Mistä tietää, että parisuhde on muuttunut pitkäksi parisuhteeksi lapsiperheessä?

Olin 21-vuotias, kun tapasin mieheni. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta. Näihin vuosiin on mahtunut paljon asioita. Olemme kasvaneet yhdessä aikuisiksi, olen valmistunut kahdesta eri koulusta, olemme perustaneet perheen ja saaneet kolme ihanaa lasta, rakentaneet talon ja asuneet yhdessä neljässä eri kunnassa ja tähän mennessä 9 eri osoitteessa. Tänään vietämme 11v kihlajaispäivää.

Ei varmaankaan ole mitään mittaria, millä määritellään, minkä ajan päästä parisuhde luokitellaan pitkäksi parisuhteeksi. Onko se vuosi, kymmenen vuotta, kaksikymmentä vuotta vai jopa enemmän? Tietyt asiat kuitenkin muuttunut parisuhteessa, kun aikaa on kulunut tapaamisesta. Alkuaikoina esimerkiksi vuosipäivä oli iso juhla. Sitten merkittäväksi päiväksi muuttui kihlapäivä ja siitä pian hääpäivä. 15 vuoden ja 10 vuoden naimissa olon jälkeen emme juhli enää sen erityisemmin vuosi- tai kihlajaispäivää. Hääpäivänä muistamme toisiamme jollakin tavalla ja huomionosoitukset kulkevat mukana arkisissa jutuissa. Niistä ei välttämättä tarvitse tehdä enää mitään suurta numeroa.

Mistä tietää, että parisuhde on muuttunut pitkäksi parisuhteeksi lapsiperheessä?

1. Parisuhdeviikonloppuna parasta on nukkuminen

Jos joskus käy niin hyvin, että pääsee kaksin hotelliin tai on mahdollisuus ottaa irtiotto lapsiperhearjesta, parasta on pitkään nukkuminen! Niinä harvoina kertoina, kun me olemme päässeet kaksin hotellilomalle, olemme viettäneet illan huoneessa. Ehkä vähän juomaa, mahdollisesti jopa noutoruokaa ja lojumista sängyssä yhdessä, ilman kiirettä mihinkään. Päivällä olemme tehneet aina jotain spessua ja esimerkiksi alkuillasta tai aamusta tehneet pitkiä kävelylenkkejä. Mutta pitkästä ravintolaillasta tai valvomisesta kumpikaan ei ole haaveillut enää aikohin. Ehkä niiden aika tulee taas, kun lapset ovat kasvaneet.

2. Uni on mennyt toisen vieressä nukkumisen edelle

Olemme olleet nyt yhdessä noin 15 vuotta. Varmaan noin 10 vuotta olin sitä mieltä, että parasta on nukkua vierekkäin, vaikka tilanne olisi mikä. Edelleenkin siis olen sitä mieltä, että haluan nukkua mieheni vieressä. Mutta elämäntilanteet ovat vaihtuneet lasten myötä ja viimeisen kahden vuoden aikana olemme nukkuneet reilusti yli puoli vuotta yhteensä eri huoneissa. Syynä ei ole ollut riita tai kyllästyminen toiseen, vaan yksikertaisesti siten on varmistettu, että jokainen saisi nukkua edes jonkin verran. On ollut huonosti nukkuva vauva tai usein heräilevä taapero. Uni on siis mennyt toisen vieressä nukkumisen edelle. Tämä asia toivottavasti taas muuttuu, mutta tällä hetkellä neljä samassa sängyssä on hieman liikaa...

3. Vuosipäiviä vietetään lasten kanssa

Hääpäivää ja muita vuosipäiviä on viime vuosina vietetty lasten kanssa. Syynä ei tosin ole ollut se, että emme olisi halunneet mennä kahdestaa jonnekin, vaan meillä on esimerkiksi ollut pieni vauva tai vaikeuksia saada lastenhoitoapua. Toisinaan on lopulta helpompaa tehdä jotain koko perheenä kuin säätää lastenhoitokuvioita.

Alkuvuodesta meillä on 10-vuotis hääpäivä. Meillä jäi aikoinaan häämatka tekemättä, kun lähdinkin jatko-opiskelemaan ja sitten pian syntyi esikoisemme. Olemme sopineet jo aikoja sitten, että lähdemme reissuun 10v hääpäivänä ja teemme kahdestaan jotain erityistä. Tällä kertaa emme pääse matkalle koronan takia. Haaveilimme kuitenkin, että pääsisimme jonnekin Suomessa kaksin. Toivottavasti tämä toteutuu ainakin tämän vuoden aikana.

 

4.  Kaksin ollessa puhutaan lapsista tai käydään autokaupassa

Jos lopulta pääsemme jonnekin kahdestaan, huomaamme, että juttelemme lapsista. Mitäköhän he tekevät? Miten siellä menee? Lopulta täytyy erikseen sopia, että nyt keskitytään ihan muihin asioihin. Tai sitten käytämme harvinaisen mahdollisuuden olla kahdestaan siihen, että hoidamme asioita. Käymme autokaupassa, hankimme huonekaluja tai teemme muita isompia valintoja, joita on vaan yksinkertaisesti helpompi hoitaa ilman lapsia. Ei ehkä kaikista romanttisinta, mutta huomattavasti arkea helpottavaa.

 

 

5. Rakkauslukko ei olekaan enää kovin merkittävä asia

Muistan, miten jännittävää ja huikeaa oli viedä rakkauslukko Tampereelle patosiltaan. Vietimme ihanan treffi-illan ja kiinnitimme lukon paikoilleen. Kävelin sillalla pitkästä aikaa viime vuonna ja en löytänyt meidän lukkoa! En siis muistanut mihin kohtaan olimme sen kiinnittäneet. En ollut edes ihan varma enää, että minkälainen se oli! Ehkä punainen ja sydämenmuotoinen...? Silloin niin merkittävä asia ei tuntunutkaan enää niin merkittävältä. Emme tarvitse erityisiä symboleja todistamaan yhdessä oloamme, vaan se riittää, että toinen on siinä vieressä. Aion kyllä mennä vielä etsimään lukkomme.

6. Toista osaa lukea jo pienestä eleestä

Toisen on oppinut tuntemaan niin hyvin, että tietää jo etukäteen, miten tämä reagoi johonkin asiaan. On ok, että molemmilla on huonoja päiviä ja silloin osaa olla ärsyttämättä toista yhtään enempää. Suhteen ylläpitäviä voimia ovat pienet sisäpiirivitsit ja huomionosoitukset, joista tietää, että toinen on siinä. Sen todisteluun ei tarvitse suurieleisiä romanttisia eleitä. Parasta on, että toinen on mukana tässä arjessa.

Lue vuoden takaisista ajatuksista pitkästä parisuhteesta: Kosinta ja 10 vuotta kihloista: Onko kolmen lapsen vanhimpien parisuhteessa vielä kipinää?