Opintovapaa 1-vuotiaan lapsen kanssa
Minulla päättyi R:n äitiysloma toukokuussa. En olisi ollut silloin heti vielä valmis töihin tai laittamaan pientä lastani päiväkotiin. R:n vauvavuosi meni aika sumussa ja tuntuu, että vasta kesän ja syksyn aikana olen pikkuhiljaa päässyt niin sanotusti normaaliin olotilaan. Toki meillä edelleen heräillään, mutta se ei ole mitään verrattuna siihen, kun nukuimme monta kuukautta 1-2 tunnin pätkissä. Vietin äitiysloman jälkeen muutaman viikon kesälomaa, minkä jälkeen jäin opintovapaalle. Mutta miksi opintovapaalle enkä kotihoidon tuelle?
Suomessa lapsen kanssa saa olla kotona kotihoidontuella niin kauan, että lapsi täyttää 3-vuotta. Rahallisesti tosin siihen ei ole monellakaan mahdollisuuksia. Kuten ei olisi minullakaan. Kotihoidontuki on älyttömän pieni ja joutuisimme pääasiassa elämään täysin mieheni rahoilla. Vaikka asumme tällä hetkellä väliaikaisesti vuokralla kaksiossa, en pystyisi kotihoidontuella maksamaan edes vuokrasta "omaa osuuttani" ja vuokra on vain pieni osa kolmilapsisen perheen menoista. Toki mieheni maksaisi koko perheen menot, mutta käytännössä se olisi haastavaa, ainakin pidemmän aikaa. O:n kanssa olin kotihoidontuella 5 kuukautta ja se tuntui aikalailla maksimiajalta, vaikka minulla olikin säästöjä varattuna ja asuntolainamme oli sen ajan lyhennysvapaalla. Tietysti jokainen perhe tekee omat ratkaisut ja on hienoa, että perheet saavat periaatteessa valita. Ja olen tosi onnellinen, että saan / olen saanut olla jokaisen lapsemme kanssa kotona äitiysloman jälkeen. Mikään raha ei tietenkään voi korvata sitä aikaa.
En välttämättä tahtoisi olla kotona kolme vuotta, mutta en silti ole ollut kenenkään lapsemme kohdalla valmis laittamaan lasta päiväkotiin noin 10 kuukauden ikäisenä. E meni hoitoon noin 1v 8kk ja O noin 1v 3kk. Äitiysloma on mahtava asia tietysti sen takia, että perheeseen on saapunut uusi jäsen, mutta se on myös tauko työelämästä. Samalla on mahdollisuus hetken miettiä, mihin suuntaan on menossa ja, mitä haluaa omalta työltään. Minulle kävi juuri näin.
Olen tällä hetkellä it-alan työssä ja palaan sinne mielelläni. Työ vastaa osaksi koulutustani. Mieleeni hiipi kuitenkin R:n vauvavuoden aikana ajatus, että haluaisin vielä päivittää opintojani vastaamaan tämän päivän vaatimuksia ja miettiä, mihin suuntaan haluan viedä osaamistani. Kun palaan töihin ja arkisirkus alkaa pyörimään toden teolla, en varmasti ehdi miettimään opintoja tai jäisi kovinkaan helposti työstäni enää sen jälkeen opintovapaalle. Nyt siis tuntui sopivalta ajankohdalta kaikkien kannalta, että jään vielä vuodeksi kotiin ja hyödynnän samalla sen vuoden oman osaamiseni päivittämiseen. Samalla olen kotona enenemmän, kun E aloitti koulun ja R on vielä pieni. O palasi elokuussa päiväkotiin, mutta on siellä lyhyempiä päiviä.
Opintovapaan aikana on mahdollista saada aikuiskoulutustukea. Aikuiskoulutustuen määrä lasketaan aikaisempien tulojen perusteella. Se ei vastaa palkkatuloja, mutta on selvästi enemmän kuin kotihoidontuki. Tuen saamiseen on olemassa useita vaatimuksia, jotka pitää täyttyä, esimerkiksi työhistoriaa on vähintään 8 vuotta, nykyisen työnantajan palveluksessa on ollut vähintään vuoden (työ on vakituinen) ja opiskelu on päätoimista sekä kuuluu tuen piiriin. Opintovapaan aikana opintojen tulee myös edetä tietyn verran kuukaudessa eli niihin täytyy oikeasti sitoutua
Suoritan avoimen yliopiston kautta markkinoinnin aineopinnot ja niitä täydentämään kauppatieteiden perusopinnot. Molemmissa on useampia viestinnän kursseja, joiden koen olevan minulle erittäin hyödyllisiä. R on tosiaan vielä kotona, joten opiskelu on toisinaan hieman haastavaa. Teen opintoja usein R:n päiväunien aikana sekä iltaisin / viikonloppuisin, kun mieheni on kotona. Tähän mennessä se on sujunut ihan kohtuullisesti ja olen saanut suoritettua jo enemmän kursseja kuin alunperin olin syksylle kaavaillut.
Kaikenlaisia sattumuksia on tähän matkan varrelle jo osunut ja välillä on tuntunut, että olisi kuitenkin helpompaa olla kotona kotihoidontuella tai palata töihin. Vastapainona kuitenkin opiskelu on tuonut itselleni jotain omaa, mihin voin keskittyä. Tässä elämäntilanteessa tämä tuntuu tosi oikealta ratkaisulta! Pystyn edistämään omaa osaamistani, mutta saan samalla olla kotona pidempään lasten kanssa. Lisäksi onhan tällä iso merkitys E:n koulun alkamiseen, kun olen aamuisin kotona. Toivon, että tämä vuosi auttaa myös minua hahmottamaan ja mahdollistamaan omia haaveitani työelämässä.
Lue: R 9 kuukautta ja kadonneet kuukaudet
Lue: 10 kuukautta katkonaisia öitä: Miten siitä selvittiin ja miten yöt paranivat
Lue lisää aikuiskoulutustuesta: Työllisyysrahasto.
 |
| Kuva Laura Vanzo / Visit Tampere |
Suomessa lapsen kanssa saa olla kotona kotihoidontuella niin kauan, että lapsi täyttää 3-vuotta. Rahallisesti tosin siihen ei ole monellakaan mahdollisuuksia. Kuten ei olisi minullakaan. Kotihoidontuki on älyttömän pieni ja joutuisimme pääasiassa elämään täysin mieheni rahoilla. Vaikka asumme tällä hetkellä väliaikaisesti vuokralla kaksiossa, en pystyisi kotihoidontuella maksamaan edes vuokrasta "omaa osuuttani" ja vuokra on vain pieni osa kolmilapsisen perheen menoista. Toki mieheni maksaisi koko perheen menot, mutta käytännössä se olisi haastavaa, ainakin pidemmän aikaa. O:n kanssa olin kotihoidontuella 5 kuukautta ja se tuntui aikalailla maksimiajalta, vaikka minulla olikin säästöjä varattuna ja asuntolainamme oli sen ajan lyhennysvapaalla. Tietysti jokainen perhe tekee omat ratkaisut ja on hienoa, että perheet saavat periaatteessa valita. Ja olen tosi onnellinen, että saan / olen saanut olla jokaisen lapsemme kanssa kotona äitiysloman jälkeen. Mikään raha ei tietenkään voi korvata sitä aikaa.
En välttämättä tahtoisi olla kotona kolme vuotta, mutta en silti ole ollut kenenkään lapsemme kohdalla valmis laittamaan lasta päiväkotiin noin 10 kuukauden ikäisenä. E meni hoitoon noin 1v 8kk ja O noin 1v 3kk. Äitiysloma on mahtava asia tietysti sen takia, että perheeseen on saapunut uusi jäsen, mutta se on myös tauko työelämästä. Samalla on mahdollisuus hetken miettiä, mihin suuntaan on menossa ja, mitä haluaa omalta työltään. Minulle kävi juuri näin.
Miksi jäin opintovapaalle?
Olen valmistunut vuonna 2007 AMK:sta ja vuonna 2013 yliopistosta. Aloin odottamaan E:tä, kun opiskelin yliopistossa ja tein gradun äitiysloman aikana (Lue: Muutto kohti tuntematonta ja raskaus opiskelijana). Olen ehtinyt myös olla työelämässä ennen lapsia sekä heidän jälkeen. Nykyiseen työpaikkaani menin vuonna 2015.Olen tällä hetkellä it-alan työssä ja palaan sinne mielelläni. Työ vastaa osaksi koulutustani. Mieleeni hiipi kuitenkin R:n vauvavuoden aikana ajatus, että haluaisin vielä päivittää opintojani vastaamaan tämän päivän vaatimuksia ja miettiä, mihin suuntaan haluan viedä osaamistani. Kun palaan töihin ja arkisirkus alkaa pyörimään toden teolla, en varmasti ehdi miettimään opintoja tai jäisi kovinkaan helposti työstäni enää sen jälkeen opintovapaalle. Nyt siis tuntui sopivalta ajankohdalta kaikkien kannalta, että jään vielä vuodeksi kotiin ja hyödynnän samalla sen vuoden oman osaamiseni päivittämiseen. Samalla olen kotona enenemmän, kun E aloitti koulun ja R on vielä pieni. O palasi elokuussa päiväkotiin, mutta on siellä lyhyempiä päiviä.
Opintovapaan aikana on mahdollista saada aikuiskoulutustukea. Aikuiskoulutustuen määrä lasketaan aikaisempien tulojen perusteella. Se ei vastaa palkkatuloja, mutta on selvästi enemmän kuin kotihoidontuki. Tuen saamiseen on olemassa useita vaatimuksia, jotka pitää täyttyä, esimerkiksi työhistoriaa on vähintään 8 vuotta, nykyisen työnantajan palveluksessa on ollut vähintään vuoden (työ on vakituinen) ja opiskelu on päätoimista sekä kuuluu tuen piiriin. Opintovapaan aikana opintojen tulee myös edetä tietyn verran kuukaudessa eli niihin täytyy oikeasti sitoutua
Mitä ja milloin opiskelen?
Aikuiskoulutustukea voi saada tutkinnon tai sen osan suorittamiseen sekä ammatilliseen täydennys- ja lisäkoulutukseen. Minulla on jo kaksi tutkintoa, joten en tavoittele (ainakaan tällä hetkellä) lisää tutkintoja, mutta kaipaan erityisesti ammatillista täydennyskoulutusta. Viimeisimmästä valmistumisestani on nyt jo kuusi vuotta. Ala on mennyt älyttömästi eteenpäin ja vaikka tietyt perusperiaatteet eivät ole muuttuneet, niin esimerkiksi markkinoinnin osalta eletetään tällä hetkellä aika erimaailmassa kuin vuonna 2013.Suoritan avoimen yliopiston kautta markkinoinnin aineopinnot ja niitä täydentämään kauppatieteiden perusopinnot. Molemmissa on useampia viestinnän kursseja, joiden koen olevan minulle erittäin hyödyllisiä. R on tosiaan vielä kotona, joten opiskelu on toisinaan hieman haastavaa. Teen opintoja usein R:n päiväunien aikana sekä iltaisin / viikonloppuisin, kun mieheni on kotona. Tähän mennessä se on sujunut ihan kohtuullisesti ja olen saanut suoritettua jo enemmän kursseja kuin alunperin olin syksylle kaavaillut.
Kaikenlaisia sattumuksia on tähän matkan varrelle jo osunut ja välillä on tuntunut, että olisi kuitenkin helpompaa olla kotona kotihoidontuella tai palata töihin. Vastapainona kuitenkin opiskelu on tuonut itselleni jotain omaa, mihin voin keskittyä. Tässä elämäntilanteessa tämä tuntuu tosi oikealta ratkaisulta! Pystyn edistämään omaa osaamistani, mutta saan samalla olla kotona pidempään lasten kanssa. Lisäksi onhan tällä iso merkitys E:n koulun alkamiseen, kun olen aamuisin kotona. Toivon, että tämä vuosi auttaa myös minua hahmottamaan ja mahdollistamaan omia haaveitani työelämässä.
Lue: R 9 kuukautta ja kadonneet kuukaudet
Lue: 10 kuukautta katkonaisia öitä: Miten siitä selvittiin ja miten yöt paranivat
Lue lisää aikuiskoulutustuesta: Työllisyysrahasto.
Kommentit
Lähetä kommentti