Vauvan ruokinta ja korvikeäidit

Kansainvälistä Imetysviikkoa vietettiin Suomessa 28.9.-4.10.2020. Aihe ei ole itselleni tällä hetkellä ajankohtainen eikä aihe herätä enää nykyisin minussa kovinkaan suuria tunteita. Luettuani Aamulehden artikkelin: Korvikeäidit ovat jatkuvan kiusaamisen kohteena..." oli kuitenkin pakko tarttua aiheeseen.

korvikeäidit

Itselläni on takana kolme erilaista imetystaivalta eikä mikään niistä ole pitkä täysimetys. Jokaisen kohdalla olen yrittänyt tiettyyn pisteeseen saakka ja lopettamisen syyt ovat olleet yhteenveto vauvan ja äidin parhaaksi. Näiden kokemusten kautta olen oppinut paljon itsestäni, mutta myös kokenut paljon erilaisia tunteita. Esikoisen kohdalla korvike oli itselleni lähes kirosana, vaikka lopulta sen kautta sain muodostettua tiiviin ja läheisen suhteen vauvani kanssa.

En mitenkään voi ymmärtää näkemystä, että vain imetys on keino läheisyyteen vauvan kanssa. Meillä ainakin pulloruokinnan kautta vauvat ovat saaneet tiivistä läheisyyttä eikä pullolla ruokkiessa edes pysty selaamaan samalla kännyä, vaan vauvan kanssa on luontevaa olla läsnä. Lisäksi meillä ainakin vauvan kanssa läheisyyttä on paljon muussakin yhteydessä kuin ruoan kautta. Mutta tarkoitukseni ei ole nyt mitenkään selitellä tai perustella pulloruokintaa tai muutenkaan olla mitään mieltä imettämisestä, vaan tarttua tähän äitiyten liittyvään vahvaan arvosteluun ja luokitteluun.

Miksi edelleen äidit luokitellaan tai jaotellaan sen mukaan, miten he ruokkivat lapsensa? Miksi puhutaan julkisesti korvikeäideistä ja millä perusteella äiti kuuluu tähän ryhmään? Jos antaa kerran korviketta, muutaman kerran päivässä vai kaiken ruoan korvikkeen muodossa?

 

Mitkä ihmeen korvikeäidit?

Termi on jotenkin ihan hullunkurinen. Tietysti ymmärrän, mitä se tarkoittaa, mutta miksi se, miten ruokit vauvaasi, luokittelee sinut äitinä johonkin tiettyyn ryhmään? Olen itsekin kokenut ne katseet, kun annan pienelle vauvalle pullosta maitoa tai sen tunteen, että kehtaanko nyt tässä pulloruokkia vauvaani? Jälkeenpäin nämä ajatukset tuntuvat jopa hieman hassuilta, mutta siinä hetkessä, kun olet esikoisen kanssa äiti-vauvatapaamisessa ja lähes jokainen äiti imettää lastaan, ajatus pulloruokinnasta on kaikkea muuta kuin huvittava. Miksi jostakin niin luonnollisesta asiasta kuin vauvan ruokinnasta on tehty niin luokittelevaa, vaikeaa ja jopa häpeän tunteita aiheuttavaa.

Olen imetysmyönteinen ja kannustan jokaista äitiä imettämään lastaan tiettyyn pisteeseen saakka. En kuitenkaan mitenkään ymmärrä, miksi siitä, miten joku toinen äiti ruokkii vauvaansa, on tehty niin valtavan iso? Edelleen 2020 Suomessa voidaan kiusata äitiä siitä, jos hän antaa vauvalleen korviketta. Kaiken lisäksi usein taustalla voi olla syy, joka on vauvan parhaaksi. Imetys ei vain aina onnistu ja äidin hyvinvointi on vauvalle tärkempää kuin rintamaito. Äidillä sattaa olla lääkitys, joka estää imettämisen ja eikö lopulta ole kuitenkin tärkeintä, että vauva saa ruokaa? Asiat eivät useinkaan ole ihan mustavalkoisia.

Loppujen lopuksi aika, jolloin vauvaa imetetään, sormiruokaillaan tai syödään muutenkin ns normaalista poikkeavasti, on tosi lyhyt. En haluaisi ajatella, että äitiyttä mitataan vauvavuoden aikana tai määritellään äitiyden onnistumista millään tavalla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Noin 40 ilmaista tekemistä lapsiperheille Tampereen seudulla

Lapsiperheen ruokalista: Kuuden viikon kiertävä ruokalista

Ekaluokkalaisen puhelin: Miten lapsi huijaa Family Link sovellusta?

Tekemistä Tampereella ja 40 ideaa lastensynttäreille Tampereen seudulla

Kolmen lapsen turvaistuimet takapenkille: Minkälaiset ja mihin autoon ne mahtuvat?

Toiveet lapsen sukupuolesta ja kysymykset: "Kai te vielä tytön teette?"

Ilmaista kesätekemistä lasten kanssa: Mitä tehdä kesällä lasten kanssa?

Lapsiperheen viikon ruokalista ja kustannukset: Helppoa arkiruokaa lapsille

Tuulimunaraskaus: Raskaana ilman vauvaa

8 helppoa ja edullista DIY joululahjaa: Itse tehdyt joululahjat