Minkä ikäisenä pois pinnasängystä? 2-vuotiaan haastavat yöt

Meidän 2-vuotiaamme kanssa on käyty läpi monenlaisia univaiheita. Vauvavuosi oli unien osalta haastava, 1-vuotiaana nautimme jonkin verran kokonaisista öistä, mutta vajaa 2-vuotiaana hoidon aloittamisen yhteydessä yöt muuttuivat jälleen levottomiksi.

Tällä hetkellä 2-vuotiaamme nukkuu omassa huoneessa pinnasängyssä, mutta tulee lähes joka yö meidän väliin nukkumaan. Tai oikeastaan hänet haetaan. R nukkuu edelleen unipussissa eikä pääse sen takia kiipeämään itse pois pinnasängystä. Ei ole oikeastaan sitä edes pussin kanssa (onneksi!) yrittänyt. Hän siis herää jossain vaiheessa yötä, huutaa äänekkäästi äitiä ja huuto loppuu vain siihen, kun hän pääsee viereen. En ole kokeillut kauan menisi, että hän rauhoittuisi yöllä takaisin omaan sänkyynsä, koska pitkä hereillä olo keskellä yötä veisi todennäköisesti omat loppuyön uneni.

Olen myös ajatellut, että viereen tuleminen on tällä hetkellä hänelle tärkeää. Tämä alkoi niin selkeästi hoidon alkamisen kanssa samaan aikaan, että osaksi syynä on varmasti läheisyyden tankkaaminen. Ja tietysti haluan sen hänelle antaa. Ja täytyy myöntää, että itsellenikin viereen kömpivä pieni unituhisija on mieluinen. Päivisin hän harvoin malttaa olla sylissä muutamaa minuuttia pidempään, joten myös itse tankkaan öisin tätä lämpöä ja läheisyyttä.

Hieman kuitenkin epäilyttää, että tuhoaako tämä itsekseen nukahtamisen taidon ja pian myös illat alkavat olla haastavia omaan sänkyyn nukahtamisen kanssa. Lisäksi omat yöunet kärsivät öisistä herätyksistä ja usein meillä on aamulla kaksi lasta sängyssämme. Usein se tarkoittaa sitä, että joko mieheni on siirtynyt sohvalle tai me molemmat roikumme puoliksi pois sängystä. Pidemmän päälle tämä vaikuttaa aika ajoin arjen jaksamiseen aika paljon.

pinnasänky

Minkä ikäisenä pois pinnasängystä?

Meidän kaksi vanhempaa lastamme ovat siirtyneet pois pinnasängystä hieman yli 2-vuotiaina. Nämä ovat menneet jotenkin luontevasti muiden siirtymien kanssa. Esikoisen kohdalla muutimme uuteen kotiin hänen täyttäessään 2-vuotta ja vaihdoimme samalla sängyn juniorisänkyyn. Keskimmäisen kohdalla koimme, että hänen tulisi siirtyä pois pinnasängystä ennen vauvan syntymää, jotta saisimme pinniksen vauvalle.

Tämä ei tosin sujunut käytännön tasolla ihan niin luontevasti kuin ajatuksena. Hyvin nukkunut taapero reagoi vahvasti pinniksen vaihtumiseen tavalliseen sänkyyn ja unet / nukahtaminen meni ihan sekaisin. Lopulta jouduimme hankkimaan vauvalle toisen pinnasängyn, jotta 2-vuotias saisi jatkaa omia uniaan vielä tutussa pinniksessä. Ja lopputulemahan oli tietysti se, että 2-vuotias siirtyikin muutamien viikkojen kuluttua uuteen sänkyynsä, mutta vauva ei suostunut nukkumaan pinniksessä ekoina kuukausina juuri ollenkaan ja toiseksi hankittu pinnis oli lopulta ihan turha.

Iän puolesta minulla ei ole vielä kiire siirtää nuorimmaistamme pois pinniksestä. Lähinnä pelkään, että hän kiipeää sieltä itse pois. Mietin kuitenkin, olisiko helpompaa meille kaikille, jos hän voisi yöllä itse tulla meidän viereemme ilman kovaa huutoa ja itkua. Tähän liittyy vielä se, että yöllä hänelle kelpaa vain äiti. Jos isä menee yöllä hänen huoneeseensa, huuto vain kovenee. Tämä ei ole mitenkään kovin loogista, koska esimerkiksi päiväkotiin mennessä hän haluaa, että isä vie hänet.

Olen nyt kahden vaiheilla, että vaihdammeko hänelle juniorisängyn vai jatkammeko vielä pinnasängyssä. Mikä on hyvä ikä vaihtaa pois pinnasängystä? Tähän ei taida olla mitään yhtä ja oikeaa ratkaisua. Minkä ikäisenä teillä on siirrytty pois pinnasängystä ja miten se vaikutti nukkumiseen?

Kommentit

  1. Oman lapseni olen siirtänyt nuoriso sänkyyn yksi vuotiaana, kun hän kiipesi pois häkkisängystä. Hyvin meni heti.

    VastaaPoista
  2. Tähän saattaa vaikuttaa myös se, miten lapsia yleensäkin on nukutettu vauvana. Meillä on pidetty melko tiukkaa linjaa, eli vauvat on nukkuneet alusta asti omassa sängyssään, ja pyritty siihen että nukahtavat omaan sänkyyn eikä syliin. Toki pienet vauvat välillä (useinkin) nukahtivat syliin tai tissille. Esikoinen oppi nukahtamaan yksin pinnasänkyynsä omassa huonessaan noin 6kk iässä ja toinen noin 8-9kk iässä. Tällä tarkoitan siis sitä että lapsen pystyy vaan jättää sinne sänkyynsä, hyshys, peitto päälle, ja poistutaan. Ei mitään silittelyä tms varsinaista nukuttamista. Esikoisella soi itkuhälystä tuutulaulu, toisella lapsella ei ole ollut sitäkään. Esikoinen ei koskaan kiivennyt pois pinnasängystä, joten laitettiin tavalliseen sänkyyn vasta 2,5 vuotiaana. Muutaman illan hän kipitti sängystään pois, mutta lopetti nopeasti. Nyt on nukkunut sängyssään puoli vuotta eikä ole kertaakaan keskellä yötä sieltä pois tullut! Toinen lapsemme täyttää nyt 1v, joten hänestä en osaa sanoa miten tuo tavalliseen sänkyyn siirtyminen tulee sujumaan...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kosinta ja 10 vuotta kihloista: Onko kolmen lapsen vanhempien parisuhteessa vielä kipinää?

4 kuukautta curly girl suorille hiuksille: Tuliko hiuksistani kiharat?

Ekaluokkalaisen puhelin: Miten lapsi huijaa Family Link sovellusta?

Tuulimunaraskaus: Raskaana ilman vauvaa

Noin 40 ilmaista tekemistä lapsiperheille Tampereen seudulla

Kolmen lapsen turvaistuimet: Minkälaiset ja mihin autoon ne mahtuvat?

Lapsi päiväkodissa, kun äiti on kotona

Koronatesti: Miten sujuu lapsen kanssa drive-in koronatesti?

Miten rauhoittaa lapsi unille: Kokemuksia itsetehdystä painopeitosta

Tekemistä Tampereella ja 40 ideaa lastensynttäreille Tampereen seudulla