Toivon välillä, että 1v katsoisi telkkaria: Vauvan ruutuaika ja baby games
Maailman terveysjärjestö WHO:n viime vuonna julkaistussa raportissa sanotaan, että pienten lasten ei pitäisi katsella televisiota tai älylaitteita. WHO suosittaa 2-4-vuotiaille lapsille enintään tunnin ruutuaikaa, sitä nuoremmille ei lainkaan. Olen lukenut useammasta lähteestä, että WHO:n suosituksia on arvosteltu ja vedottu siihen, etteivät suositukset perustu
tutkimuksiin. Joka tapauksessa siitä voidaan varmasti olla yhtä mieltä, että pienten lasten kohdalla ruutuaikaa tulisi rajata ja käyttää vain valvotusti.
Uskon, että moni alle 2-vuotias käyttää ruutua tai katsoo televisiota. Ei varmasti vielä pitkiä aikoja, mutta hetkittäin. Esikoisemme kohdalla olin valveutunut enkä pitänyt vauva-aikana edes televisiota juurikaan auki lapsen ollessa olohuoneessa. Keskimmäisen kohdalla siltä ei enää voinut välttyä ja kolmannen kohdalla välillä jopa toivoisin, että hän jaksaisi edes pienen hetken katsoa telkkaria!
Meillä ollaan aika tarkkoja peliajasta. 7-vuotias haluaisi jo pelata enemmänkin, mutta pelaamista rajoitetaan. 3-vuotias ei vielä osaa toivoa pelejä, emmekä ole hänelle niitä näyttänetkään. Pikku Kakkosen sovelluksen pelejä hän on hieman kokeillut, mutta ei useinkaan pyydä, että saisi pelata. Näen kuitenkin pelaamisen myös kehittävänä ja sen kautta voi oppia tärkeitä taitoja, kunhan pelit valitaan huolella. En näe siis pelaamista esimerkiksi 3-5 vuotiaalla pelkästään pahana asiana.
On siis aika selvää, että myöskään meidän 1-vuotias ei pelaa baby gameja. Tämän viikon Suomen Supernanny:ssa 2- ja 3-vuotiaat lapset rauhoittuivat unille sängyisssään oman puhelimen kanssa. Supernanny poisti puhelimet ja mikä parasta, pienet lapset sopeutuivat siihen nopeasti! En usko, että monikaan 2-3 vuotias oikeasti valitsisi padin, jos vaihtoehtona olisi jotain yhteistä tekemistä oman aikuisen kanssa. Monen pienen lapsen puhelimen tai padin käyttö on lähtöisin aikuisesta.
Pienelle vauvalle maailma on ihmeellinen paikka ja televisio-ohjelmien äänet ja kuvat saattavat pelästyttää ja hämmentää lasta, vaikka lapsi ei varsinaisesti seuraisi tai ymmärtäisikään niitä vielä. Ruudulla välkkyvät valot ja kovat äänet kiinnostavat vauvaa, mutta ne aiheuttavat liikaa aistiärsykettä pienen kehittyville aivoille. (Lähde: MLL.) En enää esikoisen jälkeen ole ollut huolissani siitä, että vauva saa liikaa ärsykkeitä, jos oleskelee samassa huoneessa avonaisen television kanssa, mutta ei meillä pientä ole ikinä esimerkiksi istutettu sitterissä telkkarin eteen.
Meidän 1,5-vuotias on touhukas ja erittäin aktiivinen lapsi. Hänen kanssaan ei juurikaan tarvitse olla paikallaan. Leikit ovat vielä lyhytkestoisia ja seuraava asia on jo mielessä, kun edellinen leikki saatiin vasta alkuun. Jos R huomaa, että teen ruokaa tai keskityn johonkin muuhun asiaan, hän hyvin todennäköisesti alkaa availla laatikoita, kiipeilemään pöydälle tai nipistelemään isoveljeä. Näinä hetkinä toivoisin, että hän jaksaisi jo pienen hetken katsoa vaikka televisiota. R tunnistaa Ryhmä Haun musiikin, mutta katsoo ohjemaa juuri sen aikaa, kun alkumusiikki kestää. Siinä ei ihan vielä ehdi saada ruokaa valmiiksi.
Tiedän, että ruutuaika tulee hänenkin kohdallaan olemaan vielä jossain vaiheessa "ongelma". Enkä tietenkään oikeasti yritä opettaa häntä käyttämään mitään älylaitteita. En siis ole antanut hänelle vaikkapa puhelinta, jotta saisin hänet pysymään hetken paikallaan. Telkkari on tässä kohtaa toistaiseksi ainoa "virheeni". Kun R itse alkaa kiinnostumaan viikoloppuaamuna lastenohjelmista, hän saa katsoa niitä isoveljien kanssa.
Uskon, että moni alle 2-vuotias käyttää ruutua tai katsoo televisiota. Ei varmasti vielä pitkiä aikoja, mutta hetkittäin. Esikoisemme kohdalla olin valveutunut enkä pitänyt vauva-aikana edes televisiota juurikaan auki lapsen ollessa olohuoneessa. Keskimmäisen kohdalla siltä ei enää voinut välttyä ja kolmannen kohdalla välillä jopa toivoisin, että hän jaksaisi edes pienen hetken katsoa telkkaria!
Baby games
Haulla baby games, esimerkiksi Play Kaupasta, löytyy useita erilaisia pienten lasten pelejä. Pelit ovat yksinkertaisia, niissä liikkuu jokin asia, on erilaisia värejä, voi soittaa soittamia tai yksinkertaisesti vain ruutua painamalla tulee jokin ääni. Pelit ovat siis selvästi tarkoitettu pienille lapsille. Mutta mihin näitä pelejä tarvitaan ja kenelle ne ihan oikeasti ovat tarkoitettu? Jos pieni lapsi pelaa niitä aikuisen kanssa, miksei saman tien voisi tehdä jotain muuta yhdessä? Ymmärrän esimerkiksi Pipsa Possun katsomisen, kun lapsi osaa jo keskittyä siihen, mutta sitä ennen on aika turha altistaa lasta välkkyvälle ruudulle ja liiallisille ärsykkeille.Meillä ollaan aika tarkkoja peliajasta. 7-vuotias haluaisi jo pelata enemmänkin, mutta pelaamista rajoitetaan. 3-vuotias ei vielä osaa toivoa pelejä, emmekä ole hänelle niitä näyttänetkään. Pikku Kakkosen sovelluksen pelejä hän on hieman kokeillut, mutta ei useinkaan pyydä, että saisi pelata. Näen kuitenkin pelaamisen myös kehittävänä ja sen kautta voi oppia tärkeitä taitoja, kunhan pelit valitaan huolella. En näe siis pelaamista esimerkiksi 3-5 vuotiaalla pelkästään pahana asiana.
On siis aika selvää, että myöskään meidän 1-vuotias ei pelaa baby gameja. Tämän viikon Suomen Supernanny:ssa 2- ja 3-vuotiaat lapset rauhoittuivat unille sängyisssään oman puhelimen kanssa. Supernanny poisti puhelimet ja mikä parasta, pienet lapset sopeutuivat siihen nopeasti! En usko, että monikaan 2-3 vuotias oikeasti valitsisi padin, jos vaihtoehtona olisi jotain yhteistä tekemistä oman aikuisen kanssa. Monen pienen lapsen puhelimen tai padin käyttö on lähtöisin aikuisesta.
Pienelle vauvalle maailma on ihmeellinen paikka ja televisio-ohjelmien äänet ja kuvat saattavat pelästyttää ja hämmentää lasta, vaikka lapsi ei varsinaisesti seuraisi tai ymmärtäisikään niitä vielä. Ruudulla välkkyvät valot ja kovat äänet kiinnostavat vauvaa, mutta ne aiheuttavat liikaa aistiärsykettä pienen kehittyville aivoille. (Lähde: MLL.) En enää esikoisen jälkeen ole ollut huolissani siitä, että vauva saa liikaa ärsykkeitä, jos oleskelee samassa huoneessa avonaisen television kanssa, mutta ei meillä pientä ole ikinä esimerkiksi istutettu sitterissä telkkarin eteen.
Pikku Kakkonen on yhtä tärkeä lapsille kuin aikuisillekin
Olen kuullut jonkun sanovan, että Pikku Kakkonen on arjen pelastaja. Kun tullaan töistä ja päiväkodista kotiin, pitäisi laitta ruokaa ja aikuiset haluaisivat hengähtää pienen hetken, niin Pikku Kakkonen voi olla joinakin päivinä ihan pelastus. Vaikka kuinka haluaisi, aina ei voi eikä ehdi olla täydellisesti läsnä lasten kanssa. Lisäksi en näe esimerkiksi Pikku Kakkosessa mitään pahaa. Lapsellekin rauhallinen hetki hulinapäivän jälkeen voi olla tärkeä rauhoittumisen hetki.Meidän 1,5-vuotias on touhukas ja erittäin aktiivinen lapsi. Hänen kanssaan ei juurikaan tarvitse olla paikallaan. Leikit ovat vielä lyhytkestoisia ja seuraava asia on jo mielessä, kun edellinen leikki saatiin vasta alkuun. Jos R huomaa, että teen ruokaa tai keskityn johonkin muuhun asiaan, hän hyvin todennäköisesti alkaa availla laatikoita, kiipeilemään pöydälle tai nipistelemään isoveljeä. Näinä hetkinä toivoisin, että hän jaksaisi jo pienen hetken katsoa vaikka televisiota. R tunnistaa Ryhmä Haun musiikin, mutta katsoo ohjemaa juuri sen aikaa, kun alkumusiikki kestää. Siinä ei ihan vielä ehdi saada ruokaa valmiiksi.
Tiedän, että ruutuaika tulee hänenkin kohdallaan olemaan vielä jossain vaiheessa "ongelma". Enkä tietenkään oikeasti yritä opettaa häntä käyttämään mitään älylaitteita. En siis ole antanut hänelle vaikkapa puhelinta, jotta saisin hänet pysymään hetken paikallaan. Telkkari on tässä kohtaa toistaiseksi ainoa "virheeni". Kun R itse alkaa kiinnostumaan viikoloppuaamuna lastenohjelmista, hän saa katsoa niitä isoveljien kanssa.
 |
| Kuva on kuvituskuva. Vauva ei pelaa puhelimella ;) |
Kommentit
Lähetä kommentti