Pieni lapsi menettää korona-aikana paljon: Vieraita aikuisia voi nähdä vain kaukaa ja maskin takaa

Luin eilen Ylen:n uutisen 1-vuotiaasta Kertusta, joka on nähnyt elämänsä aikana vain muutamia ihmisiä ilman maskia. Olen aikaisemminkin miettinyt tämän erikoisen ajan vaikutusta lapsiin. Erityisesti pieniin lapsiin.

Julkisuudessa on puhuttu paljon rajoitusten vaikutuksista aikuisiin, ikäihmisiin ja nuoriin. Yksinäisyys, epätoivo, taloudellisen tilanteen heikkeneminen, syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat ovat kasvaneet menneen vuoden aikana monessa taloudessa. Lisäksi nuorten ja lasten osalta harrastaminen on herättänyt paljon keskustelua. Olen aikaisemmin kirjoittanut siihen liittyen täällä: Lasten ja nuorten on päästävä harrastamaan myös korona-aikana. Korona-ajan vaikutuksista pieniin lapsiin on uutisoitu ehkä hieman vähemmän.


Ovatko korona-ajan vauvat arkoja?

Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen professori Mirjam Kalland on tarkastellut, miten etäisyys vaikuttaa korona-ajan vauvojen kehitykseen. Johtaako se esimerkiksi siihen, että kasvaessaan lapsi pyrkii olemaan enemmän yksin? Myös laajemmin kansainvälisesti on tutkittu sitä, että etäisyydet ja kasvomaskien käyttö voivat vaikuttaa lasten kiinnittymisen ja vuorovaikutuksen kehittymiseen. Vauvat pystyvät jo muutaman päivän ikäisinä erottamaan iloisen ilmeen, mutta maskien takaa on mahdotonta lukea kavojen ilmeitä. (Lähde: Yle.)

Pieni vauva elää tiiviisti ensimmäiset kuukaudet omien vanhempiensa kanssa läheisessä vuorovaikutuksessa ja oppii omien vanhempiensa ilmeistä ja kasvoista. Pidemmässä mittakaavassa pienen lapsen eristäytyminen vain oman perheen piiriin vaikuttaa kuitenkin varmasti lapseen. Kaikki kodin ulkopuolella olevat ihmiset ovat ilmeettömiä ja pysyttelevät kaukana. Kaupassa kukaan ei tule juttelemaan eikä lapsi todennäköisesti käy paikoissa, missä olisi paljon ihmisiä tai minkäänlaista vuorovaikutusta oman perheen ulkopuolisilta ihmisiltä. Kotihoidossa oleva pieni lapsi ei välttämättä tapaa edes muita samanikäisiä lapsia, koska lähes kaikki perhekerhotoiminta ja pienten lasten harrastukset, joissa vanhempi on mukana, ovat tauolla.

Vauvat tai pienet lapset eivät sinänsä osaa kaivata harrastuksia tai tapahtumia, vaan useinhan ne ovat enemmän äitien harrastuksia. Heille tärkeintä on oman aikuisen läsnäolo ja huomio. Uskon kuitenkin, että täydellinen eristäytyminen ja ilmeettömien aikuisten näkeminen vaikuttaa jollain tasolla pieneen lapseen. Lapsi oppii pienestä saakka, että vieraita aikuisia näkee vain kaukaa eikä kontakteja muodostu oman perheen ulkopuolelle. Omat lähisukulaisetkin saattavat jäädä vieraiksi. Muutamalla kuukaudella tuskin on merkitystä, mutta nyt meillä on jo 1-vuotiaita, jotka ovat syntymästään saakka eläneet keskellä koronarajoituksia.




Onko 2-vuotiaani menettänyt jotain korona-aikana?

Olen miettinyt asiaa paljon oman 2-vuotiaani osalta. Onko hän menettänyt jotain tärkeää menneen vuoden aikana? Ainakin kontaktit isovanhempiin ja muihin läheisiin ovat olleet ihan minimissä. En ole varma muistaako hän esimerkiksi, millainen paikka on mummola. Jos kuitenkin mietin meidän tavallista arkea, korona-aika ei ole tuonut siihen merkittäviä muutoksia verrattuna "normaaliin". Arkiviikko muodostuu päiväkodista, kodista ja ulkoilusta.

Ajattelen, että korona-aikana päiväkoti on entistäkin tärkeämpi 2-vuotiaamme kasvun ja kehityksen kannalta. Se tuo hänen elämäänsä normaaleja kontakteja ikätovereihin sekä oman perheen ulkopuolisiin aikuisiin. Jos olisin 2-vuotiaamme kanssa kotona, emme todennäköisesti tapaisi juurikaan ketään arkisin. Iltaisin kotona toki ovat sisarukset, mutta emme kävisi perhekerhoissa, harrastuksissa tai missään pienten lasten tapahtumissa. Ehkä aktivoituisin sopimaan pihatreffejä lähellä asuvien pienten lasten äitien kanssa, mutta kotona oleminen olisi hyvin erilaista kuin se on ollut kahden vanhemman lapsemme kanssa.

Jotain hyvääkin tässä ajassa on ja se näyttäytyy positiivisena myös oman 2-vuotiaani elämässä. Teemme etätöitä ja sen myötä lastemme päiväkotipäivät ovat lyhyempiä. Myöskin illat ja viikonloput vietämme tiiviimmin yhdessä ja se on varmasti pelkästään vain hyvä asia. Vaikka lapsi ei tiedä, mikä on HopLop tai millaista on käydä isoissa tapahtumissa, sillä tuskin on vaikutusta lapseemme. Olen kuitenkin onnellinen, että saimme viettää vauvavuodet ennen koronaa ja lapsemme on päässyt korona-aikana kiinni ns normaaliin arkeen.

Loppujen lopuksi pienelle lapselle tärkeintä on oma hyvinvoiva vanhempi. Se onkin sitten toinen tarina, että myös me vanhemmat jaksamme näiden erityisolojen aikana. Vauvakerhojen ja harrastuksien puuttumisella voikin olla suurempi merkitys äitien hyvinvointiin, vertaistuen saamiseen ja yksinäisyyteen. Sitä kautta se kaikki heijastuu myös lapsiin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tuulimunaraskaus: Raskaana ilman vauvaa

Ekaluokkalaisen puhelin: Miten lapsi huijaa Family Link sovellusta?

Noin 40 ilmaista tekemistä lapsiperheille Tampereen seudulla

Mitä lahjaksi isälle / miehelle: 10 vinkkiä isänpäivälahjaksi

Koronatesti: Miten sujuu lapsen kanssa drive-in koronatesti?

Lapsiperheen ruokalista: Kuuden viikon kiertävä ruokalista

Miten rauhoittaa lapsi unille: Kokemuksia itsetehdystä painopeitosta

Lapsiperheen viikon ruokalista ja kustannukset: Helppoa arkiruokaa lapsille

Korona-ajan kaverisynttärit

8 helppoa ja edullista DIY joululahjaa: Itse tehdyt joululahjat