Levottomat yöt ovat täällä taas: Ajatus katkeaa ja pienetkin asiat ärsyttävät!

Julkaisin noin kuukausi siten postauksen otsikolla: 10 kuukautta katkonaisia öitä: Miten siitä selvittiin ja miten yöt paranivat? Silloin olen kirjoittanut: "Nykyään R nukkuu täysiä öitä eikä maitoa ole tarvittu ollenkaan. Joinakin öinä hän saattaa herätä kerran, mutta nukahtaa nopeasti uudestaan tutin voimalla." Mitä sen jälkeen on tapahtunut?

Olen nukkunut R:n kanssa olohuoneen lattialla patjalla, mieheni on nukkunut hänen kanssaan meidän sängyssä ja olen herännyt useana aamuna lasten huoneen lattialta patjamajoituksesta. Ensin taisi tulla hampaita. Ainakin Panadol helpotti itkuisuutta ja suuhun ilmestyi samoihin aikoin kaksi uutta pientä hammasta. Sen jälkeen uni jäi levottomaksi ja sitten R:lle tuli syksyn ensimmäinen flunssa. Ensimmäiset kaksi yötä flunssan alkamisen aikaan hän itki vähän väliä ja nukahti uudestaan vain kainaloon. Ja toki meillä lapsi saa tulla viereen, kun sitä tarvitsee. Nyt on flunssa parantunut ja sen myötä yötkin ovat olleet taas hieman parempia. Mutta niitä kokonaisia öitä kuitenkin edelleen etsitään.

Vaiheita, vaiheita

Pitäisihän se kolmen lapsen äitinä tietää, että vaiheita tulee ja menee. Kokonaiset yöt vaihtuvat katkonaisiin ja myös isommat lapset heräilevät satunnaisesti öisin. Muutamien tosi katkonaisten öiden jälkeen palasin hetkellisesti vauvasumun tunnelmiin ja voin sanoa, että ei todellakaan ole ikävä! Oma olo valvottujen öiden jälkeen on raastava. Aivot eivät toimi, ajatus katkeaa, pienetkin asiat ärsyttävät ja tavarat unohtuvat vääriin paikkoihin. Sain myös muun muassa kirjeen, että lapsenne (1v) ei saapunut hammashoitajalle ja tällä viikolla postista tipahti muistutuslasku, vaikka yleensä olen tosi tarkka laskujen kanssa.

Kun R täytti 7 kuukautta, olen kirjoittanut postauksen: 7 kuukauden vauvasumussa ehtii oppia vaikka mitä. Silloin R oli siihen mennessä nukkunut kaikki yöt, harvoja satunnaisia öitä lukuun ottamatta, 1-3 tunnin pätkissä. Yleisimmin noin kahden tunnin unijaksoissa.

Siitä kuukauden päästä tilanne oli tämä "Kuukauden aikana olemme nukkuneet ehkä jo hieman paremmin, vaikka edelleen meillä on öitä, kun heräilemme ihan liian monta kertaa. Olen yrittänyt opetella suhtautumaan väsymyksen tunteeseen uudella tavalla ja siirtämään sen ajatuksissani sivummalle. Se on asia, jolle en tässä elämäntilanteessa voi mitään, joten yritän sietää sitä parhaani mukaan."

Ja tästä postauksesta taas kuukauden päästä olen etsinyt unihiekkaa postauksessa: Unihiekkaa etsimässä: Ajatuksia unikoulusta ja kadonneita tutteja. Silloin äitiysloma oli jo loppumaisillaan, mutta: "Tuntuu, että olemme vielä jossain syvällä vauvakuplassa, missä heräillään paljon ja opetellaan yhteistä arkea."

Eteenpäin on siis menty ja nyt tiedän, että kokonaiset yöt ovat mahdollisia. Se täytyy kuitenkin hyväksyä, että lapsien kanssa tulee huonoja öitä ja katkonaisia unia on edessä vielä pitkään. Unisumu tuntuu aina vaan jotenkin super haastavalta, kun välissä saa nukkua kunnon unia. Ero nukuttujen ja nukkumattomien öiden välillä on niin suuri ja siinä sen eron huomaa niin konkreettiesti. Toki en valita ja olen onnellinen, että välissä on niitä hyviä öitä :)

Väsyneinä päivinä olisi parasta olla miettimättä väsymystä ja nukkumista. Olen kärsinyt oikeasti unettomuudesta ilman, että joku pitäisi minua hereillä. Niistä jaksoista olen oppinut paljon unesta, nukkumisesta ja itsestäni. Tiedän jo aika hyvin ne asiat, mitkä vaikuttavat omaan nukkumiseeni ja osaan vältellä unta häiritseviä asioita. Jos nukkuminen on välillä vaikeaa aikuisillekin, niin tietysti se sitä myös lapsille.