Lapset ja tassunjälkiä sydämissä

Kun vauvamme R syntyi, meidän perheeseemme kuului vanhempien ja kolmen lapsen lisäksi kaksi koiraa. Marraskuussa jouduimme jättämään hyvästit rakkaalle Nelli-koirallemme, joka olisi täyttänyt viime joulukuussa 13 vuotta. Erityisesti esikoisemme reagoi Nellin lähtöön raskaasti. He olivat ehtineet olla paljon yhdessä ja olivat hyviä ystäviä. Edelleen on päiviä, kun juttelemme siitä, miten epäreilua on, että Nelliä ei enää ole. Kahdelle nuoremmalle lapsellemme ei varmasti Nellistä juurikaan jäänyt muistoja. O toki tunnistaa Nellin valokuvista, mutta en tiedä muistaako hän nyt tai myöhemmin Nelliä "oikeasti". Nelli kasvoi lasten mukana mahtavaksi lapsiperheen koiraksi ja oli usein mukana lasten touhuissa. Meillä kaikilla on ikävä.

Nellin lempipaikka oli nukkua jonkun vieressä

Toinen koiramme on seurakoira ja cavalier on luonteensa puolesta varmasti yksi parhaista lapsiperheelle sopivista koiraroduista. Aina iloinen ja ystävällinen, ei hauku ja rakastaa hellyyttä. Rodun terveystilanne ei ole paras mahdollinen, mutta meidän oma hännänheiluttajamme on ollut suhteellinen terve. Funnysta huomaa, että ikää on tullut ja vauhti on hidastunut, mutta sama iloisuus  ja innostuneisuus on säilynyt pentuajoista lähtien. 

O:n ja Funnyn oma hetki

Meillä ei ole ikinä tullut tilannetta, että olisin pelännyt lasten ja omien koiriemme kohtaamisia. Tietysti aikuinen on aina vastuussa eivätkä pienet lapset saa olla koirien kanssa kaksin ilman aikuisen läsnäoloa. Koira on kuitenkin eläin ja puolustautuessaan voi käyttäytyä arvaamattomasti. Meillä kuitenkin lapset ovat saaneet aina olla vapaasti koirien kanssa ja koirat ovat oppineet itse hakeutumaan rauhaan tarvittaessa.

Funny on pian 12v

Omassa lapsuudenkodissani ei ollut lemmikkejä. Olen aina pitänyt paljon eläimistä, erityisesti koirista, mutta tuskinpa itse olisin ottanut 21-vuotiaana omaa koiraa. Kävi kuitenkin niin hyvin, että tapasin miehen, joka oli päättänyt ottaa itselleen koiran ja sain samassa paketissa miehen ja pian sen jälken koiranpennun. Itse uskon, että lemmikit ovat lapsille suuri rikkaus ja opettavat paljon. Tietysti ne toimivat myös allergioiden siedättäjinä, mutta tuskin kukaan sen takia ottaa lemmikkiä. Lemmikit antavat paljon, mutta vastavuoroisesti myös vaativat paljon. Itselläni on ollut usein tilanne, kun tuntuu etten jaksa tai pysty lasten lisäksi antamaan tarvittavaa huomiota koirillemme/koirallemme. Erityisesti viime syksynä muutaman kerran, kun työnsin väsyneenä vauvaa vaunuissa, pidättelin 2-vuotiasta potkupyöräilijää, houkuttelin 6-vuotiasta kävelemään perässäni ja "kiskoin" kahta koiraa tien laidassa eteenpäin, mietin että ei ole todellista. Vanhat koirat eivät toki vaadi enää yhtä paljon aktiviteettia kuin nuoret, mutta perustarpeista täytyy kuitenkin huolehtia ja mielellään hieman enemmän. Välillä hektisinä päivinä, kun takana on huono yö ja koko ajan jollain tuntuu olevan kiukkua, ei ehkä ole parhaimmillaan koiranomistajana ja toivoisi hetken, että joku toinen ottaisi vastuuta edes siitä koirasta. Mutta sitten illalla se sama koira kaivautuu kainaloon sohvalle, kun muut ovat jo nukkumassa. Siihen tuhinaan on itsekin hyvä rauhoittua. Olen todella onnellinen, että lapsetkin saavat kokea koiran lämmön vieressään sohvalla telkkaria katsellessa.

R on kiinnostunut Funnysta

Ennen lapsia harrastin koiriemme kanssa tokoa ja agilityä. Lasten syntymien jälkeen, aktiivinen koiraharrastaminen on jäänyt, mutta lapset ovat paljon olleet lenkeillä mukana ja oppineet sen kautta myös säännöllistä ulkoilua ja perheen kanssa yhdessä liikkumista. Lasten kasvaessa heidän omat harrastuksensa vie yhä enemmän aikaa ja se vaatii myös vanhempien sitoutumista. Meille ei siis ole lähivuosina tulossa uusia koiria. Nyt nautimme ihanasta Funnysta ja toivon, että myös R:lle jää paljon koiramaisia muistoja. Follow my blog with Bloglovin