Lasten sopiva ikäero vai voiko sitä suunnitella?

Kaksi lasta ei mene siinä kuin yksi, eikä varsinkaan kolme siinä kuin kaksi. Olen saanut todeta tämän useaan kertaan menneen puolentoista vuoden aikana. Luin Väestöliiton sivuilta tutkimusta, missä todettiin, että lasten pieni ikäero voi olla haitallista vanhempien terveydelle. Lisäksi se lisää lasten aiheuttamaa kuormitusta perheessä. Suomessa lasten syntymävälit ovat viime vuosikymmenten aikana kaventuneet. Tutkimuksien mukaan alle 2,5 vuoden ikäerot saattavat olla haitallisia niin lasten kuin vanhempien terveydelle. Lyhyempien ikäerojen takana on myöhentynyt vanhemmuus, työelämän luomat paineet ja ihmisten omat ihanteet.

"Tämän hetken nuoret aikuiset suosivat kahden vuoden ikäeroa, tai ylipäänsä ajatusta, että lapset syntyisivät ”mahdollisimman lähekkäin”. Tämä ”kahden vuoden normi” on  hyvinvoinnin ja terveyden kannalta ongelmallinen. Tutkimustiedon perusteella raja haasteellisen ja hyvän ikäeron välillä kulkee suunnilleen siinä, kun ensimmäinen lapsi on täyttänyt kaksi vuotta ja kolme kuukautta."


Miten koen lastemme ikäerot?

Meidän lapsillamme on ikäeroa 4 vuotta ja 2 vuotta. Kun esikoisemme syntyi, tiesimme, että haluaisimme vielä lisää lapsia. Vauva-aika oli kuitenkin suhteellisen rankka ja lisäksi tein gradun äitiyslomalla, joten työelämään paluu tuntui siinä kohdin hyvältä ajatukselta. Toivoimme kahdelle ensimmäiselle lapsellemme noin kolmen vuoden ikäeroa, mutta koimme tässä välissä muun muassa yhden keskenmenon (Lue: Tuulimunaraskaus: Raskaana ilman vauvaa) ja lopulta E:n ja O:n ikäeroksi tuli lähes tasan 4 vuotta. Saimme samalla muistutuksen, että lasten syntymää ei voi tai kannata suunnitella liikaa.

Neljän vuoden ikäero kahdella ensimmäisellä lapsella oli vauva-arjen sujumisen kannalta aika sopiva, vaikka en sitä itse ollut ensisijaisesti toivonutkaan. 4-vuotias on jo itsenäinen ja osaa esimerkiksi pukea, käydä vessassa yms. Hän myös osaa kertoa asioista ja ymmärtää jo aika paljon. Toisaalta 4-vuotias on vielä pieni eikä osaa esimerkiksi sanoittaa tunteitaan. Koen kuitenkin, että neljän vuoden ikäero oli vauvan sekä oman jaksamiseni kannalta hyvinkin sopiva.

Osasin jotenkin nauttia O:n vauva-ajasta, kun edellisestä vauva-ajasta oli kulunut aikaa ja vanhempi lapsi oli jo kasvanut taaperosta "isoksi" leikki-ikäiseksi.


Kolmas lapsi saa tulla

O:n syntymän jälkeen tuntui, että lapsilukumme ei ole vielä täynnä. En uskaltanut täysin toivoa, että saisimme vielä yhden lapsen. Haave oli kuitenkin niin suuri, että annoimme sille mahdollisuuden pian O:n täytettyä 1-vuoden. Ajattelimme, että raskautumisessa voisi taas kestää oman aikansa. R kuitenkin ilmoitti itsestään suhteellisen pian ja kahdelle nuorimmalle lapsellemme tuli ikäeroa lähes tasan kaksi vuotta.

2-vuotiaamme "kasvoi yhdessä päivässä" isoksi pojaksi ja hämmennys oli varmasti yhtä suuri meille vanhemmille sekä hänelle itselleen. Vauva-aika R:n kanssa oli todella erilaista, kun kotona oli kaksi vaippaikäistä. Ymmärrän hyvin, miksi lasten ikäeroksi suositellaan vähintään kahta vuotta, koska kahden pienen hoitaminen ja huomioinen on fyysisesti sekä psyykkisesti raskasta. R:n vauvavuosi oli oman jaksamiseni kannalta aika raskas. Suurin syy siihen varmasti oli pitkään jatkuneet huonet unet. Katkonaiset ja lyhyet yöunet veisivät voimia, vaikka perheessä olisi vain yksi lapsi. Koen kuitenkin, että henkisesti kaksi pientä lasta vie paljon voimia, koska koko ajan on riittämättömyyden tunne siitä, että ei ehdi olemaan tarpeeksi läsnä. Tietysti myös isommat lapset tarvitsevat huomiota ja vanhempien aikaa, mutta se on erilaista. Koen, että kahden pienen kanssa tavallaan menetin osan vauva-ajasta sekä osan taaperoajasta. En ollut kummallekaan 100% läsnä.

Kun tämä kaksikko kasvaa, uskoisin ikäeron muuttuvan "helpommaksi". Kahden vuoden ikäerolla on ehkä helpompaa, tai ainakin nopeampaa löytää yhteiset leikit kuin neljän vuoden ikäerolla. Nyt jo hetkittäin he touhuavat saman leikin parissa ja R on oppinut paljon leikkitaitoja.

Esikoisellamme ja nuorimmaisellamme on ikäeroa kuusi vuotta. E oli todella huolehtivainen R:ää kohtaan vauva-aikana ja hän oli ensimmäinen, joka sai vauvalta hymyjä. Heidän suhteensa on edelleen erityinen ja erilainen kuin hänellä on O:n kanssa. E ja O tappelevat herkästi leluista ja huomiosta, mutta R:ää kohtaan E on enemmän huolehtivainen ja auttavainen. Kaikenlaisissa ikäeroissa on lopulta puolensa. Itse olen todella onnellinen kolmesta lapsestani. En osaa tietenkään ajatella heille muunlaisia ikäeroja, mutta ei me näitä ikäeroja etukäteen suunniteltu.

Lue lisää:




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

4 kuukautta curly girl suorille hiuksille: Tuliko hiuksistani kiharat?

Ekaluokkalaisen puhelin: Miten lapsi huijaa Family Link sovellusta?

Vauhdilla maailmaan - ambulanssisynnytys

Noin 40 ilmaista tekemistä lapsiperheille Tampereen seudulla

Lapsi päiväkodissa, kun äiti on kotona

Kolmen lapsen turvaistuimet: Minkälaiset ja mihin autoon ne mahtuvat?

Tuulimunaraskaus: Raskaana ilman vauvaa

Mitä päiväkodin ja koulun opettajille joululahjaksi: Kysyin opettajilta!

Maidoton ja gluteeniton: Suklaa Marianne Crush kakku