Muistitko nimikoida vaatteet ja ostaa kumisaappaat? Kolmen lapsen arkihulinat ja päiväkodin aloitus

Syksy on alkanut vauhdilla ja meillä on ensimmäinen elokuu, kun kaikki kolme lastamme ovat päiväkodissa ja/tai koulussa. Tuntuu, että joka suunnasta tulvii viestejä, mitä pitäisi muistaa ja huolehtia. Wilma ja Päikky -sovelluksista tulee ilmoituksia pitkin päivää ja yritän vastailla lomakkeisiin / huolehtia hoitoajat yms. aina saman päivän aikana tai muuten unohdan jonkun  asian varmasti.

Kesällä mietin, että vihdoin tilaan edes kolmannelle lapselle nimitarroja vaatteisiin, mutta niin vain huomasin viimeisenä iltana ennen hoidon alkamista, että kirjoitin mustekynällä nimikirjaimia kokolappuihin. Osassa lapuista oli jo ennestään kahden isoveljen nimet ja piti käyttää mielikuvitusta, miten saisin mahtumaan vielä yhden nimen. Ensimmäisen viikon jälkeen unohdin jo tarkastaa, onko kaikissa vaatteissa nimet ja aamulla yritin olla huomaamatta päiväkodin eteisessä olevaa isoa lappua nimikoimisen tärkeydestä. Anteeksi varhaiskasvattajat, yritän parhaani.

Päiväkodin aloitus: Muistitko saappaat, tossut ja varavaatteet?

Viemme lapsia mieheni kanssa välillä vuorotellen ja ensimmäisellä viikolla meiltä molemmilta kyseltiin aamuisin, onko lapsella tossut. "Ei ole". "Ei ole vieläkään" Seuraavalla viikolla niiden perään ei enää kyselty. Tossujen ostaminen tuntuu pieneltä asialta, mutta näiden viikkojen aikana se on muodostunut ylivoimakseksi tehtäväksi. Nuorimmalle löysin kaapista isoveljen vanhat tossut, mutta siellä ne lojuu päiväkodin lokerossa, sukilla on paljon kivempi olla.

Kuravaatteet muistin heti ensimmäisenä päivänä, mutta saappaat sain vietyä vasta, kun seuraavana päivänä oli tiedossa retkipäivä. Siinähän ne oli kotimme eteisessä, mutta paksun kuran ja hiekan peitossa. Aamuisin ei vaan ehtinyt niitä pesemään ja iltaisin en enää muistanut. Saappaat kuitenkin kulkeutuivat päiväkotiin juuri ajoissa. Olin jo hieman ylpeä itsestäni, kunnes Wilmaan tuli viesti, että koululaiset ovat menossa seuraavana päivänä mustikkaan ja jokaisella tulisi olla saappaat mukana. E on kasvanut kesän aikana lähes kaikista vaatteista yli ja tietysti myös saappaat olivat pienet. Sopivia ei löytynyt lähimarketeista, joten päädyin antamaan mukaan omat saappaani villasukan kanssa. Onneksi meillä on enää muutama ero kengän koossa :)

Monta asiaa tapahtuu nyt yhtä aikaa

Myös harrastukset ovat alkaneet täysillä ja tällä viikolla meillä on harrastuksiin liittyviä menoja pelkästään esikoisella viitenä päivänä. Lisäksi listalla on ollut pieneksi jääneiden pelikenkien ostaminen, joilla mentiin jo kahdet treenit varpaat solmussa... Miksi juuri koulujen alkuviikoille osuu arkipelejä ja viikonlopputurnauksia? Pääasia tietysti on, kun näkee lapsen nauttivan harrastamisesta. 

Jos tässä olisikin kaikki, mutta myös uuden kodin pihatyöt ja maalausurakka on pahasti vaiheessa. Päätimme, että yritämme saada talon maalattua ennen syksyä, mutta työ ei ole vielä edes puolessa välissä ja kostet illat alkavat pahasti haittaamaan projektia. Lisäksi teemme maalausta ilman mitään apuja eli vahdimme samalla lapsia ja hoidamme kaikki arkimenot samalla. Ei siis ihmekään, että työ ei etene kovin vauhdikkaasti.

Pelkään kuitenkin, että tämä on vasta alkua tälle syksylle. Koronan toinen aalto näyttää pelottavan todelliselta ja aamuisin kuuntelen lähes henkeä pidätellen, että kuuluuko jostain huoneesta niiskutusta tai yskintää. Meidän perheestä 3/5 on jo kokenut kerran testauksen enkä usko sen jäävän siihen tämän syksyn osalta.

Lapsiperhearki on raskasta, mutta palkitsevaa

Toisesta näkökulmasta ajatellen elän parasta lapsiperheaikaa. Lapset ovat vielä pieniä ja jokainen oppii ja kokee koko ajan uutta. Mikä etuoikeus seurata kolmen ihanan lapsen kasvamista. Kunpa vaan ehtisin ja pystyisin keskittymään siihen kaikkeen. Kuka huolehtisi siitä, että äidillä on oikean kokoiset ja näköiset vaatteet, muistuttaisi mistä pidän eniten, tukisi vahvuuksiani ja pitäisi sylissä, kun harmittaa? 

Yritän välillä pysähtyä muistuttamaan itseäni, miten onnekkaita olemme. Onneksi suorittamisen taso on laskenut kolmen lapsen myötä ja osaan jo suhtautua asioihin armollisemmin. Ei haittaa, jos lapsella on eriparisukat tai pari numeroa liian isot saappaat.