiamme. Viimeisiä tavarakasoja tuntuu riittävän loputtomasti. Sekalaisia koreja täynnä epämääräisiä tavaroita, joita on kaiveltu kaappien ja laatikoiden pohjalta.
Vanha kotimme on ihana, mutta jotenkin ihmeellisesti tunnen vain pientä haikeutta. Tuntuu, että nyt on oikea aika mennä eteenpäin ja odotan tietysti innolla uutta tulevaa kotiamme. Eniten tällä hetkellä kaipaan vanhasta kodistamme omaa pihaa, koska onhan se vaan niin helppoa ja kivaa, kun ovesta pääsee suoraan ulos ja lapset voivat leikkiä siinä myös keskenään. Vanhassa kodissamme on myös ihania yksityiskohtia, joita emme tule saamaan uuteen kotiimme, kuten noin neljän metrin huonekorkeus olohuoneessa tai lasten huoneen parvi. Kolmen lapsen kanssa vanha koti olisi kuitenkin jäänyt pieneksi ja ehkä myös hieman hankalaksi huoneiden osalta. Nyt siis kohti uusia suunnitelmia ja sitä ennen kerrostaloelämää kaksiossa kahden aikuisen, kolmen lapsen ja yhden koiran kanssa :)
Kommentit
Lähetä kommentti