Äiti, älä suorita pikkulapsiaikana: Opin sen kantapään kautta
Postauksen aihe vyöryi mieleeni, kun ajatuksissani risteili: "pakko" lähteä lenkille. Juokseminen on minulle ehdottomasti henkireikä ja asia, jonka kautta lataudun. Mutta, jos elämässä on meneillään paljon ja erityisesti huonoja yöunia, fyysinen tekeminen ei tuo enää lisää virtaa. Keho ei pysty ottamaan treeniä vastaan, vaan kuormittuu vain lisää. Tämä pätee kaikkeen muuhunkin tekemiseen.
Pikkulapsiaikana suorittaminen
Nauti vauvauodesta
Kun odotin esikoistamme, tein maisterin opintojani yliopistossa. Etukäteen olin ajatellut, että äitiysloma on hyvä tauko työelämästä ja samalla saan tehtyä opintoni loppuun. Olisinpa silloin osannut ajatella toisin.
Vauvavuodelle riittää hyvin tavoitteeksi nauttia vauvasta ja elää vauvan kanssa päivä kerrallaan. Moni tuore äiti esimerkiksi murehtii raskauskiloista. On ihan eri asia käydä 10 kilometrin vaunulenkillä, jos vauva nukkuu hyvin kuin kahden tunnin yöunilla. Vauvavuoteen liittyy monia muitakin odotuksia ja moni äiti suorittaa niitä vauvavuoden aikana ilman, että ne toisivat oikeasti hyvää mieltä. Päinvastoin!
Itsekin kuulun näihin suorittajien joukkoon. Esikoisen äitiyslomalla kirjoitin gradun, vaikka vauva nukkui huonosti ja itse nukuin monta kuukutta vielä huonommin. Olihan se kiva, että valmistuin eikä opinnot jääneet laahaamaan, mutta se vaikutti paljon kokemuksiini vauvavuodesta. En jotenkin osannut ottaa rauhallisesti, vaikka juuri niin olisi pitänyt tehdä. Ja samalla suoritin äitiyttä.
Vihdoin kolmosen äitiyslomalla osasin ottaa rauhallisemmin. En siivonnut silloin, kun vauva nukkui, en tehnyt väkisin pitkiä vaunulenkkejä, emmekä lähteneet vauvakahvilaan, jos olimme nukkuneet huonosti. Oli ihan ok olla vain kotona vauvan kanssa, jos se tuntui sillä hetkellä parhaalta.
Kommentit
Lähetä kommentti