Koronatestaajissa on eroja: Meidän perheessä jo 6 koronatestiä

Kävin viime viikolla toisen kerran koronatestissä. Minulla oli lieviä flunssan oireita ja hakeuduin testiin työterveyslääkärin ohjeen perusteella. Olin aika varma, että tulos olisi negatiivinen, mutta toisaalta onhan näitä tarinoita lievistä taudin versioista ja tapauksista, joissa taudin alkuperästä ei ole mitään tietoa.

Jos olisin saanut positiivisen tuloksen, eipä olisi minullakaan ollut mitään tietoa mahdollisesta altistumisesta. Olen viettänyt suhteellisen "karanteenimaista" elämää eli en ole käynyt missään isoissa tapahtumissa, matkustanut julkisilla tai käynyt edes toimistolla. Toisaalta olen kuitenkin käynyt kaupassa ilman maskia, kirjastossa sekä vienyt lapsia päiväkotiin. Ihan kuplassa en siis ole elänyt.

Koronatestaajissa on eroa: Koronatesti sattui toisella kertaa

Kävin ensimmäisessä koronatestissä kesällä. Testi tehtiin terveysasemalla ja se ei mielestäni tuntunut juuri miltään. Hieman nipisti ja oli hetken ikävä tunne, mutta ei sattunut. Sen jälkeen oli helppoa vakuutella lapsillekin ennen testiä, että se on nopeasti ohi eikä tunnu kovin pahalta.

Toinen testi sen sijaan sattui ja tuntui pahalta. Testi otettiin drive-in testipaikassa ja autossa oli vaikea saada rento asento. En siis varmasti ollut itsekään niin rento kuin ensimmäisellä kerralla. Testaaja yritti ensin toisesta sieraimesta, mutta ei saanut näytettä otettua. Tämä ei tuntunut mukavalta ja varmasti siinä vaiheessa jännitin jo kasvojanikin, mikä hankaloitti hommaa entisestään. Onneksi näytteen ottaminen onnistui helpommin toisen sieraimen kautta ja saatiin otettua. Jos vielä joudun koronatestiin, yritän olla mahdollisimman rento, pitää pään tarpeeksi takakenossa ja hengittää rauhallisesti suun kautta.

Pitäisikö elää karanteenissa: Meidän perheessä tehty jo monta koronatestiä

Meidän perheessä on tähän mennessä tehty kuusi koronatestiä. Kesällä tuntui jo hetkittäin, että elämä on vapautunut kevään rajoituksista eikä jokaista kauppaan menoa miettinyt.

Nyt päivittäin uutisoidaan uusista kasvavista koronatartunnoista ja tuntuu, että oma arki on taas kaventunut kodin ja päiväkodin välille. Kävimme tässä kuussa yli 7 kuukauden tauon jälkeen kylässä vanhempieni luona eikä reissuun lähteminen tunnu samalta kuin aikaisemmin. Jokainen aivastus jännittää ja lasten vointia tulee seurattua tosi tarkalla silmällä. Samalla tunnistaa entistä vahvemmin hetkessä elämisen merkityksen eikä kaikkea haluaisi siirtää jonnekin tulevaisuuteen. On vaikea vetää raja siihen, että missä tilanteessa on parempi tavata läheisiä ihmisiä vai pysytellä kauempana.